Valjakkoajo vei terveyden, mutta antoi elämän
Taina Teräs sai selkäydinvamman pudottuaan suuressa vauhdissa koiravaljakon kyydistä. Onnettomuuden jälkeen Teräs oli pitkään masentunut. Sitten eräänä päivänä ystävä toi tälle koiranpennun ja sanoi "Taina, nyt riittää masennus, tässä sinulle tekemistä... "
Kuva antaa katsojalleen uskomattoman vauhdin ja vapauden tunteen. Se saa muistelemaan lapsuuden talvia ja pulkkamäkiä.
Kuvassa on valjakoilla kilpaa ajava Taina Teräs, 64. Teräs istuu erityisvalmisteisessa reessä kuuden koiran valjakon kyydissä. Teräksen takana tulee rekeen kiinnitetty hiihtäjä.
– Olemme ehdottomasti tiimi. Koirat auttavat minua ja minä niitä parhaan kykyni mukaan. Kilpaillessani neljällä koiralla sprinttimatkoilla, jotka ovat yleensä 10-18 kilometriä pitkiä, pärjään yksin, ilman ylimääräisten ihmisten apua, Teräs sanoo.
– Tämä nimenomainen kuva on kilpailusta, jossa ajamme vuorilla. Matka oli jakaantunut usealle päivälle ja 30-45 kilometrin matkalle.
Kuvassa ajan kuudella koiralla ja takanani, rekeen kiinnitettynä, on hiihtäjä. Hän oli pitkillä matkoillani mukana turvanani siltä varalta, että matkan varrella tapahtuu jotain.
Sopii myös vammaisille
Taina Teräs asuu nykyään Ruotsissa. Hän on kotoisin Helsingin Eirasta; 40 vuoden poissaolon jälkeen hän puhuu pääosin pelkkää ruotsia.
– Innostuin koiravaljakkoajosta alun perin Norjassa. Käyn vielä tänä päivänäkin Norjassa harjoittelemassa; tai no, kävisin, jos koronatilanne antaisi myöden.
Valjakkourheilu mielletään perinteisesti talviurheiluksi. Valjakkoajo (nome style) lisäksi on valjakkohiihto (nordic style), jossa on kolme eri tyyliä; valjakko- eli pulkkahiihto (pulka style), koirahiihto (skijoring) ja yhdistetty (combined).
Valjakkourheilun sulan maan lajit (offsnow) ovat koirajuoksu (canicross), koirapyöräily (bikejoring) ja kärryajo (rig). Sulan maan lajit ovat vasta viimeisten vuosien aikana nousseet Suomessa jopa suositummiksi, kuin alkuperäiset valjakkoajon muodot.
Perinteisen koiravaljakkoajon kilpailuluokat on jaettu koirien mukaan; on neljän, kuuden ja kahdeksan koiran valjakot sekä avoin luokka.
Avoimessa luokassa koirien määrä on vapaa. Taina Teräs käyttää itse kasvattamiaan koiria, joita hän kutsuu käyttökoiriksi. Ne ovat pitkällisen jalostuksen tuloksena syntyneitä saksanseisojien ja huskyjen risteytyksiä.
Ennen onnettomuutta Teräs kilpaili Ruotsin maajoukkueessa kahdeksan koiran luokassa.
– Kilpailen edelleen jonkin verran, mutta ainoastaan neljän koiran luokassa. Kahdeksalla koiralla vauhti nousee niin kovaksi, että riskit ovat kohdallani turhan suuret. En pysty nousemaan reestä auttaakseni koiria, jos jotain sattuu matkalla.
Hetki, joka muutti elämän
Vuosi 1996 oli Teräksen elämässä käännekohta.
– Olin kilpailemassa kahdeksan koiran luokassa. Rata oli hyvin jäinen ja putosin reestä, Teräs muistelee.
– Kipu oli hirvittävä. En muista helikopterimatkasta sairaalaan yhtään mitään, sillä olin saanut niin vahvoja kipulääkkeitä.
Hän tajusi, että toipuminen tulee viemään pitkän ajan. Teräs soitti sairaalasta ystävilleen ja pyysi heitä myymään koirat.
