Aurinko hellii Kreetaa. Se kimaltelee kirkkaan Kournas-järven pinnalla, ja ulottuu valaisemaan myös pohjan kasvit ja kalat. Pienet kilpikonnat puikkelehtivat edestakaisin ja etsivät itselleen lounasta.

Haastatteluhetkellä Kaarinan Littoisissa asuvan Sipolan perheen etelänmatkasta on kulunut reilu viikko. Matti-isän, Tiia-äidin ja lasten ajatukset ovat vielä paljolti Kreetalla.
– Tosi kiva reissu. Esimerkiksi venematkat olivat mukavia. Kournas-järvellä liikuimme polkuveneellä ja Egeanmerellä matkasimme lasipohjaisella veneellä, josta pääsi tutustumaan vedenalaiseen maailmaan, Matti kertoo.

Sipoloiden mielestä liikuntavamma on matkustamiselle ehkä joskus hidaste, ei este.

Kivointa oli uida

Tiialla on liikkumista rajoittava cp-vamma, joten perheen matkalla oli mukana myös hänen henkilökohtainen avustajansa.
– Kävelen arjessa, työssä ja kotona lyhyitä matkoja, mutta pidemmillä tarvitsen pyörätuolia, Tiia kertoo.

Matilla on ataktinen CP-vamma, joka hankaloittaa tahdonalaisten lihasten koordinointia.
– Omasta mielestäni vammasta ei ole paljon haittaa. Se vaikuttaa hienomotoriikkaan, mutta eniten silloin, kun olen väsynyt, Matti mainitsee.

Tiia ja Matti ovat kummatkin työelämässä. Heidän, kuten monen muunkin ruuhkavuosia viettävän, vapaa-aikaansa värittää lasten kuljettaminen harrastuksiin.

Kysytäänpä tässä vaiheessa, mikä lasten mielestä oli kivointa matkalla:
– Oli hauskaa polkuveneillä. Silloin oli mun synttärit, Tuomas, 9 v, kertoo.
– Ruoka oli hyvää, mutta outoa, erilaista kuin Suomessa. Onneksi meillä oli all inclusive. Sieltä sai hakea koko ajan esimerkiksi jäätelöä, Martta, 11 v, miettii.
– Mutta kivointa oli vain uida uima-altaalla ja meressä, Matilda, 14 v, huomauttaa ja saa voimakasta kannatusta muilta raatilaisilta.

Matka vaati suunnittelua

Sipoloiden matka vaati vanhempien liikuntarajoitteiden takia etukäteisjärjestelyjä. Suunnittelu alkoi jo viime kesänä.
– Varmistimme esimerkiksi, että henkilökohtainen avustajani, perheystävämme, pääsisi mukaan. En tiedä, olisinko ollut valmis lähtemään matkalle sellaisen avustajan kanssa, jota emme tunne hyvin. Reissussahan ollaan viikon ajan hyvin tiiviisti yhdessä, Tiia kertoo.

Hän selvitti myös etukäteen, että hyvinvointialue korvaa avustajan kulut. Oli tiedossa, että päätöksentekoon menee yleensä kolme kuukautta.
– Hyvinvointialue kyseli tarkkaan matkan yksityiskohdista ja avustajan tarpeellisuudesta. Lopulta he kuitenkin näyttivät vihreää valoa.

Kreeta valikoitui perheen matkakohteeksi monipuolisuutensa takia: se tarjosi puitteet rantalomalle ja lisäksi paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Myös esteettömyys painoi vaakakupissa.

Kreetan Stalokselta löytyi esteettömyyttään mainostava hotelli. Matkatoimiston ja nettisivujen tiedot eivät olleet kuitenkaan riittävän yksityiskohtaisia, joten Tiia oli vielä yhteydessä suoraan hotelliin.
– Saimme sieltä nopeasti lisätietoja ja esimerkiksi valokuvia huoneista.

Hän miettii, että lisätiedustelut on järkevintä tehdä itse eikä turvautua matkatoimistoon.

Lomaan kuuluvat myös yllätykset

Vaan hyvätkään suunnitelmat eivät aina toteudu. Kun perhe saapui hotellille, kävi ilmi, että huone ei sittenkään täyttänyt annettuja toiveita. Huoneessa ei ollut toiveiden mukaisesti suihkua, vaan kylpyamme, johon Tiian on vaikea mennä. Ulkona reitti huoneeseen ei ollut esteetön, vaan sen varrella oli isoja nousuja ja laskuja.

Uusi suihkulla varustettu huone järjestyi kuitenkin nopeasti. Alkuperäisenä ideana oli ollut, että kaikki majoittuisivat samassa kaksikerroksisessa huoneistossa, avustaja yläkerrassa. Avustaja sai kuitenkin oman huoneen.
– Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja pahoitteli sekaannusta.

Hyvin innokasta apua

Tiia selvitti etukäteen myös matkanteon esteettömyyttä.
– Ilmoitin, että lentokentällä tarvitsen apua, mutta vasta portilla. Se menikin suunnitelmien mukaan kotimaassa. Hanian lentokentällä oltiin sen sijaan vähän liiankin innokkaita. Paikallinen, vain kreikkaa puhuva täti seurasi meitä koko ajan ja hän oli päättänyt, että kyllä minä apua tarvitsen, ihan joka paikassa, Tiia naurahtaa.

Perhe liikkui Kreetalla paljon myös julkisilla.
– Busseissa otettiin erityisryhmät hyvin huomioon. Kuljettajat auttoivat ja odottivat, Matti mainitsee.

Rohkeasti matkaan

Tiia ja Matti rohkaisevat muitakin matkustamaan, liikuntarajoitteista huolimatta.
–Meidän mielestämme on tärkeää tarjota myös lapsille mahdollisuus nähdä erilaisia maita, kulttuureja ja ihmisiä, Matti miettii.
– Perhelomassa olennaista on myös yhdessä vietetty aika ja yhteiset kokemukset. Niistä syntyy muistoja, jotka voivat seurata mukana koko elämän, Tiia lisää.

Teksti Matti Välimäki, Kuvat Vesa-Matti Väärä