Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen ratifiointi etenee

Sosiaali- ja terveysministeriö on järjestänyt YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen ratifiointiin liittyvän kuulemistilaisuuden. Erityisesti kehitysvammalakiin pitäisi saada kirjattua sopimuksen henki. STM kertoi asiasta seuraavaa:

YK:n yleissopimuksen henki vammaisten henkilöiden oikeuksien vahvistamisesta pitäisi saada muutettavana olevaan kehitysvammalakiin. Toteamaan voi tiivistää osanottajia yhdistäneen mielipiteen sosiaali- ja terveysministeriön järjestämässä kuulemistilaisuudessa perjantaina 21. elokuuta 2015.

Useat läsnäolijoista arvioivat lakiluonnoksen edistävän yleissopimuksen mukaista itsemääräämisoikeuden lisäämistä; joissakin puheenvuoroissa sen myös pelättiin johtavan nykyistä laajempaan rajoittamiseen.

Valvovat viranomaiset ovat tuoneet toisaalta esille, että rajoitustoimenpiteitä käytetään nykyisellään kehitysvammahuollossa laajasti riippumatta siitä, onko rajoituksia käyttävä yksikkö laatinut niistä ohjeistusta vai ei. Lakiluonnoksessa korostetaan, että rajoitustoimenpiteen pitäisi olla viimeinen mahdollinen keino, samoin kuin sitä, että rajoituksia joudutaan monessa tapauksessa käyttämään kehitysvammaisen henkilön suojaamiseksi häneen kohdistuvalta kaltoinkohtelulta tai hyväksikäytöltä.

Luonnoksen mukainen rajoittamistoimenpiteiden salliminen palveluasumisessa sai osakseen kritiikkiä. Toisaalta keskustelutilaisuudessa nostettiin esille, että jos rajoitukset palveluasumisessa olisivat kiellettyjä, moni muutoin tuetusti itsenäiseen elämään kykenevä, vain harvoin vaikkapa oman turvallisuutensa vuoksi rajoituksia tarvitseva kehitysvammainen henkilö joutuisi laitokseen. Se olisi ristiriidassa laitoshoidon purkua koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen kanssa.

”Olemme iloisia siitä, että niin moni oli saapunut kuulemistilaisuuteen. Saamamme palaute on erittäin tärkeää, kun jatkamme lakiehdotuksen muokkaamista”, kiittelee neuvotteleva virkamies Riitta Burrell sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Kuulemistilaisuudessa tuotiin esille, että kehitysvammaisuus ei ole tilapäistä vaan kestää läpi elämän. Kehitysvammaisten henkilöiden erityishuollon tarve on useimmiten pitkäaikainen, ja erityishuoltoa järjestettäessä keskeisiksi asioiksi nousevat henkilön oikeus valita itse asuinpaikkansa, saada riittäviä palveluja ja tukitoimia sekä tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja ja päätöksiä, joissa häntä tarvittaessa tuetaan ja autetaan. Kuten eräs kuulemistilaisuuden läsnäolija totesi, mitä normaalimpaa elämää kehitysvammaisella henkilöllä on mahdollisuus elää, sitä vähemmän on tarvetta rajoitustoimenpiteille.

Yleissopimuksen ratifiointi oli hyvin tärkeää osallistujille

Suomessa on tapana muokata kansalliset lait vastaamaan yleissopimuksia, ennen kuin ne ratifioidaan.

”Kun itsemääräämisoikeuslakiluonnos raukesi viime keväänä eduskunnassa, päädyttiin ratkaisuun, joka on mahdollista toteuttaa nopeasti. Kehitysvammalakiin tehdään sellaiset muutokset, joiden avulla yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista saadaan ratifioitua Suomessakin”, Burrell kertoo.

Moni kuulemistilaisuuteen osallistuneista erityishuollon asiantuntijoista, valvovien viranomaisten, vammaisjärjestöjen, kuntien ja erityishuoltopiirien edustajista korosti, että YK:n yleissopimus pitää saada ratifioitua mahdollisimman pian. Tekeillä olevat kehitysvammalain muutokset kelpasivatkin monelle väliaikaisratkaisuksi. Yleissopimus koskee myös muita henkilöryhmiä kuin kehitysvammaisia henkilöitä. Niinpä yleinen mielipide oli, että kokonaisuudistuksen vieminen eteenpäin pikaisesti olisi hyvin tärkeää.

Kuulemistilaisuuden osallistujat halusivat, että kehitysvammahuollon toteuttaminen ensisijaisesti hyvien toimintakäytäntöjen avulla kirjattaisiin selkeästi lakiin. Lain suunniteltu voimaantulo 1.3.2016 herätti jonkin verran huolta. Osa kuultavista koki, että kenttää ei ehditä kouluttaa siihen mennessä tarpeeksi perusteellisesti tuleviin muutoksiin.

Alkuperäinen uutinen STM:n verkkosivuilla.