Etusivulle

Tietoa osatyökykyisten tuista – myös vammaisjärjestöt auttavat

Teksti ja kuvat: Tiina Jäppinen, Vates-säätiö, Tiedolla vaikuttaminen -hanke

Varsinais-Suomen TE-toimiston kokoustilassa käy vilkas puhesorina, kun yli 40 asiantuntijaa eri toimistoista tapaavat toisena. Kyseessä on Vammaisfoorumin ja TE-toimiston yhdessä järjestämä koulutus vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden työllistämisestä.
- Jokainen asiakas on yhdenvertainen meidän palveluiden edessä. Iso vaikuttava tekijä on siinä, miten yhdenvertaisuus toteutuu niin viraston kuin työnantajakin näkökulmasta on asenne, sanoo palvelujohtaja Kari Kettunen Varsinais-Suomen TE-toimistosta.
Tahdon lisäksi tarvitaan tietoa asiakkaan vamman tai sairauden laadusta ja miten miten eri tukijärjestelmät toimivat. Asiakas tarvitsee työnetsinnän lisäksi myös ohjausta oikeiden palveluiden piiriin.
- Toivon, että tänään voidaan miettiä asioita yhteistyön näkökulmasta. Vammaisjärjestöillä on sellaista näkemystä ja tietoa, mitä voidaan ottaa asiakaspalvelutyöhön mukaan, sanoo Kettunen.

Osatyökykyisen henkilön työllistämiselle löytyy monia keinoja, kuten työolosuhteiden järjestelytuki tai jatkettu palkkatuki. Tosin palkkatuet ovat olleet loppu jo hetken aikaa, eikä ole tietoa, millaisia ohjeistuksia sen käyttöön on tulossa. Kokoustilassa nyökyteltiin ajatukselle, että palkkatuesta osa olisi korvamerkityttä rahaa osatyökykyisille työnhakijoille.

Vammaisjärjestöt TE-virkailijan tukena

- Jos asiakkaan mukana tulee vammaisjärjestön edustaja, meitä ei tarvitse pelätä. Moni haluaa, että tulemme mukaan. Käymme asiakkaiden kanssa myös Kelassa, lääkärissä ja sosiaalitoimistossa, selventää suunnittelija Liisa-Maija Verainen Lihastautiliitosta.
Hän kertoo koulutuksessa Vammaisfoorumin työllisyysryhmästä, jossa toimii aktiivisesti 14 eri vammaisjärjestöä ja joilta TE-hallinnon asiantuntijat voiva kysyä neuvoa.

- Vammaisjärjestöjen vahvuus on siinä, että meillä on diagnoosikohtaista ja kokemustietoa kentältä. Osaamme kertoa, miten asiat on järjestetty ja motivoida omia jäseniä työnhakuun, hän jatkaa.
- Neuvonta on maksutonta. Järjestöön voi aina soittaa tai tulla käymään, sanoo Verainen. Myös asiakkaita voi ohjata palveluihin.
- Viime vuosina on tapahtunut paljon hienoja asioita. Nykyisin asiakkaamme pääsevät TE-toimiston asiakkaiksi, heitä ihmisiä työllistyy ja he pääsevät hyviin koulutuksiin, kuvaa Verainen muutosta.
- Vammaisjärjestöjen ydintoimintana on jäsenten oikeuksien valvonta. Esimerkiksi kun palkkatuki loppui, järjestöihin alkoi tulla yhteydenottoja ja aloitimme vaikuttamisen. Olemme ottaneet yhteyttä mm. virkamiehiin ja yhdenvertaisuusvaltuutettuun ja kerrottu, että jotain täytyy tehdä, näin ei voi jatkua. Vammaisfoorumi on myös tiivistänyt yhteistyötä kansanedustajiin mm. VAMYT-ryhmän kautta. Lisäksi järjestämme koulutuksia, kertoo Verainen Vammaisfoorumin työstä.

