Kuljetuspalveluissa on monta mutkaa
Kuljetuspalveluissa on monta mutkaa

Kuljetuspalveluissa on monta mutkaa

Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen kilpailutuksissa pitäisi vammaiset ihmiset ja heitä edustavat tahot ottaa mukaan valmisteluun. YK:n vammaissopimus edellyttää asiakasosallisuutta. Kuinka on, toteutuuko osallisuus – kuuluuko palvelujen käyttäjien ääni ja kuuluuko se ajoissa?

Vammaispalvelujen järjestäminen ja hankinta ei ole helppoa. Kilpailutuksia on järjestetty jo muutaman vuoden ajan ja toisaalla on onnistuttu, toisaalla taas ei niin hyvin. Hyvässä muistissa on Kela-kuljetusten kilpailutus, jossa oli monenlaisia ongelmia.

Sosiaali- ja terveysministeriössä herättiin jo toissa vuonna tosiasiaan, että kuntien osaaminen palvelujen järjestämisessä vaihteli suuresti. Asiantilan kohentamiseksi STM järjesti viime vuonna koulutuskiertueen onnistuneiden kilpailutusten levittämiseksi.

Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson sanoo, että vaikka YK:n vammaisyleissopimus edellyttääkin vammaisten ihmisten osallistamista heitä koskevassa päätöksenteossa, se ei ota kantaa kilpailutukseen vaan pitää sitä järjestämistapana.
– Kilpailutus on yksi keino säästää kuntien rahaa, mutta yhtä hyvin kunta voi järjestää palvelut muulla keinoin kuten järjestämällä ne itse tai antamalla käyttäjille palveluseteleitä.

Kuljetuspalvelut hiertävät

Viime aikoina kenttää ovat puhuttaneet varsinkin vammaispalvelulain nojalla järjestettävien kuljetuspalveluiden kilpailutukset.

Liikkuminen on ihmisten perusoikeus, ja jos julkisen liikenteen käyttö ei ole toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi mahdollista, on kunnan vammaispalvelulain perusteella järjestettävä kuljetuspalvelut muuta kautta. Invalidiliiton jo vuosi sitten julkaisemassa työpaperissa huomautetaan, että käyttäjäasiakkaat on syytä osallistaa ja ottaa mukaan vuoropuheluun jo markkinakartoituksen yhteydessä. Kuljetusten määrä on useimmissa kunnissa rajattu vammaispalvelulain ja -asetuksen edellyttämään 18 yhdensuuntaiseen matkaan kuukaudessa. Työhön tai opiskeluun liittyviä matkoja ei lasketa tähän kokonaisuuteen vaan niihin voi hakea tarvittavan määrän lisämatkoja. Perustelluista syistä matkoja on voinut saada muutoinkin.

Matkojen yhdistely on ollut suuri kiistakysymys, sillä kunnat ovat pyrkineet tällä tavoin säästöihin. Yhdistelemisestä voi kuitenkin syntyä säästöjä vain tiiviisti asutuilla alueilla.

Vammaisneuvostot ovat pääsääntöisesti kannattaneet vain vapaaehtoisia kyytien yhdistelyitä, eli jos naapurit ovat menossa samaan kokoukseen, on fiksumpaa mennä samalla autolla kuin ajella kahdella taksilla peräkkäin. Sen sijaan pakollisista matkojen yhdistelemisistä tulee usein enemmän hankaluuksia ja odottelua kuin varsinaista säästöä. Korona-aika on toisaalta lopettanut kuljetusten yhdistelyn kokonaan.

Koska saa käyttää harkintaa?

Kuntaliiton erityisasiantuntijan Jaana Viemerön mukaan kunnissa on usein epäselvää koska hankinnoissa on mahdollista käyttää yksilöllistä harkintaa ja koska on toimittava tismalleen pykälien mukaan.

Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa asiakaslähtöisen ja joustavan palvelujen järjestämisen ja hankinnan, mutta sen mahdollisuuksia ei aina riittävästi hyödynnetä. Hankintalaki on tullut voimaan jo vuonna 2007, mutta uudistettu versio tuli astui voimaan vuoden 2017 alusta. Uudistuksessa vahvistettiin sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttäjien asemaa. Hankintayksiköt velvoitettiin nyt nimenomaisesti ottamaan huomioon paitsi kyseistä palvelua koskevat sisältölait, myös palvelujen laatuun, jatkuvuuteen, esteettömyyteen, kohtuuhintaisuuteen, saatavuuteen ja kattavuuteen, eri käyttäjäryhmien erityistarpeisiin, käyttäjien osallistumiseen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen sekä innovointiin liittyvät tekijät.

Myös suorahankinta tuli mahdolliseksi yksittäistapauksissa.

Viemerö kehuu vuolaasti alan toimijoiden yhteistä Taksityöryhmää, jonka keskusteluissa on ollut aitoa halua ratkaista kuljetuspalveluiden ongelmia.
– Kilpailutusosaaminen ja hyvät käytännöt leviävät pikkuhiljaa. Niitä kannattaa jakaa, Viemero sanoo.
Kilpailutuksen ajanjakson on oltava riittävän pitkä, jotta autoilijat uskaltavat lähteä investoimaan kalustoon. Nykyisin yleinen malli on kaksi vuotta ja vaihteleva määrä optiovuosia.

Saatavuusongelmat vaikeuttavat

Kuntaliiton Viemerön mukaan ongelmallisimpia ovat haja-asutusasutusalueiden kuljetuspalvelut.
– Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja, joista yritämme löytää vähiten huonot. Monesti oma auto olisi käyttökelpoisin ratkaisu, mutta ympäristönäkökohtien vuoksi emme niitäkään voi suositella. Sähköautojen osuutta pitäisi kasvattaa, mutta alueilla, joilla etäisyydet ovat pitkiä, ne eivät toimi. Laki on kuitenkin sama kaikissa kunnissa. Meillä on pieniä kuntia, joissa taksien saatavuus on erittäin huono. Silti kuljetukset on järjestettävä.

Vantaalla kilpailutus onnistui

Taksiliiton Ville Jaakolan mukaan kilpailutuksessa on onnistuttu muun muassa Vantaan ja Keravan yhteisissä kuljetuksissa.
– Siellä kuljetuksissa hyödynnetään täysipainoisesti markkinoita. Kellekään ei annettu yksinoikeutta operointiin, vaan kyytejä välittää kolme keskusta, mikä kirittää kaikkia. Operaattoreille maksetaan toteutuneista kuljetuksista. Asiakas voi tilata kyytinsä keneltä tahansa, ja jos yhdessä on ongelmia, voi siirtyä hetkessä käyttämään muuta operaattoria.

Myös autoilijat voivat siirtyä operaattorilta toiselle. Asiakkaiden tyytymättömyys näkyy välittömästi operaattoreiden kassavirrassa, mikä pakottaa ne nopeisiin korjaustoimiin.

Vantaalla vammais- ja vanhusneuvostot olivat mukana hankintaprosessissa alusta pitäen. Vammaisneuvoston puheenjohtaja Kari Ali-Yrkkö sanoo, että hanketta valmisteltiin kaksi vuotta.

Ali-Yrkön mukaan Vantaan sujuvan yhteistyön taustalla ovat Vammaisneuvoston ja kaupungin Vammaispalveluiden säännölliset kuukausittaiset kokoukset, joissa tieto vireille tulevista hankkeista välittyy.
– Pääsimme jo kyselyvaiheessa mukaan kirjoittamaan kyselytekstiä, ja siitä tuli minun mielestäni ihan hyvä, Ali-Yrkkö sanoo,

Itä-Uusimaalla osallisuus näennäistä

Itä-Uudenmaan kuntien eli Porvoon, Askolan, Sipoon, Lapinjärven ja Loviisan yhteisessä vaikeavammaisten kuljetusten kilpailutuksessa paketti on jaettu kahteen osaan. Ensin on kilpailutettu ohjauskeskus, ja autoilijat kilpailutetaan seuraavassa vaiheessa.

