Etusivulle
Jaakko Pessinen
Jaakko Pessinen

Kuningasmetsuri Pessisen viimeinen savotta katkesi sairauskohtaukseen

Metsuri Jaakko Pessinen ehti hakata 54 vuoden aikana yli 100 000 kiintokuutiota puuta. Se on valtava savotta. Neljä vuotta sitten tuli sairauskohtaus, ja moottorisahan tilalle tuli käyttöön pyörätuoli.

Suomen kuuluisimman metsurin, Jaakko Pessisen, 74, kädenpuristus on edelleen vahva, ja katseesta huokuu syvä levollisuus. Mies ei ole katkera neljän vuoden takaisesta elämänmuutoksestaan.
– En enää. Toki alussa tunnelmat olivat hyvin ristiriitaiset, kun terve mies kaatuu suorilta jaloiltaan. Varsinkin toipumisen alkuvaiheessa harmittelin eniten kesken jäänyttä urakkaa. Olen aina ollut tarkka siitä, että työt hoidetaan hyvin ja ajallaan, mutta tällä kertaa urakka jäi kesken ja samalla savotta viimeiseksi, Jaakko muotoilee.

Janotti ja sitten pimeni

Metsuri Pessinen valmistautui vuoden 2019 loppupuolella savottatyömaalle lähtöön.
– Eväät oli tehty ja saappaat jalassa. Auto oli käännetty lähtövalmiiksi, mutta lähdöstä ei tullut kuitenkaan mitään. Tunsin itseni todella huonovointiseksi ja myös janoiseksi. Niinpä join vielä kupin kahvia ja vetäydyin hetkiseksi pitkälleni, mutta kun nousin ylös, kaaduin lattialle ja menetin tajuntani.

– En tiedä kuinka monta tuntia olin maannut tajuttomana, mutta onneksi veljenpoikani löysi minut. Ilman häntä selviytymiseni olisi ollut hyvin epätodennäköistä.

Sairaalassa Pessinen havahtui todellisuuteen.
– En pystynyt puhumaan enkä myöskään liikkumaan. Kädet toimivat, mutta jalat olivat täysin voimattomat.

Kokeiden perusteella kyseessä ei ollut kuitenkaan aivoinfarkti, vaikka osa oireista antoi merkkejä myös siihen suuntaan. Syyksi diagnosoitiin aikuisiän diabeteksen aiheuttama sokkitila, Pessinen kertoo.

Parin viikon sairaalajakson jälkeen Pessinen siirrettiin palvelutaloon, aluksi Alajärvelle ja myöhemmin nykyiseen Lappajärvellä sijaitsevaan Attendon yksikköön.
– Onneksi "laitoskierrettä" ei kestänyt tämän pidempään. Täällä minun on hyvä olla.

"Voimistelen ja ajelen rollarallia"

Lähtökohdat huomioon ottaen Jaakko Pessinen sanoo kuntoutuneensa hyvin.
– Puhekyky on palautunut, mutta muistiin jäi pienoinen varjo. Varsinkin nimimuisti takkuaa. Sen sijaan liikkumisen kanssa on vielä työstettävää. Jaloissa on edelleen voimattomuutta, mutta edistymistä on kuitenkin tapahtunut. Ei minusta enää metsähommiin ole, mutta sen olen päättänyt, että kuntoutan itseni kuitenkin laavulla istujaksi, Pessinen kertoo.

Kovana työmiehenä tunnetun Jaakko Pessisen tahtotila näkyy myös hänen nykyisessä elämäntilanteessaan.
– Päätin jo sairaalassa, että pyörätuoliin en jää. Sen verran tuli siinäkin istuttua. Otin käyttöön "metsurin" kunto-ohjelman eli päivittäiset voimistelut ja venyttelyt. Lisäksi harjoitan itse kehittelemääni rollarallia eli kierrän muutaman kerran viikossa käytäviä ja kävelen sään salliessa apuvälineen turvin myös ulkona.

