Krooninen kipu on yleistä
Krooninen kipu on yleistä

Krooninen kipu on yleistä

Kivun pitkittymisen estämisessä olennaista äkillisen kivun hyvä hoito. Alkuvaiheen kivun hoidon puutteet johtavat hermoston yliherkistymiseen, kirjoittaa kivunhoidon ja kuntoutuksen erityislääkäri Virpi Vartiainen.

Joka viides aikuinen kärsii yli kuusi kuukautta kestäneestä kivusta, ja yli kolmannes aikuisista on kokenut vähintään kolme kuukautta kestänyttä kipua. 14 prosenttia väestöstä potee kroonista kipua päivittäin.

Kroonisista kivuista suurin osa johtuu tuki- ja liikuntaelinsairauksista, joista tavallisin on selkäkipu. Myös fibromyalgiasta, toiminnallisista vatsakivuista ja endometrioosista kärsivät monet. Viime vuosina havahduttu siihen, että monilla lapsillakin on pitkäaikaisia kipuja.

Suomessa on rakennettu kivunhoidon verkostoa noin 40 vuoden ajan. Palliatiivinen eli oireenmukainen hoito on eriytynyt omaksi alakseen, ja siitä ovat hyötyneet erityisesti sekä kivusta ja muista oireista kärsivät syöpäpotilaat ja vanhukset. Kehitys on ollut merkittävää.

Pitkäaikaisen kivun hoidon tarjonta ja osaaminen on edennyt pienin askelin. Valtaosa kroonisestakin kivusta hoituu terveyskeskuksen omalääkärin kautta. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksessä havaittiin merkittävä puute vaativampien kiputilojen hoidon saatavuudessa perusterveydenhoidossa. Tilanne paranee koko ajan, ja muutamassa kunnassa on kehitetty moniammatillisia kiputiimejä.

Erikoissairaanhoito tarjoaa konsultaatioapua hoidon suunnittelussa erityisen hankalista kivuista kärsiville, ja hoito jatkuu perusterveydenhuollossa.

Keskeistä kivun pitkittymisen estämisessä on äkillisen kivun hyvä hoito. Se onnistuu tulehduskipulääkkeillä ja parasetamolilla, joskus lyhytaikaisesti opioideilla ja epilepsialääkkeillä. On havaittu, että alkuvaiheen kivun hoidon puutteet johtavat hermoston yliherkistymiseen kivulle – kipuradat jäävät hälytystilaan, vaikka vamma on jo parantunut. Tätä ilmiötä kuvataan keskushermoston herkistymiseksi, jossa aivot ylisuojelevat jo toipunutta kehoa.

Kiputiloista toipumista tukee myös potilaan kokemus siitä, että häntä kuunnellaan ja että hänen kokemustaan ymmärretään. Potilaan pelko kiputilanteesta ja sairauden tilasta johtaa elimistön stressitilaan ja on yhdistetty kivun pitkittymiseen.

On tärkeää huomioida työ- ja elinolosuhteiden merkitys toipumiselle. On tutkimusnäyttöä siitä, että unihäiriöt ja masennus ovat riski kivun pitkittymiselle.

Hoidon saatavuuden hitaus, pitkät sairauspoissaolot sekä lääketieteellisten tutkimusten ja hoitojen odottelu kuukausien ajan saattavat viivästyttää kuntouttavien toimien etenemistä. Tutkimusten uusimisen on myös havaittu hidastavan kuntoutusta. Kipupotilaiden kohdalla passiivisen odottelun tiedetään heikentävän ennustetta.

Eri sairaustiloihin on rakennettu laaja Käypä hoito -ohjeistus, joka helpottaa hoitojen valintaa. Sen antamat ohjeet toimivat useimmille lyhytkestoisissa kiputiloissa. Pitkäaikaisen kivun hoidon suunnittelussa kipupotilaan yksilöllinen tilanne ratkaisee hoitolinjauksen. Monesti joudutaan kokeilemaan useitakin lääkkeitä ja hoitomuotoja sopivan hoidon löytymiseksi.

Vaste kroonisessa kivussa vaihtelee paljon. Tilastoissa kivun lieventymiselle puoleen tai kolmannekseen on merkittävä lääkevaste. Toistaiseksi tiede ei ole löytynyt kipua poistavaa valmistetta, joka tehoaisi kaikkiin kipuihin. Uutisotsikot läpimurtolääkkeistä tai - menetelmistä ovat usein liioiteltuja markkinointilupauksia, joskin on mahdollista, että joissakin tapauksissa uusi menetelmä voi johtaa paranemiseen.

