Etusivulle
kuvassa Helena Skogstöm
kuvassa Helena Skogstöm

Ymmärtäväinen rinnalla kulkija

Helena Skogström menetti 20-vuotiaana liikenneonnettomuudessa kihlattunsa ja loukkaantui myös itse vakavasti. Reisiamputaatiosta ja alavartalon murskavammoista huolimatta Helena kuntoutui takaisin normaaliin arkeen ja toimii nyt myös kokemuskouluttajana.

Klaukkalassa vaikuttava Helena Skogström, 51, sanoo nauttivansa elämästä ja sen kaikista eri vivahteista periaatteella ”ei sitku vaan nyt.”

– Elän tässä hetkessä. Olen tavattoman kiitollinen pienimmistäkin asioista ja ennen kaikkea siitä, että voin olla äiti, puoliso ja rakastettu perheenjäsen. Ympärilläni on valtava voimavara, ja tätä tukijoukkojen armeijaa on matkan varrella myös tarvittu, Helena taustoittaa.

Invalidiliiton kokemuskouluttajana Helena on viimeisen viiden vuoden ajan avannut elämänsä suurimmat kipupisteet myös suurelle yleisölle. Tätä ennen reisiamputaation läpikäynyt Helena toimi 15 vuotta Invalidiliiton vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä.

Pohjois-Pohjanmaan Oulaisissa varttunut Helena kuvailee lapsuuttaan karjatilan tyttärenä hyvin maanläheiseksi.

– Meidät lapset kasvatettiin työteliäiksi ja kanssakulkijaa kunnioittaviksi. Tuvan ovet olivat aina avoinna ihmisille ja niille, joita elämä ei kohdellut silkkihansikkain. Toimimme pitkään myös sijaisperheenä, joten kesäisin meillä oli usein eroperheiden lapsia ja jopa pitempiaikaisia sijaislapsia.

Helena sanoo saaneensa lapsuudenkodistaan kantavat pohjat tulevaisuuteen.

– Koen saaneeni eräänlaista ruohonjuuritason sosiaalikasvatusta, sillä sijaislapset opettivat suvaitsevaisuutta, ymmärtäväisyyttä ja erilaisuuden kohtaamista. Ja tähän kun lisätään vielä 4H-toiminta ja vasikan kasvatus sekä pianonsoitto ja koulunäytelmissä esiintyminen, niin samalla tuli testattua myös oma rohkeustaso.

Kohtalokas lumipyry

Oman elämänsä suurimmaksi taitekohdaksi Helena luonnehtii 30 vuotta sitten Oulaisissa sattunutta liikenneonnettomuutta, jonka seurauksena hän joutui aloittamaan elämänsä täysin alusta.

– Olin juuri täyttänyt 21, kihloissa ja tuore yrittäjä. Elämä oli siis kaikin puolin mallillaan. Kaikki saattaa muuttua kuitenkin hetkessä, ja näin kävi myös minun kohdallani.

– Olimme puolisoni kanssa matkalla kotiin, kun törmäsimme sakeassa lumipyryssä kuorma-autoon. Kaikki tapahtui silmänräpäyksessä. Puolisoni kuoli tajuihinsa tulematta, ja itse loukkaannuin vakavasti.

Helena sanoo saaneensa onnettomuudessa murskavammat alaraajoihin, lantioon ja selkään sekä kaularankaan liukuman.

Perillä Oulun yliopistollisessa sairaalassa selvisi, että säärestä irti repeytynyt vasen jalka oli vaurioittanut pehmytkudoksia myös ylempää. Lisäksi vasemman jalan reisiluu oli poikki, ja oikean jalan sääressä oli pirstaleinen avomurtuma.

– Vammat olivat vakavat. Ydinnaulauksella saatiin korjattua sääri- ja reisiluu, mutta vasempaan jalkaan jouduttiin tekemään reisiamputaatio, koska myös polvi oli täysin murskana, Helena kertaa.

"Kuntouduin yli odotusten"

Kolmen kuukauden sairaalajakson jälkeen Helena siirrettiin suoraan Rovaniemelle kuuden kuukauden pituiselle kuntoutusjaksolle.

Pyörätuolivaihetta ja kävelykuntoutusta kesti kaiken kaikkiaan kolme pitkää vuotta. Tähän ajanjaksoon mahtuu myös lukuisia leikkauksia, korjausleikkauksia, ihonsiirtoja, raudoituksia sekä niiden poistoja.

– Kuntouduin yli odotusten, ja tästä kaikesta saan kiittää lähimmäisteni ja ystävieni lisäksi muun muassa asiantuntevaa hoitohenkilökuntaa, kuntoutussuunnittelijoita ja sosiaalityöntekijöitä. Lista apua ja tukea antavista tahoista on pitkä, mutta ilman heitä ja heidän asiantuntemustaan en olisi tässä, Helena kiittelee vuolaasti.

Oman persoonan kautta

Kuntouduttuaan käveleväksi Helena alkoi rakentamaan elämäänsä uudelleen ja lähti opiskelemaan kultasepäksi ja gemmologiksi, jalokiviasiantuntijaksi.