Jaakon kohdalla edistystä tukee myös hänen rautainen pohjakuntonsa.
– Olin ennen sairastumistani hyvissä voimissa ja täysin terve. Säästyin jopa kulkutaudeilta. Kuulun myös niihin onnekkaisiin raskaan työn tekijöihin, ettei edes niveliä ole tarvinnut vaihtaa. Lääkekaapissakaan ei ollut muuta kuin vanhentunut särkylääkepurkki ja laastaripaketti.

Ruisleivän voimalla

Jaakko Pessinen oli metsurina aivan omaa luokkaansa.
– Lapsuudenkotini oli köyhä. Kahdeksanlapsisessa perheessä ei ollut varaa heittäytyä toimettomaksi, vaan savottahommiin oli lähdettävä jo keskenkasvuisena.

– Metsähommissa olisin pärjännyt pienemmälläkin kalustolla, mutta naisten takia päädyin ostamaan jopa auton. En pitänyt kuitenkaan kiirettä, sillä ajoin kortinkin vasta 25-vuotiaana, poikamiehenä säilynyt Jaakko muistelee naureskellen.

Pessinen hankki rautaisen kuntonsa metsästä.
– En ole lukenut naistenlehtien kuntopalstoja enkä myöskään noudattanut yleismaailmallisia ruokasuosituksia. Olen ryskännyt palstoillani 54 vuotta, kuutena päivänä viikossa ja joskus jopa seitsemänä.

Parhaimpina vuosina laulatin moottorisahaa 310 päivää ja jokaisena työpäivänä vähintään kahdeksan tuntia. Työstä se on kunto hankittu ja kunnon kotiruuasta. Ei se 240 kilon tukki olisi noussut ilman ruisleipää ja voilla höystettyjä lihapottuja.

Metsuri Pessinen ei ole ollut myöskään viinan perään.
– Edelleenkään en polta enkä ryyppää. Viinaa olen juonut kerran, tullut humalaan kerran ja sairastanut kauhean krapulan kerran. Tämä tapahtui armeijassa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Sen jälkeen olen juonut vain kahvia, maitoa ja mustaherukkamehua.

Haaveena kopallinen polttopuita

Metsuri Pessisen koti on nyt palvelutalossa Lappajärvellä, mutta kotitalo saman kunnan Karvalankylällä vastaavasti tyhjillään, sillä Jaakon terveydentila ei mahdollista kotiinpaluuta.
– Mieli matkustaa lähes päivittäin Karvalankylälle, mutta yksin asuminen ei ole enää mahdollista. Käyn kotona kuitenkin vuosittain ja kesällä useammankin kerran. Kotiliiterissä odottaa kasa rankoja ja pölkyn päällä uudenkarhea moottorisaha. Tavoitteena on kuntoutua siihen malliin, että pystyn sahaamaan kopallisen polttopuita, Pessinen suunnittelee toiveikkaana.

Teksti ja kuva Anne Anttila

Kommentit

Onnittelut Jaakko Pessiselle tänään 4.2.2024!]

Arvostan todella Pessisen elämäntyötä ja myös hienoa kirjaa!

Itse aloitin metsurityöt v. -66 Raket 85: lla. Isä ajoi hevosella kaatamani puut.

En ole tavannut henkilökohtaisesti Jaakko Pessistä.
Toivotan hänelle hyviä eläkekepäiviä jatkossa!

Ei nimimerkkiä  •  04.02.2024, klo 08:12

Onnittelut Jaakolle 4.2.2024 75 v päivänänä.ä

Juhlistan merkkipäivääsi Laviassa serkkuni Mika Peltomaan s. 4.2.1949 75 v päivillä eli olette päivälleen saman ikäisiä. Mika on aloittanut savotat 1965 paikkeilla ja savotoi edelleen omissa metsissä, myös ajaa puut.
Itse olen eläkkeellä Luonnonvarakeskuksesta ja savotoin parhaillaan oman metsän ensiharvennuskuusikkoa. Aika kuluu rattoisasti ja näkee työnsä jäljen.
Lämpimät onnittelut Jaakolle Lappajärvelle, jos ne näin välittyisi.
Kuningasmetsurikirja oli hieno ja hatunnosto työnsankarille.
Terveisin
Erkki Salo

Ei nimimerkkiä  •  01.02.2024, klo 19:41

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).