Vettä pelkäävä mimmi kehittyi mestariuimariksi
– Pienenä inhosin uimista ja pelkäsin vettä, en tiedä miksi. En meinannut uskaltaa mennä veteen. SItten kun olin 7-vuotias ja etelänmatkalla, mummi osti kellukkeet, ja uskaltauduin altaaseen.
Parauimari Jessika Markkasen, 20, uran alku ei ollut kovin hohdokas.
– Onnekseni äitini kannusti minua jatkamaan. Hän sanoi, että ”uinnin saa lopettaa, kun osaa uida 200 metriä”. Enkä kyllä tykkää uinnista vieläkään hirveästi, mutta kaiketi siinä lajissa mun lahjakkuuteni on parhaimmillaan. Ja kun mä olen vähän liiankin kilpailuhenkinen, niin uintiharrastus on jatkunut.
Espoolainen, sitten helsinkiläistynyt Jessika Markkanen on parauimari.
– Minulla on ilmeisesti hapenpuutteesta johtuva synnynnäinen, lievä oikeanpuoleinen hemiplegia. Vamma on sen verran lievä, että vammaluokitukseni on toiseksi lievin, S9.
Ulospäin Jessikan vamma ei juuri näy pientä kävellessä näkyvää ontumista lukuunottamatta.
– Aloitin kilpauinnin syksyllä 2009 ja sen jälkeen kiertelin kilpailuissa kotimaassa ja ulkomailla.
SM- ja PM-kisat menivät mukavasti, ja mitalimäärä kasvoi. Keväällä 2012 oli aika kokeilla kuntoa kansainvälisellä tasolla. Vuotta myöhemmin intohimo uintiin oli hetken kadoksissa, ja Jessika päätti siirtyä ratsastukseen.
– Hevoset ja ratsastus on kuulunut perheemme harrastuksiin jo äitini lapsuudesta saakka, ja kaksossiskoni harrastaa lajia vieläkin.
Lapsuuden selkävamma kuitenkin ilmoitti kivuliaasti päätään, eikä Jessika kyennyt enää ratsastamaan kilpatasolla.
– Kipujen ja turhautumisen takia mietin, tuleeko minusta sittenkään kilparatsastajaa. Oli aika palata altaaseen syksyllä 2015.
Alkuun uintikin oli yhtä tuskaa, sillä selkä kipuili kaiken aikaa, eikä uinnista tahtonut Jessikan mukaan “tulla yhtään mitään”.
Syksyllä 2016 Jessika vaihtoi uimaseuraa, ja siirtyi Helsingfors Simsällskap HSS:aan saadakseen harjoitusmääriä nostettua. Vuoden 2017 MM-kilpailuissa Meksikossa Jessikan paras sijoitus oli viides sija paraatilajissa, 100 metrin perhosuinnissa. 50 metrin ja 100 metrin vapaauinneissa hän oli kuudes.
Tänä vuonna syyskuiset MM-kisat Lontoossa eivät sitten ylikunnon takia menneet hyvin. Jessika oli 9. Tähtäin on kuitenkin ensi vuodessa.
– Minut on valittu nuorten paralympiaryhmään ja Suomen maajoukkueeseen. Pääsy Tokion paralympialaisiin ensi vuonna jää tällä haavaa haaveeksi, sillä vaadittavia tulosrajoja ei ehkä enää ehdi alittamaan, mutta nuorella naisella on toki aikaa selviytyä seuraaviin, Pariisin paralympialaisiin vuonna 2024.
Jessika harjoittelee normaalisti 6-9 kertaa viikossa parisen tuntia kerrallaan Mäkelänrinteen uintikeskuksessa. Suomessa ei vastusta omassa vammaluokassa löydy, oli sitten kyse rinta-, vapaa-, selkä-, seka- tai perhosuinnista.
Niin pitkälle Jessika on harrastuksessaan edennyt että sai helmikuussa opetusministeriön 6000 euron urheilija-apurahoina.
– Se kattaa mun uintiharrastuksen ja harjoitus- ja kisamatkakulut, Jessika sanoo. Tähän saakka Uimaliitto on maksanut kisamatkan, mutta uimarit ovat joutuneet maksamaan omavastuusumman ellei menestystä ole kisoissa tullut. Syyskuiset MM-kisat Lontoossa olivat ensimmäiset, joissa omavastuusummaa ei tarvinnut maksaa.
Sinkkuna elelevä Jessika ehtii harrastaa muutakin. Kotona on vilkas Australiankelpie, paimenkoira, jonka kanssa hän lenkkeilee ja harrastaa agilityä. Opinnotkin ovat aivan loppuvaiheissa, ja Jessika työskentelee äitinsä tilitoimistossa osa-aikaisesti, jolloin harjoittelun voi sovittaa mukavasti työaikoihin.
Jessikan uintimenestystä voi seurata myös Facebookissa.
Parauimari Jessika Markkanen harjoittelee Helsingin parhaassa uintipaikassa eli Mäkelänrinteen uintikeskuksessa.
Uintitaidon voi oppia kuka hyvänsä
Pohjoismaisen uimataitomääritelmän mukaan uimataitoinen on henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin, että pää käy veden alla ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
Luikuisissa uimaseuroissa on myös harrasteryhmiä, joiden tavoitteena ei ole kilpailutoiminta, vaan harrastaminen sosiaalisessa ympäristössä. Lue lisää Uimaliiton sivuilta.
Suomalainen erityisuinti on Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto SUH:n uimaopetuksen soveltamista uimarin yksilöllinen toimintakyky vedessä huomioiden.
Erityisuinnissa pyritään ryhmäopetukseen sekä integrointiin silloin, kun tämä on mahdollista. Uimaopetuksessa kokeillaan ja käytetään monipuolisesti erilaisia keinoja ja apuvälineitä, jotta tekeminen ja oppiminen vedessä olisi mielekästä.
Vammaisuinti
- yksi suosituimmista vammaisurheilulajeista maailmalla.
- kilpailutoimintaan osallistuvat liikunta-, näkö- ja kehitysvammaiset uimarit.
- uimarit luokitellaan WPS:n luokittelujärjestelmän mukaan toimintakyvyn perusteella.
- liikuntavammaiset uimarit uivat luokissa S/SB/SM1-10.
- pitkän ja lyhyen radan SM-kilpailut on vuosittain yhdistettyinä vammattomien SM-uinteihin.
- vammaisuimarit voivat osallistua kaikkiin kansallisiin kilpailuihin.
- Uimaliiton vammaisuinnin kehittäjänä toimii Kati Kauhanen, p. 044 5490 354, kati.kauhanen@uimaliitto.fi
Teksti Tapio Rusanen
Kuvat Timo Porthan