Porvoon vammaisneuvoston edellinen puheenjohtaja Maija Aatelo sanoo, että kilpailutukseen liittyvä käyttäjien osallistaminen oli pitkälti näennäistä.
– Meitä on kyllä kuultu, mutta ei kuunneltu.

Aatelo pitää erityisen ongelmallisena sitä, että malli nojaa täysin Helsingin matkapalvelukeskuksen toimintatapaan.

Se sisältää useita vammaisten ihmisten liikkumista hankaloittavia, tai jopa estäviä tekijöitä, esimerkiksi sen, että vahvistus kyydistä tulee vasta 15 ennen kuljetuksen alkua, ja jos kyytiä ei silloin saa, on edessä jälleen kahden tunnin odotus.
– Yritimme ehdottaa useamman kilpailevan ohjauskeskuksen mallia, ja sanottiin, että sitä selvitetään. Päätös oli kuitenkin jo tehty, eikä selvityksillä ollut minkäänlaista painoarvoa.

Aatelon mukaan parasta kilpailutuksessa on ollut, että kaikki alueen vammaisneuvostot on saatu saman asian taakse.
Samoin vielä kesken oleva Länsi-Uudenmaan Kulkukeskuksen kilpailutus saa kritiikkiä. Ongelmana on katettavan alueen valtava laajuus; se ulottuu Espoosta aina Hankoon saakka.

Autoilijat pelkäävät, että jos syrjäseuduilla ei ole autoja lähettyvillä, sinne voidaan joutua lähtemään pitkänkin matkan päästä.
Kulkukeskuksen kilpailutuksessa on ollut mukana myös sen käyttäjiä. Noin 80 kehittäjäasiakasta toimii asiantuntijoina muun muassa toimintaohjeen valmistelussa, kilpailutuksen laadun arvioinnissa ja palvelun pilotoinnissa. Samoin alueen vammaisneuvostot ovat olleet mukana jo alkuvaiheessa hankinnan periaatteeista päätettäessä.

Espoon vammaispalvelupäällikön Anu Aution mukaan uudet järjestelmät herättävät tietenkin pelkoja, mutta niihin pyritään vastaamaan palvelun laatua jatkuvasti seuraamalla ja arvioimalla. Alueen koon vuoksi toiminta aloitetaan vaiheittain, eli ensiksi mukaan liittyy Kirkkonummi ja sen jälkeen Espoo, ja muut kunnat seuraavat myöhemmin.

Helsingissä työpajoja

– Helsingissä kilpailutetaan seuraavaksi kuljetusten välittäjä ja ohjelmistoja. Siihen liittyen on järjestetty osallistava työpaja, joka on mahdollistanut asiakkaan äänen kuulemista, kertoo Helsingin kaupungin vammaisasiamies Tiina Lappalainen.

Kun HSL teki uuden aluehinnoittelupäätöksen, jossa otettiin käyttöön kehähinnoittelu, Helsingin, Vantaan ja Espoon vammaiskuljetuspalveluiden valmistelijat järjestivät osallistavia työpajoja kuljetusten omavastuuosuuksien muodostumisesta, jotta saataisiin kuntarajat ylittävä yhteinen hinnoittelumalli.

Teksti Jari F. Lampén

Lue lisää aihepiiristä

Jaa uutinen

Kommentit

Mitä ihmettä?

"...vahvistus kyydistä tulee vasta 15 ennen kuljetuksen alkua, ja jos kyytiä ei silloin saa, on edessä jälleen kahden tunnin odotus." Mitä ihmettä? Miten vammainen henkilö voi varata kampaajan, harrastaa yms., jos ei ole varmuutta kyydistä?? Kuka korvaa kustannukset vaikkapa liian myöhään perutusta kampaaja-ajasta? Ei takuulla täyty oikeus yhdenvertaiseen liikkumiseen rajoitteista huolimatta! Eihän tuollaisen "palvelun" kanssa voi elää...

Ei nimimerkkiä  •  01.10.2020, klo 16:03

Kommentoi