– Se oli kauheaa aikaa. Elämältäni oli lähtenyt tarkoitus, enkä tiennyt, saanko mitään enää koskaan tilalle, Teräs sanoo ääni väreillen.
– Toisaalta, en halunnut antaa periksi, koska olen erittäin positiivinen ihminen. Olen aina ollut. Vaikka alkuajat olivatkin synkkiä ja käytin satunnaisesti liikaa lääkkeitä ja alkoholia, toivon kipinä ei kuitenkaan koskaan sammunut ainakaan ihan kokonaan.
Takaisin elämään kiinni
Masennus jatkui vielä pitkään sairaalajakson jälkeenkin, mutta Teräs lähti silti pikkuhiljaa opettelemaan uudelleen elämistä ja toimimista. Sitten eräänä päivänä läheinen ystävä valjakkoajopiireistä toi ovelle koiranpennun ja sanoi "Taina, nyt riittää masennus!"
Kyseinen koira oli Teräkselle erityisen tärkeä, sillä hän sai sen kautta elämänsä takaisin.
– Asuin tuolloin Pohjois-Ruotsissa Uumajassa. Koira ja minä viiletimme pitkin Uumajan katuja, koira veti pyörätuoliani ja minä nautin vauhdista.
Uuden koiran myötä Teräs sai kiinni ajatuksesta, että voi jatkaa elämäntyötään vammautumisesta huolimatta. Hän muutti maalle ja alkoi taas kasvattaa koiria.
– En voi kilpailla enää kahdeksan koiran luokassa, joten minulla on kuskeja, jotka kilpailevat puolestani. Koirani ovat sekä maailman- että Euroopan mestareita!
Itse kilpaillessaan Teräksellä on erikoisrakenteinen reki, jossa hän istuu käsijarruilla varustetussa korissa. Teräksellä on kilpailutilanteessa suksisauvat mukanaan, joilla hän voi auttaa koiria tarvittaessa.
– Kun olen itse kyydissä, katson koiria ja olen täysin sisällä hetkessä. Nyt, kun olen pääasiassa katsomossa odottamassa treenaamaani tiimiä, voin vain katsoa heidän peräänsä, kun he lähtevät, Teräs fiilistelee.
Halu jakaa tietoutta myös muille
Valjakkoajoon pääsee kiinni kuka tahansa, jolla ei ole liian vakavaa koira-allergiaa. Alkupanostus vaatii jonkin verran rahaa, sillä valjaat, reet ja koirat maksavat melko paljon. Alkupanostuksen jälkeen hinta on sama, kuin kenellä tahansa koiran omistajalla. Harjoittelu- tai kilpailumaksuja ei ole.
Teräkselle itselleen valjakkoajo on elämäntapa. Hän käyttää lähes kaiken valveillaoloaikansa koirien parissa.
– Koiravaljakko on upea tapa päästä metsiin ja vuorille; ylipäätään paikkoihin, joihin en uskonut enää pääseväni! Haluan, että muutkin pääsevät kokemaan saman ja huomaavat, että talvesta voi nauttia, vaikka istuisikin pyörätuolissa.
Lajin uudelleen aloittaminen oli Teräkselle helppoa, koska hänellä oli koiria jo ennen onnettomuutta. Sellaiselle, jolla ei ole koskaan ollut koiria, Teräs suosittele yhteydenottoa paikalliseen valjakkoajoyhdistykseen. Heidän kauttaan pääsee kokeilemaan myös erilaisia rekiä ja löytää sopivimman juuri itselleen.
Teräs itse on aloittamassa vammaisrekien valmistuksen myös muille.
– Haluan myös muistuttaa kaikkia vammautuneita siitä, että kun etsii juuri itselleen sopivia, positiivisia elementtejä elämäänsä, kaikki tuntuu helpommalta.
Täytä päiväsi positiivisella toiminnalla ja huomaat, että elämä on jälleen elämisen arvoista.
Lisätietoa esimerkiksi Suomen valjakkourheilijoiden liitto
Teksti Heidi Merima
Kuva Per Sverre Simonsen