Toimiva kuljetuspalvelu on vammaisten henkilöiden itsenäisyyden ja yhdenvertaisuuden peruspilari. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella toteutettu 30 kuljetuspalvelun käyttäjän teemahaastatteluun perustuva tutkimus kuitenkin piirtää kuvan palvelusta, jonka laatu on usein arvaamatonta.

Invalidiliiton projektitutkija Oona Lipponen analysoi aineiston, jossa käyttäjien kokemukset vaihtelivat laidasta laitaan.

– Keskeinen huomio haastatteluissa oli, että samallakin hyvinvointialueella käyttäjien kokemus vaihtelee huomattavasti. Osa kokee, että toimii hyvin. Osalla on jatkuvia huonoja kokemuksia. Kun matkojen onnistuneisuus vaihtelee eri matkustuskerroilla, palvelusta tulee käyttäjälle epävarma tunne, Lipponen kiteyttää.

Monenlaisia turvallisuusriskejä

Yksi tutkimuksen hätkähdyttävimmistä havainnoista liittyi turvallisuuteen. Lipponen kertoo yllättyneensä siitä, miten yleisiä ja monimuotoisia turvallisuuspuutteet olivat.

– Kaikilla kuljettajilla ei esimerkiksi ole riittävästi avustamis- tai apuvälineosaamista, jotta esimerkiksi pyörätuoli kiinnitettäisiin oikein esteettömään taksiin.

Haastatteluissa nousi esiin myös huonokuntoista kalustoa, toimimattomia turvavöitä ja kuljettajan puutteellista kielitaitoa, joka vaikeuttaa kommunikointia matkasta. Yksi yllättävä havainto oli kuljettajien keskittymisen puute ajon aikana.

– Kuljettaja saattaa tutkia puhelinta tai puhua puhelua ajon aikana, mikä tekee kyytiläisen olosta ahdistavan, Lipponen kertoo.

Myös taksikyytien merkittävät myöhästymiset ovat pahimmillaan merkittäviä turvallisuusriskejä.

– Hurjimmissa esimerkeissä taksi on jättänyt tulematta ja ihminen on odottanut yksin pyörätuolissa talvella jopa puolitoista tuntia, Lipponen sanoo.

Eräs haastateltava jakoi karun kokemuksen tilanteesta, jossa hän oli matkalla tärkeään työpalaveriin. Kesken matkan kuljettaja ilmoitti yllättäen jättävänsä asiakkaan kilometrin päähän alkupisteestä, koska hänelle oli tullut toinen, ilmeisesti oma vakiotaksiasiakas.

Haastateltava oli tilanteesta hämillään. Hän kertoi näin:

– Mä olin niin pulassa. No silloin meni se palaveri sivu suun. Mä jouduin vaan soittamaan, että nyt kävi näin.

Luottamuksen puutetta

Kuljetuspalvelun epäluotettavuus liittyy Lipposen mukaan vammaisten ihmisten kokemiin osallisuuden vajeisiin. Jos kyytiin ei voi luottaa, kynnys lähteä kotiovesta voi kasvaa liian suureksi.

Moni haastateltava kertoi jättäytyneensä pois harrastuksista tai vähentäneensä kulttuurimenoja, koska meno aiheuttaa kuljetuspalvelun käyttämisen takia ”enemmän stressiä kuin iloa”.

Epävarmuus heijastuu jopa kaikkein arkisimpiin valintoihin.

– Arkisena esimerkkinä tuli esiin, että ei uskalla välttämättä ostaa kaupasta pakasteita, jos kyyti myöhästyykin ja ne sulavat, Lipponen kuvailee.

Myös taloudellinen riski voi siirtyä käyttäjälle. Jos tilattu kyyti ei saavu ja asiakas joutuu turvautumaan omakustanteiseen taksiin päästäkseen tärkeään menoon, korvausten saaminen jälkikäteen voi olla hankalaa.

Lipponen huomauttaa, että ohjeistukset esimerkiksi siitä, kuinka kauan välityskeskusta on yritettävä tavoittaa ennen oman taksin tilaamista voivat olla vaikeasti löydettävissä.

Joustavuus on onnistumisen avain

Vaikka ongelmia on paljon, tutkimus löysi myös valonpilkkuja. Länsi-Uudenmaan vahvuudeksi osoittautuivat erilaiset kuljetuspalvelun toteuttamistavat, kuten euro- ja kilometrikukkarot henkilökohtaisen budjetoinnin tapoina.

– Henkilöt, joilla näitä oli käytössä, tykkäsivät niistä. Ne lisäävät joustavuutta. Myös matkojen jaksottaminen koko vuoden ajalle on tosi hienoa, Lipponen sanoo.

Erityisen tärkeäksi onnistumisen tekijäksi nousi vakiotaksioikeus. Se ei ole vain mukavuustekijä, vaan monelle edellytys sille, että matka ylipäätään onnistuu.

Tutun kuljettajan kanssa aikataulut pitävät, kalusto on oikeanlaista ja avustaminen sujuu ilman erillistä ohjeistusta. Lipponen pohti kuitenkin tutkimuksessaan, onko vakiotaksioikeudesta tullut tapa paikata järjestelmän yleistä laatuhajontaa.

”Muistakaa, mitä varten palvelu on”

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tehty tutkimus on tärkeä muistutus siitä, että kuljetuspalvelu ei ole pelkkä tekninen suorite. Se on väline, jolla toteutetaan Suomen ratifioimaa YK:n vammaisyleissopimusta.

Lipposen mukaan kuljetuspalvelun kehittämistyön pitäisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä vammaisten ihmisten ja vammaisneuvostojen kanssa. Pelkkä viranhaltijoiden keskinäinen pohdinta ei riitä.

– Tärkeintä olisi, että lähdettäisiin tietoisesti kehittämään palvelua yhdessä vammaisten ihmisten kanssa ja kuultaisiin palaute. Pitäisi muistaa, mitä varten palvelu on olemassa: asiakkaita varten. Kuljetuspalvelu on panostus siihen, että ihmiset pääsevät liikkumaan yhdenvertaisesti.

Lipponen lähettääkin terveisiä päättäjille, jotka eivät välttämättä tarkastele palveluita aina ensisijaisesti osallisuuden kautta.

– Muistuttelisin siitä, että monelle vammaiselle toimiva kuljetuspalvelu on ihan välttämätön, jotta pääsee opiskelemaan, työelämään tai ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Se on keskeinen keino siihen, että yhdenvertainen osallisuus yhteiskunnassa toteutuu.

Lue lisää tutkimusraportista: 

Oona Lipponen & Sinikka Hiekkala (2026) Liikkumisen tukea ja esteitä: vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun toimivuus vammaisten ihmisten kokemuksissa. Invalidiliiton julkaisuja R33.

Teksti Mikko Kääriäinen, kuva Adobe Stock