Syrjintää vai positiivista erityiskohtelua

Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson tarjosi tiukan tietopaketin siitä, mitä positiivinen erityiskohtelu ja kohtuullisen mukautuksen tarkoittavat. Aihe on ajankohtainen, koska Suomi on allekirjoittanut YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista, minkä ratifointia odotellaan.
Lyhyesti voisi sanoa, että vammaiselle henkilö voi saada sellaista erityiskohtelua, joka asettaa hänet samalle viivalle toisten kanssa. Jos esimerkiksi vaikeavammaiselle korvataan taksimatka työssäkulkuun, kyseessä ei ole etu vaan oikeus, jotta hänellä on mahdollisuus ylipäänsä käydä työssä, kuten muutkin.
- Erityiskohtelu voi olla myös velvollisuus, jotta vammainen ihminen voi osallistua samalla tavalla yhteiseen tekemiseen, sanoo Gustafsson ja kertoo käytännön esimerkkejä.

Vammainen henkilö voi tehdä muita pidempää tai lyhyempää päivää, vaikka kyse ei ole osa-aikaisesta työsuhteesta. Vammaiselle voidaan hankkia erilainen työväline, jos työnteko ei tavalliselle mahdollistu. Työtä voidaan organisoida vammaisen hyödyksi. Esimerkiksi näkövammaisen opettajan työtehtäviin ei voida edellyttää omakohtaista välituntivalvontaa.
Uudessa yhdenvertaisuuslaissa on paljon viittauksia YK:n vammaissopimuksiin, vaikka sitä ei ole vielä ratifioitu. Keskeisiä ovat yhdenvertaisuus ja esteettömyys.

- Lain mukaan vammaisilla on oikeus tehdä ydenvertaisesti työtä avoimilla työmarkkinolla. Työympäristön on oltava avoin, esteetön ja saavutettava sekä osallistava, listaa Gustafsson.

Yhdenvertaisuuslain mukaan työnantajan on tehtävä kohtuulliset mukautukset. Niiden määrä arvioidaan henkilön tarpeista, työnantajan koosta sekä saatavilla olla tuesta eli saako vammainen henkilö jo esim. palkkatukea, kuljetuspalvelua tai työolosuhteiden järjestelytukea.
Kohtuullinen mukautus voi tarkoittaa esim. luiskan tai rampin asentamista. Ravintolassa ei tarvitse olla ruokalistaa pistekirjoituksella, mutta henkilökunnan pitää olla valmis lukemaan ruokalista ääneen näkövammaiselle henkilölle.

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Marika Ahlstén Kehitysvammaliitosta toteaa, ettei mikään säädös kiellä sitä, että kuntien sosiaali- ja vammaispalveluissa edistetään kehitysvammaisten työllistymistä avoimille työmarkkinoille.

- Niissä kunnissa, joissa tavoitteena on löytää kehitysvammaisille työsuhteisia palkkatyöpaikkoja ja joissa on resursoitu työhönvalmennukseen sekä työpaikkojen etsitään, kehitysvammaiset ihmiset työllistyvät palkkatyöhön merkittävästi useammin kuin muissa kunnissa, kertoo Ahlstén ja viittaa kehitysvammaisten työllistymisestä tehtyyn tuoreeseen tutkimukseen, joka ilmestyi viime keväänä.

Silti edelleen suurin osa kehitysvammaisistä henkilöistä on työtoiminnassa. Suomessa on 25 000 työikäistä kehitysvammaista henkilöä, joista päivätoiminnassa on 5000-6000 ja työtoiminnassa tai työllistymistä tukevassa toiminnassa 9000 henkilöä.

Pelkkää työniloa vai myös toimeentuloa
- Yli 2000 henkilöä on avotyötoiminnassa, mikä tarkoittaa työtoimintaa tavallisella työpaikalla. He eivät saa palkkaa, ei vuosilomaa eikä heillä ole työntekijän suojaa, muistuttaa Ahlstén.
400-500 kehitysvammaista henkilöä on palkkatyössä, ja he tekevät työtä yleensä osa-aikaisesti.
Vaikka moni on edelleen sitä mieltä, että kehitysvammaiselle riittää työn ilo, Ahlstén korostaa, että työsuhteella on edelleen suuri taloudellinen merkitys. Jos kehitysvammainen ansaitsee esimerkiksi 10 000 euroa vuodessa (työkyvyttömyyseläke ja työstä saatava työosuusraha/palkka), kaupanalalla osa-aikaisena hänen vuositulonsa nousee 17 000 euroon. Lisäksi hänelle kertyy palkallisia lomapäiviä ja eläkettä.

