Pyörätuolilla liikkuva Jasmine Repo nauttii veneilystä vuosi vuodelta enemmän. Avarat sisätilat mahdollistavat itsenäisen liikkumisen isossa veneessä. Rantautuessa Pete-puoliso nappaa vaimon selkään, toiseen käteen tämän pyörätuolin ja taiteilee veneestä rantaan.

Kun Jasmine Repo nousi ensimmäisen kerran retkiveneen kyytiin, hän ei tiennyt veneilystä juuri mitään. Puoliso Pete Repo sen sijaan oli veneillyt perheensä kanssa aina. Jyväskyläläinen pariskunta oli kohdannut ja rakastunut vuonna 2014, eikä Peteä ollut missään vaiheessa arveluttanut se, että Jasmine istui pyörätuolissa.

Vuosi tapaamisen jälkeen pari päätti kokeilla, miten veneily sujuisi. Pariskunta teki ensimmäisen venereissun 6,5-metrisellä retkiveneellä, jossa oli pieni, katollinen kansi sekä hytti edessä ja takana.
– Olin aivan innoissani, vaikka en tuossa veneessä pystynyt liikkumaan itsenäisesti lainkaan. Pete nosti minut veneeseen ja sieltä pois sekä kaikkialle, minne minun piti veneen sisällä päästä.

Koska Jasmine ei päässyt veneessä liikkumaan, eikä siinä ollut vessaa, valittiin satamapaikoiksi isoimmat satamat, joissa oli palveluita, ja liikkumaan pääsi pyörätuolilla.
– Veneellä pääsin paikkoihin, joihin en olisi muuten pyörätuolilla päässyt. Koin, että selviämme mistä vain.

Repe muutti veneilyä merkittävästi

Vuonna 2018 pariskunta hankki oman veneen. Kolme metriä leveä ja yhdeksän metriä pitkä vanerivene muutti veneilyä merkittävästi. Jasmine pystyi nyt liikkumaan Repe-veneen sisällä pyörätuolillaan. valmistamaan ruokaa, siirtymään itse sohvalle ja sänkyyn sekä veneessä olevan vesivessan ovelle.
– Veneilystä tuli paljon helpompaa ja mukavampaa.

Suuret satamapaikat vaihtuivat pienempiin rauhallisiin luonnonsatamiin.

Viime kesänä oli taas uuden veneen aika. Vaneriveneen kunnostus oli joka kevät valtava urakka, ja Revot hankkivat huoltovapaan teräsveneen. Uudessa veneessä etenkin ulkotilat ovat edellistä venettä paremmat. Siinä on kaksi kantta, joista toinen on katettu, ja Jasmine pääsee siihen veneen sisältä itsenäisesti.

Veneessä on myös sauna, jonka ovelle saakka pääsee pyörätuolilla. Siitä Pete nostaa Jaminen lauteille. Sisätilat ovat avarat.
– Pystyn hyvin touhuamaan kaikenlaista. Ainoastaan nukkumapaikka on sellainen, että sinne pääsemiseen tarvitsen apua.

Pete on aina kantanut Jasminen reppuselässään veneeseen ja sieltä pois. Se on Jasminelle yhä ainoa keino päästä veneeseen.
– Petellä on vapaat kädet kiivetä tikkaita tai laidan yli, sillä hän keksi virittää vyön jalkojeni ympärille.

Kerran erästä miestä hieman ärsytti, kun Jasmine vain istui kannella, ja Pete hoiti yksin kaikki rantautumisen vaadittavat työt.
– Hän huusi omasta veneestään, että eikös se rouvakin voisi nousta ylös auttamaan. Vastasin siihen, että ei se rouva kyllä oikein voi, kun kävely ei onnistu, Jasmine nauraa muistolle.
Mies hiljeni tyystin, kun hän näki mistä on kyse.

Kausi alkaa yleensä toukokuussa

Nykyään Jasmine ja Pete viettävät veneellä yhdessä noin 40 vuorokautta kesässä, Pete vielä toisen mokoman itsekseen. Kausi alkaa yleensä toukokuussa ja päättyy syys-lokakuussa. Pisimmillään kautta on joskus jatkettu marraskuulle asti. He veneilevät Päijänteellä, etenkin Jyväskylän, Korpilahden ja Muuramen suunnalla. Suomen pienimmässä kunnassa Luhangassa tulee käytyä ainakin kerran kesässä ja Laukaaseen mennessä kanavat ja sulut tuovat oman mausteen veneilyyn.

Jasmine toteaa, että ilman veneilyä hän jäisi paljosta paitsi.

Se, että Jasmine harrastaa tavoitteellisesti parakeihään- ja kiekonheittoa, rajoittaa hieman veneilyä, ja etenkin pidemmälle lähtemistä.

Vuosien kokemuksen perustella Jasmine kannustaa muitakin liikuntarajoitteisia kokeilemaan rohkeasti veneilyä, jos se yhtään kiinnostaa. Se vaatii sinnikkyyttä ja sitä, että hyväksyy joitakin hankaluuksia. Esteettömyys ei voi olla samaa tasoa kuin kotioloissa, ja apua joutuu mitä luultavammin ottamaan vastaan reilusti enemmän.
– Mutta se on sen arvoista. Ne paikat, joihin veneellä pääsee, ovat kokemisen ja näkemisen arvoisia, hän painottaa.

Teksti Mari Mäkinen
Kuva Jasmine Revon kotialbumi