Omien kokemustensa pohjalta Helena halusi auttaa myös muita ja ryhtyi Invalidiliiton vapaaehtoiseksi vertaistukihenkilöksi.

– Tiesin kokemuksesta, että kun rinnalla kulkee ymmärtäjä, monet pelot poistuvat ja tilalle tulee toivo. Koen vertaistukena toimimisen olevan todella tärkeää oman itsetuntemuksen kasvun ja oman ajatusmaailman laajenemisen kannalta. Me koemme ja ilmaisemme asioita niin eri tavalla, joten toisilta voi oppia paljon myös itsestään.

Viisi vuotta sitten Helena laajensi tartuntapintaa ja kouluttautui Invalidiliiton kautta myös kokemustoimijaksi sekä myöhemmin kokemuskouluttajaksi.

– Olen kiinnostunut kehittämään palveluita paremmiksi ja viemään käytännön tietoa eteenpäin. Kerron ammattilaisille tai ammattiin opiskeleville, mitä on vammautua ja kuntoutua, elää amputoituna ja miten kuntoutumista, toipumista ja toimintakykyä voidaan esimerkiksi tukea. Lisäksi haluan nostaa omien kokemusteni pohjalta esiin myös sen, minkälaista on käyttää proteesia ja millaisia haasteita kävelyn opettelussa voi olla.

Helena sanoo olevansa ruohonjuuritason toimija, joka tekee kokemustyötä oman persoonansa kautta.

– Kokemustoimijan tarkoitus on jakaa käytännön tietoa niille, joilla ei ole vastaavaa kokemusta. Käytännössä voin tulla mukaan vaikka moniammatilliseen tiimiin kehittämään esimerkiksi amputoitujen kuntoutusta. Voin puhua peruskoulun oppilaille erilaisuudesta tai olla lääkärin tukena, jos potilas ei suostu hoitoon tai toimenpiteeseen.

Helenalla on puolison lisäksi 21-vuotias tytär ja kaksi vuotta nuorempi poika.

Vaikka tytär on muuttanut pois lapsuudenkodistaan, perheellä on yhä tapana syödä lähes joka päivä iltaruoka yhdessä.

Ruohonjuuritason asiantuntija

Invalidiliiton koulutussuunnittelija Auli Tynkkysen mukaan kokemustoimijoille on nykypäivänä kasvava tilaus.

– Ruohonjuuritason asiantuntijat ovat juuri niitä, joilla on se kokemukseen pohjautuva tieto ja tuntemus. He ovat erinomaisia vaikuttajia. Heitä on helppo lähestyä ja heihin on myös helppo samaistua. Kokemustoimijoita tarvitaan yhä enemmän ja yhä laajemmin.

Invalidiliitto on kouluttanut kokemustoimijoita vuodesta 2014 lähtien. Tällä hetkellä verkoston kokemuspankissa on viitisenkymmentä kokemustoimijaa.

– Emme ole asettaneet tavoitetta kokemustoimijoiden määrälle. Pyrimme kattamaan ainakin suurimmat kaupungit. Viime vuonna koulutimme kokemustoimijoita niille paikkakunnille, joiden sairaaloiden OLKA-toimintaan (koordinoitua järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa) sisällytetään kokemustoiminta, Tynkkynen selvittää.

Kokemustoimijan tehtäväkenttä on Tynkkysen mukaan laaja.

– Oppilaitosyhteistyön lisäksi kokemustoimijat osallistuvat työryhmissä erilaisten palveluiden ja hoitopolkujen arviointiin, suunnitteluun ja kehittämiseen.

– Lisäksi he pitävät luentoja seminaareissa ja antavat haastatteluja tiedotusvälineille. Invalidiliitossa kokemustoimijat ovat tehneet podcasteja, olleet mukana järjestökoulutuksissa ja webseminaareissa sekä yrityksille suunnatuissa Hyvää palvelua kaikille -koulutuksissa.

Tynkkynen toivoo kokemustoimijoiden joukkoon kuitenkin lisävahvistusta.

– Tärkeintä on, että kokemustoimijaksi hakeva on sinut oman vammansa ja elämäntilanteensa kanssa. Hänen tulee olla myös jonkin Invalidiliiton jäsenyhdistyksen jäsen ja motivoitunut toimimaan kokemustoimijana. Vastaukset kysymyksiin "miksi haluat kokemustoimijaksi" ja "mihin haluat vaikuttaa" ovat tärkeitä. Olemme järjestäneet koulutusta muun muassa nuorille, vaikeavammaisille, harvinaisille ja tavoitelleet koulutuksiin myös päihderiippuvuudesta toipuneita sekä seksuaalivähemmistöön kuuluvia henkilöitä.

Verkoston koulutus on pituudeltaan 45 tuntia + näyttötilaisuus.

Teksti: Anne Anttila

Lue lisää kokemustoiminnasta Invalidiliiton kotisivuilta.

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).