Olen kipulääkärin urallani pitänyt tärkeänä ymmärtää, mikä on potilaan oma käsitys kivun synnystä, hoitojen vaikutuksesta, lääkehoitojen tehosta ja lääkkeiden haitoista. On tärkeää tuntea kipuhistoria: lapsuuden vammojen ja kipuvaiheiden tiedetään altistavan kivulle myöhemmin. Lapsuuden traumaattisten kokemusten on havaittu olevan riski kivun kroonistumiselle, ja myös työolojen ja elämäntilanteen haasteilla voi olla yhteys kipuihin.

Kipulääketieteessä monialainen lääkkeettömien hoitomuotojen käyttö on hoidon valtavirtaa.

Yhteiskunnan järjestämä kuntoutuspalvelu on rajallista eikä riitä kattamaan kuntoutustarvetta, jota sairaudet edellyttäisivät. Monien sairauksien – kuten migreenin, endometrioosin, reuman ja diabeettisen neuropatian – hoitokäytänteissä on myös kivun hallintaan liittyviä toimenpiteitä ja hoitomenetelmiä.
Digitaalinen terveydenhoito on edennyt pitkin askelin, ja suomeksi on tarjolla portaaleja, joista esimerkiksi Terveyskylän Kivunhallintatalo jakaa kiputietoa ja itsehoitokeinoja.

Kuntoutus on moniammatillista toimintaa, jossa ihminen käsitetään biopsykososiaalisena toimijana – jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja muutoksessa keskenään ihmisen keho, tunteet, motivaatio, ajatukset ja sosiaaliset suhteet muodostavat dynaamisen kokonaisuuden.

Kuntoutuksen tavoitteena on nykyään tukea ihmisen omaa aktiivisuutta. Ratkaisevaa onnistumiselle on kipupotilaan oma motivaatio ja elämän merkityksellisyyden löytyminen. Passiivisten odottelu ja hoitojen hakeminen voi koitua esteeksi kuntoutumiselle. Kuntoutusprosessissa tarjotaan keinoja löytää oma polku elää kroonisen sairauden ja kivun kanssa.

Kuntoutusprosessi tukee kehotietoisuuden vahvistamista, käyttöpelon voittamista sekä yksilöllisen fyysisen aktiivisuuden löytymistä. Psyykkinen hyvinvointi, unen paraneminen ja rentoutumisen oppiminen huomioidaan eri menetelmin.

Kelan työikäisille suunnatut tukielinkurssit ja yksilökurssit tukevat kivun hallinnassa. Myös kuntien perusterveydenhuollossa on yhä enemmän kipuosaamista. Tarjolla on kipuryhmiä, ja kipupotilaiden fyysistä aktiivisuutta tuetaan esimerkiksi liikuntaseteleillä.

Vuosia jatkunutta kipua pidetään itsenäisenä sairautena. Vaikeissakin kiputiloissa voidaan helpottaa potilaan hyvinvointia. Tavoitteena on, että potilaan elämänlaatu paranee ja että hän löytää merkityksellisyyttä elämäänsä. Moniammatillisessa työryhmässä kartoitetaan fyysisen ja psyykkisen sekä kognitiivisen toimintakyvyn tila. Työikäisille saattaa pysyvän työkyvyttömyyden todentaminen olla yksi johtopäätös.

Kivusta kärsivien ihmisten hyvästä elämästä on paljon esimerkkejä; esimerkiksi mieluisa harrastus tai kotieläimen pito antaa päivään sisältöä. Monet toimivat vapaaehtoistyössä ja järjestöissä tai seurakunnissa.

Kipupotilaille on tarjolla myös useita potilasjärjestöjä. Lisätietoa löydät Terveyskylän sivustolta.

Kirjoittaja on anestesiologian erikoislääkäri, kivunhoidon ja kuntoutuksen erityislääkäri ja työskentelee Avire Oy:stä, joka on Kiipulasäätiön omistama hyvinvoinnin ja kuntoutuksen yritys.

Lue lisää aihepiiristä

Jaa uutinen

Kommentoi