Iäkkäät omaishoitajat toimivat paitsi rakkaudesta, myös velvollisuudentunnosta ja monien vaatimusten ristipaineissa. 80-vuotiaan monisairaan miehensä omaishoitaja Inkeri Suhonen, 74, on yksi heistä, jotka tarvitsevat itsekin rollaattoria.

Inkeri ja Erkki Suhonen ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta. 10 vuotta sitten Inkeristä tuli Erkin omaishoitaja ihan virallisestikin.

Erkki haetaan joka torstai päivätoimintaan ja mahdollisuuksien mukaan tiistaisinkin. Erkillä on monta sairautta, jotka vaikuttavat niin käyttäytymiseen kuin liikkumiseenkin: laaja-alaisen aivoinfarktin jälkitila, diabetes, astma ja krooninen verenpainetauti.

Aivoinfarktin jälkitila ja myös verensokerin heittelehtiminen saavat Erkin käyttäytymään arvaamattomasti ja joskus äkkipikaisestikin. Erkillä on myös Alzheimer-diagnoosi.

Erkki ei pärjäisi ilman rollaattoria ja kävelysauvoja.
– Pidemmille kävelyille tarvitsen rollaattoria itsekin: voidakseni istahtaa sen päälle, kun polvissa on kulumia, Inkeri kertoo.

Tarvittaessa ja huimauskohtauksen iskiessä Erkille tilataan kuljetuspalveluista taksi.
– Erkki nukkuu alakerrassa olohuoneessa, mutta lähtee ajoittain kiipeämään yläkertaan. Olen miettinyt, pitäisikö hommata jokin porrashissi ja seiniin tartuntakahvoja. Olen öisinkin valmiustilassa siltä varalta, ettei Erkki lähde vaeltelemaan, Inkeri kertoo.

Omaishoitajalla on lakisääteinen oikeus pitää 2- 3 vuorokautta vapaata sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.
– Erkki pääsee myös viikoksi intervallihoitoon ensi kuussa ja näillä näkymin lokakuussakin. Samanlainen viikon kestävä hoito on mahdollinen seuraavassakin kuussa.

Jatkossa Inkerille on luvassa joka kuukausi kolme vuorokautta omaishoitovapaata.
– Varahoitaja olisi kuitenkin tärkeä, sillä lapsillanikin on omat menonsa ja perheensä, Inkeri sanoo.

Jatkuvasti valppaana

Rivitalokodin takapihalla Helsingin Puistolassa Inkerille pitää seuraa Eko-koira,
– Kun melkein koko arkeni pyörii mieheni omaishoitajuuden ympärillä, Ekoa lenkittäessä on mukava tavata toisia koiranomistajia, Inkeri sanoo.

Inkeri myöntää usein miettivänsä tämän päivän todellisuuden ja nuoruudenaikaisten unelmien ristiriitaa.
– Kauniit muistot antavat kuitenkin myös voimaa.

Ulkopuolista hoitoapua omaan kotiinsa Inkeri ei mielellään pyydä, sillä Erkki ei juuri hyväksy vieraita ihmisiä kotiinsa. Toiveena olisi, että Erkin siirtyminen palvelutaloon tai hoivakotiin tapahtuisi pikkuhiljaa.
– Toistaiseksi yritän hoitaa omaa terveyttäni ja liikeratojani kuntosalikäynneillä. Saadakseni voimavaroja lisää yritän opetella ihan viisauttakin, Inkeri naurahtaa.

Vertaistuesta voimaa

Omastakin terveydestä iäkkään omaishoitajan tulisi pitää huolta. Terveystarkastukseen Inkerillä on ihan lakisääteinenkin oikeus.
Helsingin kaupunki on kuitenkin muuttanut terveystarkastuksen sähköiseksi, ja se pitäisi tehdä Omaolo-palvelussa. Tulokset voi sitten lähettää omalle terveysasemalleen, josta hänen otetaan yhteyttä.

Monella ikäihmisellä ei ole edes tietokonetta.
– Menenkin terveyskeskukseen, jos on aihetta esimerkiksi hartioiden tai polvien takia. Minusta säännöllinen terveystarkastus olisi tarpeen kaikille iäkkäille omaishoitajille.

Inkeri on huomannut vertaistuen verrattoman voiman.
– Minä, kuten moni muukin vanhempi omaishoitaja, syyllistyn liikaa pahan olon pitämiseen sisälläni. Pitää osa kertoa, kun tarvitsee apua.

”Yksin ei saa jäädä”

Iäkkäiden omaishoitajien määrä kasvaa, ja monet heistä ovat itsekin hoidon tarpeessa.
– Kotona asumisen tukeminen pitkään ei kulje rinnakkain palvelujen saatavuuden kanssa, sanovat Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:n toiminnanjohtaja Marja Ruotsalainen ja omaistoiminnan kehittäjä Lea Lindqvist.

Omaishoitosopimuksen Helsingissä on tehnyt noin 3 500 omaishoitajaa, joista puolet on alle 65-vuotiaita. Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ssä on jäseniä noin 800.

Todellinen määrä on kuitenkin moninkertaisesti suurempi. Arviolta heitä on pelkästään pääkaupunkiseudulla 60 000 ja heistä arviolta 60 prosenttia on yli 65-vuotiaita.
– Se on harhakuvitelmaa, että koti olisi aina se kaikkein paras asumispaikka iäkkäälle. Tämän ihanteen tukeminen ei ihan kulje rinnakkain palvelujen saatavuuden kanssa, Ruotsalainen pohtii.
– Ihan sairaalakuntoisiakin hoidetaan kotona, kun hoitopaikkoja ei ole. Tämä taas näkyy omaishoitajien uupumuksena, kun heistä monella on itselläänkin ikää jopa yli 80 vuotta, Lindqvist sanoo.

Ruotsalaisen ja Lindqvistin mielestä yhteiskunnan pitäisi enemmän kannustaa omaishoitajuutta ja hyväksyä se osaksi virallista hoitojärjestelmää.

Yhdistykset ja paikallisjärjestöt ovat yhteiskunnan nykytilanteessa yhä tärkeämmässä roolissa.

Teksti Timo Kiiski
Kuva Laura Hujanen