Heppakerhossa vamma tai sairaus ei ole este
Heppakerhossa vamma tai sairaus ei ole este

Heppakerhossa vamma tai sairaus ei ole este

Lempääläläisen tallin pihalla on vilskettä aina kuun viimeisenä sunnuntaina. Tallilla kokoontuu pitkäaikaissairaille ja kehitysvammaisille lapsille ja nuorille suunnattu heppakerho, jossa on mahdollisuus tutustua hevoseen, harjoitella hevosen hoitamista ja tietysti myös ratsastaa.

Seitsemänvuotias Isla Kosonen taluttaa suurta suomenhevostammaa yhdessä Aulikki Nyrhisen kanssa. Nyrhinen on 12-vuotiaan Turri-tamman omistaja ja nyt kolmatta vuotta toimivan heppakerhon vetäjä.

Maksuton kerho on suunnattu 7–17-vuotiaille pitkäaikaissairaille ja kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Ilmoittautumisen yhteydessä Nyrhinen kerää tiedot diagnooseista ja lasten erityistarpeista, mutta kerhon edetessä diagnoosit käyvät turhiksi:

– Jokainen lapsi on kuitenkin yksilö. Kerhokerrat suunnitellaan siten, että jokainen lapsi voi osallistua toimintaan, Nyrhinen kertoo.

Idea kerhoon syntyi, kun Nyrhinen luki IT-lehdestä jutun avustajakoiriin liittyvästä vapaaehtoistoiminnasta. Hän otti yhteyttä Tampereen Seudun Invalidit ry:hyn ja esitteli ajatuksen heppakerhosta. Yhdistyksessä ideasta innostuttiin välittömästi.

Tampereen Seudun Invalidit ry:n puheenjohtaja Kari Vuorenmaa on vapaaehtoisvoimin toimivasta kerhosta mielissään.

– Yhdistys on erittäin tyytyväinen tällaisesta nuorille suunnatusta toiminnasta. Sen kautta olemme saaneet myös lisää nuoria jäseniä, Vuorenmaa summaa.
Kerhossa tehdään kaikki yhdessä. Jokaisen kerhokerran aluksi kerholaiset valmistavat yhdessä Turrille ruuan ja hakevat heppakerhossa tarvittavat varusteet satulahuoneesta.

– Jos ryhmässä on pyörätuolia tarvitsevia, ojennamme satulahuoneen sisältä varusteita heille, ja pesupaikallakin on mahdollista puhdistaa hevosen jalkoja letkun kanssa, vaikka ei kynnyksen yli pääsisikään, Nyrhinen sanoo.

Kun ruoka ja varusteet ovat valmiina, heppakerholaiset hakevat Turrin laitumelta – yhdessä. Myös lapset taluttavat, mutta Aulikki kulkee aina lähimpänä hevosta ja varmistaa toiminnan turvallisuuden.

– Turvallisuus on läsnä kaikessa. Ensimmäisellä kerralla käymme läpi tallin sääntöjä sekä hevosten kanssa toimimista ohjaavia periaatteita. Opettelemme yhdessä toimimaan turvallisesti hevosten kanssa.

Jokaisella lapsella on oltava avustaja mukana kerhossa. Kerhossa on viisi lasta ja 600-kiloinen hevonen, joten mukana oleva avustaja on puhtaasti turvallisuuskysymys. Nyt Islalla on mukana äiti, Elina Kosonen.

– Isla harrastaa uintia, tanssia ja nyt myös tätä heppakerhoa. Harrastusten ainoa kriteeri on se, ettei niissä saa tulla iskuja vatsan alueelle, Elina Kosonen kertoo.

Islalla on synnynnäinen suomalaistyyppinen nefroosi (CNF). Sairaus todettiin heti syntymän jälkeen, ja kesti pitkään ennen kuin perhe pääsi kotiin sairaalasta. Isla oli vuoden ikäinen, kun hänelle tehtiin omaisluovutuksena munuaisensiirto. Elinsiirron seurauksena Isla syö loppuelämänsä ajan hylkimisenestolääkettä.

Turrilla ei ole terapiahevosen koulutusta, mutta sen soveltuvuus on varmistettu moneen kertaan.

– Lapset ovat aina voineet touhuta sen kanssa. Se on erityisen varovainen, kun vieressä on lapsia, Nyrhinen kertoo.

Jokaisella ratsastajalla on aina kypärä ja turvaliivi. Heppakerhoa varten Turrille on Tampereen Seudun Invalidien avustuksella hankittu tukeva kahvavyö, josta lasten on helppo pitää kiinni.