Työtoiminnassa toimintakeskuksissa tai avotyötoiminnassa on noin 3000 potentiaalista palkkatyöntekijää.
Vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö, jolla on työkyvyttömyyseläke, joutuu laskemaan tarkkaan, kuinka paljon työtä uskaltaa ottaa vastaan. Jos tuloja on liikaa, henkilön sosiaaliturva voi leikkautua niin paljon, että lopulta käteen jäävä summa on pienempi kuin ennen työn vastaanottamista. Ilmiötä kutsutaan myös kannustinloukusta, joiden purkaminen sisältyy hallituksen kärkihankkeisiin.

Tarja Ahonen Turun kaupugilta kertoi, että sosiaalihuollon mukainen työhönvalmennus on saatu hyvin vireille ja yhteistyötä on tehty TE-toimiston kanssa. Vaikka kehitysvammaisten kohdalla painottuu edlleen vahvasti sosiaalinen kuntoutus, asiakkaalle on silti tarjottava mahdollisuus mennä työhön.

- Meillä on 60 asiasta ja paljon avotyötä ja tuettua työtä. Kolme on työllistynyt, joista yksi on säilyttänyt työpaikkansa ja kaksi muuta opiskelee, kertoo Ahonen.

Henkilökohtaisen avustajan käyttö

Invalidiliitosta työllisyys- ja koulutuspoliittinen suunnittelija Anne Mäki avaa, mitä henkilökohtainen avustajan käyttö, kuljetuspalvelut tai tulkkauspalveluiden käyttö tarkoittaa.
- Vastuu palveluista on kunnilla, mutta osa niistä on harkinnanvaraisia. Palvelut ja tukitoimet on suunniteltava yksilöllisesti ja tarpeen mukaan. Vammaispalvelulakia ei voida esimerkiksi soveltaa silloin, jos jalka on mennyt poikki ja se paranee, huomauttaa Mäki.

- Kunnan pitää myöntää tarvittavat työ- ja opiskelumatkat. Vammainen saa matkoja myös yrittäjänä. Matkat saavat maksaa asiakkaalle enintään saman verran, mitä matkustaminen maksaa kunnan joukkoliikenteessä.
- Henkilökohtaista apua järjestetään kolmella tavalla. Perinteisessä henkilökohtaisessa avustaja –järjestelmässä vaikeavammainen henkilö toimii työnantajana. Kunnan velvollisuus on kuitenkin ohjata ja auttaa häntä siinä. Kunta voi myös antaa palvelusetelin avustajapalveluiden hankkimista varten tai sitten kunta hankkii ne itse ostopalveluina, selvittää Anne Mäki Invalidiliitosta.

Henkilökohtainen avustaja ei ohjaa työn tekemistä. Avustaminen voi olla esimerkiksi tekstin kirjoittamista koneella.
Tulkkaisupalvelu hoituu nykyisin Kelan kautta, eikä se kuulu enää vammaispalvelulain piiriin. Tilaisuudessa kuulovammaiset henkilöt kertoivat, että tulkkauspalveluita on voinut helposti vähimmäisväärien ylitse. Tulkkauspalveluita voi hakea työssäkäyntiin, opiskeluun ja harrastamiseen. Ehtona on, että tulkkauksen avulla henkilö pystyy ilmaisemaan omaa tahtoaan.

Apuvälineiden osalta lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ahetaan terveydenhuollosta, mutta työssä ja opiskelussa tarvittavat apuvälineet Kelasta.
Opaskoirat haetaan myös terveydenhuollon kautta. Avustajakorista ei sen sijaan ole selkää linjausta, mutta Anne Mäki korosti, että avustajakoirille on annettava lupa tulla sinne, minne henkilökin menee.

Kela voi tukea työntekoa myös ammatillisena kuntoutuksena. Lisäksi työnantaja voi hakea TE-palveluiden olosuhteiden järjestelytukea. Sen sijaan työergonomiaan liittyvät hankinnat kuuluvat työnantajalle. Myös työsuojelupiiriltä voi hakea avustuksia, kute ovikellovilkkuja tms.