Järvenpääläisen eläkkeellä olevan erityisopettaja Marja Vainikaisen kotona ensimmäisenä vastaan viuhahtaa pieni perhoskoira Roosa. Seuraavaksi vastassa on punainen sähköskootteri, jolla Vainikainen kulkee paikasta toiseen Järvenpään alueella. Vainikaisella on synnynnäinen cp-vamma, joka vaikuttaa liikkumiseen. Siksi hän tarvitsee kaikkeen liikkumiseen apuvälinettä.

Hänen on lähes mahdotonta käyttää yksin julkista liikennettä liikuntarajoitteensa vuoksi.

– Ennen pääsin kulkemaan invataksilla koko Keusoten alueella. Myös matkat Helsinkiin onnistuivat ja erityisluvalla olen päässyt vierailemaan vanhempieni luokse tai mökille muualle Suomeen, Vainikainen sanoo.

Vainikainen kokee, että aiemmin kulkeminen oli tasa-arvoisempaa, vapaampaa ja helpompaa. Invataksikyyti antoi mahdollisuuden käydä esimerkiksi ostoksilla muissa kaupungeissa. Kuljetuspalvelu mahdollisti Vainikaiselle myös invalidiyhdistyksen tapaamiset Nurmijärvellä, kuljetuksen satamaan tai lentokentälle ja vierailut ystävän luokse Vuosaareen.

Vainikainen on museoiden, konserttien ja teatterin ystävä. Invataksin käyttö koko Keski-Uudenmaan ja Helsingin alueella avasikin hänelle ovet myös kulttuurin pariin.

– Ystävälleni yksi vuoden kohokohdista on käydä Silakkamarkkinoilla Helsingin kauppatorilla. Kävimme siellä yhdessä vuosittain kimppakyydillä, Vainikainen hymyilee.

Vuoden 2024 alussa liikuntavammaisten ihmisten taksikyyteihin tuli kuitenkin olennainen muutos. Silloin Keusoten, eli Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen, piirissä matkat rajattiin vain naapurikuntiin.

Vaikutus ulottuu koko elämään

Vainikaisen kohdalla suurin muutos koski vapaa-ajan matkustamista. Muutoksen astuttua voimaan matkat saivat kohdistua ainoastaan omaan kaupunkiin tai naapurikuntiin. Helsingin-matkat loppuivat kokonaan.

– En koe tätä reiluna, sillä Järvenpäällä naapurikuntia on paljon vähemmän kuin esimerkiksi Hyvinkäällä.

Järvenpääläisten matkaoikeus kohdistuu siis Järvenpään alueelle, Mäntsälään, Sipooseen ja Tuusulaan. Matkojen rajoittaminen on tullut Vainikaiselle ja hänen ystäväpiirilleen järkytyksenä.

Vainikainen kertoo, että hänen kohdallaan jo kenkien hankkimisesta muodostuu useampi matka kuljetusalueen ulkopuolelle. Hän tarvitsee juuri hänen jalalleen muotoillut kengät, eikä sellaisia saa omasta kotikaupungista.

Vainikainen kertoo myös ystäväporukan tapaamisista, joita on tehty jo 40 vuoden ajan.

– Olemme tavanneet tällä naisporukalla muutaman kerran vuodessa ja laittaneet vuorotellen ruokaa toistemme kotona. Olemme kaikki liikuntavammaisia. Nyt tapaamiset eivät onnistu, koska minä en saa kyytiä ystäväni luokse, eikä hän saa lupaa tulla minun luokseni. Meidän elämämme on tehty tosi vaikeaksi, Vainikainen harmittelee.

Keusoten ikääntyneiden ja vammaisten palvelujen projektipäällikkö Olli-Pekka Alapiessan mukaan tilanne on ikävä, ja uudet päätökset aiheuttavat harmia.

Hänen mukaansa hyvinvointialueiden taloustilanne on heikko ja kaikki ei-lakisääteinen pitää poistaa palveluvalikoimasta. Tällaisia ovat esimerkiksi osa pidemmistä taksimatkoista.

– Kyllähän tämä tilanne rajoittaa ihmisten elämää. Valitettavasti tässä tilanteessa vammainen henkilö saattaa olla menettäjänä, Alapiessa kommentoi.

Syrjäytymisvaara kasvaa

Marja Vainikainen on Järvenpään Seudun Invalidit ry:n hallituksen jäsen. Hän kertoo, että kuljetuspalveluiden uudistus on lisännyt liikuntavammaisten ihmisten keskuudessa turvattomuutta, ahdistusta ja pelkoa.

Uudistuksen jälkeen taksi tilataan aina ohjauskeskuksen kautta. Tällöin kuskina saattaa olla täysin vieras henkilö.

– Aiemmin oli oikeus soittaa tutulle taksille, joka tunsi sinut. Tuttu kuski pystyi auttamaan asiakkaan autoon tai palatessa kantamaan kauppakassin keittiöön. Vieraiden kuskien kanssa tällaista ei uskalleta tehdä. Moni jättää nyt lähtemättä kokonaan minnekään, Vainikainen sanoo.

Uudistuksen henkinen merkitys näkyy Vainikaisen mukaan tasa-arvossa.

– Aiemmin maailma oli avoimempi ja pystyimme suunnittelemaan menojamme. Monet vammaiset ihmiset ovat syrjäytymisvaarassa muutenkin ja tämän myötä elämänpiiri pienenee entisestään. Meiltä yritetään katkaista siivet.

Vainikainen kertoo ehdottaneensa ratkaisua päättäjille. Sellainen voisi olla, että naapurikuntarajauksen sijaan matkoilla olisikin kilometrirajaukset. Tällöin matkustaminen onnistuisi laajemmin.

Vainikainen ei usko, että kokonaiskuvassa on kyse kovin suurista rahasummista. Vapaa-ajan matkat ja kulttuuriharrastukset ovat kuitenkin tärkeitä ihmisen mielelle.

– Ei niitä paljon tehdä, muutamia kertoja vuodessa. Mutta niillä on hirvittävän suuri merkitys ihmisten elämään, hän toteaa.

Teksti Nora Lehtinen, kuvat Roni Rekomaa