Suuren hevosen selkään nousemista helpottaa myös puinen pyörätuoliramppi, joka on rakennettu talkoovoimin puutavaraliikkeistä lahjoituksena saadusta puutavarasta.

– Vaikka lapsi haluaisi ratsastaa yksin, tarjoamme myös vanhemmille mahdollisuuden kokeilla ratsastamista. Useimmat vanhemmista eivät ole koskaan olleet hevosen selässä, Nyrhinen kertoo.

– Jokainen kerholainen päättää itse, mitä haluaa tehdä. Jos ei halua ratsastaa, voi taluttaa Turria, mutta mitään ei ole pakko tehdä, Nyrhinen sanoo.

Ratsastus on kerhon kohokohta, mutta ratsastuksen opetusta se ei ole. Se ei ole myöskään ratsastusterapiaa tai vammaisratsastusta. Kerho on suunnattu aloitteleville hevosharrastajille. Harrastukseen jo tutustuneet eivät saa ryhmästä paljonkaan irti.

– Jos on aiempaa kokemusta hevosista, ohjaan heti ilmoittautumisen yhteydessä esimerkiksi vammaisratsastuksen pariin. Myös kerhon päättyessä kerron harrastusmahdollisuuksista lasten vanhemmille, Nyrhinen sanoo.

Nyrhinen tietää hevosharrastuksen terapeuttisen vaikutuksen; kun hevosen kanssa toimii, kaikki muu unohtuu. Ratsastuksen avulla hän on kuntouttanut myös omaa selkäänsä, joten myös sen fyysiset vaikutukset ovat tuttuja.

Kukin kerhoryhmä kokoontuu vuoden ajan huhtikuusta seuraavan vuoden maaliskuuhun. Seuraavan ryhmän kokoaminen alkaa hyvissä ajoin. Haku uuteen kerhoryhmään alkaa tammikuussa Tampereen Seudun Invalidien kautta.

Jokainen kerhokerta päättyy Turrin palkitsemiseen. Isla hakee Aulikin kanssa Turrin ruuan. Sen lisäksi lapset saavat antaa porkkanoita palkkioksi hevoselle. Ruokailuhetki onkin järjestetty ensisijaisesti lasten takia.

Nyrhinen kuvaa hymyssä suin kerhovuosien aikaisia kohtaamisia. On selvää, että hän saa toiminnasta myös itse paljon.

– Turri on kuitenkin kerhon tähti ja ainoa, joka tästä saa palkkaa, sanoo Nyrhinen ja viittaa hevosen rouskuttamiin herkkuihin.

Lapsilta tuleva palaute tiivistää kerhon tunnelman. Toisen kerhokerran jälkeen eräs lapsista sanoi kovaan ääneen: ”Tää on kyllä paras kerho ikinä!”

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että hevosten kanssa toimiminen parantaa ihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Ratsastuksessa hevosen liikkeet ja ruumiinlämpö kehittävät muun muassa ihmisen tasapainoa ja liikkuvuutta. Hevonen ja talliympäristö mahdollistavat ihmiselle myös runsaasti erilaisia kuulo-, haju-, näkö- ja tuntoaistikokemuksia.

Vammaisratsastusta voi harrastaa monilla Suomen Ratsastajainliiton (SRL) jäsentalleilla. Opetus tapahtuu usein pienryhmissä tai yksityistunneilla. Talleilla järjestetään myös leirejä, joilla hevosharrastukseen pääsee tutustumaan kokonaisvaltaisemmin.

Suomessa järjestetään paljon myös hevoskerhoja, joissa pääpaino ei ole ratsastuksessa. Osa kerhoista on avoimia kaikille erityisryhmät mukaan lukien, mutta jotkin kerhot on tarkoitettu vain vammaisryhmille. Kerhoja voi hakea SRL:n sivujen tallihaku-toiminnon kautta. Talleilta kyselemällä selviää ajankohtainen kerhotilanne ja se, maksaako kerhoon osallistuminen.

Näiden lisäksi on saatavilla yksilöllisesti suunniteltua ratsastusterapiaa, jota saa antaa ainoastaan koulutettu ratsastusterapeutti, sekä sosiaalipedagogista toimintaa, jonka harjoittamiseen vaaditaan täydennyskoulutuksen käynyt sosiaali- tai terveydenhuollon ammattilainen.

Lue lisää Suomen Ratsastajainliiton ja Vammaisurheilun sivuilta.

Teksti Maarit Krok
Kuvat Antero Aaltonen

Lue lisää aihepiiristä

Jaa uutinen

Kommentoi