Sosiaalietuuksien väärinkäyttö on huomattavasti pienempi ilmiö kuin etuuksien alikäyttö, eli se, että etuuteen oikeutettu syystä tai toisesta jättää hakematta etuutta.

Vuonna 2015 toimeentulotukea maksettiin 259 000 kotitaloudelle ja 400 000 henkilölle. Toimeentulotuen kokonaismenot olivat 741 miljoonaa euroa. Eräässä tutkimuksessa on arvoitu, että toimeentulotukeen olisi oikeutettu kaksinkertainen, rohkeimpien arvioiden mukaan jopa 2,5-kertainen joukko ihmisiä verrattuna sen todellisiin saajamääriin. Näin ollen karkea arvio toimeentulotukeen oikeutettujen määrästä liikkuu noin 518 000–648 000 kotitaloudessa.

Vuonna 2014 julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin toimeentulotuen käyttöä täyttä kansaneläkettä saavien joukossa. Kahdesta tutkimusvuodesta ensimmäisenä noin 53 prosenttia toimeentulotukeen oikeutetuista täyden kansaneläkkeen saajista ei saanut – eli todennäköisesti ei ollut hakenut – kyseistä etuutta, jälkimmäisenä tutkimusvuotena alikäyttöä oli noin 29 prosenttia.

Kelan tutkimusprofessori Mikko Niemelä arvioi, että asumistuen kohdalla tukeen oikeutettuja olisi ihan yhtä lailla kuin toimeentulotuessa, mutta moni ei syystä tai toisesta tukea saa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi 2009 tutkimuksen maksukattojen yhdistämisen kustannusvaikutuksista. Selvityksen perusteella voi varovasti arvioida, että lääkekaton ylittäneistä 22 000:lla ja julkisen terveydenhuollon maksukaton ylittäneistä 14 000:lla jää korvaukset hakematta.

Syitä etuuksien hakematta jättämiselle on monia. Ensinnäkään tukeen oikeutettu ei välttämättä tiedä, että hän voisi tukea saada.
Toisekseen tukea ei välttämättä haluta hakea. Varsinkin toimeentulotuen hakeminen voidaan kokea leimaavaksi, stigmatisoivaksi.
Toimeentulotuki voidaan jättää hakematta myös silloin, jos tiedossa on, että sitä saisi vain pienen summan. Koko toimeentulotuen järjestelmä ja sen hakeminen voidaan kokea monimutkaisena ja vaikeana hahmottaa.

Kun kerran järjestelmän monimutkaisuus on yksi syy siihen, että sosiaalietuuksiin oikeutetut eivät etuuksia syystä tai toisesta hae ja saa, Mikko Niemelä ehdottaa yksinkertaisempaa järjestelmää ratkaisuksi.

– Perustulon kaltainen ajattelu vähentäisi perusturvan monimutkaisuutta. Tällä hetkellä perusturva syntyy asumistuesta, työttömyysturvasta ja toimeentulotuesta. Eläkkeiden kohdalla on luotu jo takuueläke.

Lisäksi perusturvan tasoa tulisi Niemelän mielestä korottaa.
– Toimeentulotuen perusajatus on, että se olisi väliaikainen tuki silloin, kun muut tuet eivät riitä. Nyt siitä on kuitenkin tullut perusturvan osa, jota käytetään pitkään.

Kela on nyt osoite kaikissa etuuksissa

Toimeentulotuki siirtyi tämän vuoden alussa kunnista Kelan vastuulle. Yksi peruste ratkaisulle oli se, että entistä useampi tukeen oikeutettu myös saisi tuen.

– Kela maksaa kaikki muut sosiaalietuudet, joten on toivottu, että nyt tilanne olisi selkeämpi ihmisten mielessä. Lisäksi Kela on anonyymimpi ja sen kanssa on helpompi asioida. Tämän toivotaan vähentävän toimeentulotuen hakemisen leimaavuutta.

– Toimeentulotuki voi jäädä hakematta esimerkiksi tietämättömyyden tai häpeän takia, sanoo Kelan tutkimusprofessori Mikko Niemelä.

Teksti Veera Saloheimo
Kuva Kela / A. Söderblom