Kiovan alueella esteettömyys on parempaa kuin monissa muissa paikoissa Ukrainassa. Silti sielläkin liikkuminen pyörätuolilla tai valkoisen kepin kanssa on suuri haaste. Jopa sairaalaan sisään pääseminen on vaikeaa.

Tämän kertoo 56-vuotias Olena Akopian, jonka tapaamme yhteisökeskuksessa Brovaryssa, Kiovan ulkopuolella. Hän käyttää pyörätuolia.

– Joissakin sairaaloissa ei ole luiskaa sisäänkäynnillä. Ja sisällä liikkuminen on vaikeaa, hän kertoo.

Akopian työskentelee Brovaryn kunnallishallinnossa vammaisten oikeuksien ja esteettömyyden neuvonantajana.

– Minulle on joskus sanottu, ettei nyt ole oikea aika puhua esteettömyydestä. Se on järkyttävää, kun niin monet veteraanit palaavat kotiin vammautuneina. Esteetön ympäristö on ensimmäinen askel pois masennuksesta. Tiedän sen omasta kokemuksestani, hän sanoo.

Akopian joutui 15-vuotiaana väkivaltaisen ryöstön uhriksi. Häntä puukotettiin ja sen seurauksena hänen jalkansa halvaantuivat.

Nykyään hän on kahden lapsen äiti ja moninkertainen paralympiamitalisti uinnissa ja eri hiihtolajeissa.

Terveydenhuollon esteettömyys sakkaa

Akopian kertoo, että etenkin pienemmissä kaupungeissa sairaaloista puuttuu hissejä, ramppeja sekä esteettömiä wc- ja pesutiloja. Myös vammaisten naisten lisääntymisterveyspalveluissa on suuria puutteita.

– Tärkeintä olisi, että sairaaloissa olisi mukautetut gynekologiset ja synnytystuolit. Niitä puuttuu monista paikoista, Akopian sanoo.

Ukrainan vammaisten kansallinen liitto (NAPD) on käynnistänyt hankkeen terveydenhuollon esteettömyyden parantamiseksi. Kyse ei ole vain fyysisestä esteettömyydestä, vaan myös terveydenhuollon henkilöstön asenteiden muuttamisesta.

– Esimerkiksi on ollut tapauksia, joissa lääkärit ovat sanoneet vammaisille naisille, etteivät he saisi hankkia lapsia, Akopian kertoo.

Toinen suuri ongelma on se, että monet sairaalat on tuhottu tai vahingoittuneet sodassa. Tämä tarkoittaa pidempiä matkoja lähimpään hoitopaikkaan. Se on erityisen raskasta vammaisille varsinkin maaseudulla, missä julkinen liikenne on harvoin esteetöntä.

– Ja perhelääkäreiden kotikäyntijärjestelmä ei enää toimi monin paikoin, Akopian selittää.

Sota on suurin haaste

Ukrainan vammaisten kansallinen liitto (NAPD) on perustettu vuonna 2002, ja se on siitä lähtien keskittynyt julkisten tilojen ja liikenteen esteettömyyteen.

Sodan myötä näiden asioiden merkitys on korostunut entisestään. Monet vammaiset ukrainalaiset eivät pääse suojaan ilmahälytysten aikana, koska suojat ovat kaukana eikä niihin pääse esteettömästi.

NAPD:n työ on tuottanut joitakin tuloksia, mutta paljon on vielä tehtävää.

– Pyrimme kestävyyteen. Sitten kun sairaala saa rampit, esteettömät wc-tilat ja muut mukautukset, ne kestävät vuosia. Sama koskee mukautettuja ajoneuvoja. Myös terveydenhuollon työntekijöiden kouluttaminen vammaisten oikeuksista on pitkäaikainen sijoitus, NAPD:n ohjelmajohtaja Larysa Baydan sanoo.

Hän lisää, että tilanne käy yhä kriittisemmäksi.

– Sodan vuoksi vammautuneiden miesten ja naisten määrä kasvaa jatkuvasti. Siksi on elintärkeää, että sairaalat muutetaan esteettömiksi mahdollisimman pian. Meidän täytyy perustaa lisää kuntoutuskeskuksia näille ihmisille. Tähän asti painopiste on ollut pyörätuolia käyttävissä ja amputaation kokeneissa, mutta näkövammaiset on unohdettu, hän sanoo.

Noin 300 000 ukrainalaista on vammautunut Venäjän hyökkäyksen seurauksena helmikuun 2022 jälkeen. Noin 40 000 heistä on saanut silmävamman. Monella vammat vaikuttavat myös liikkumiskykyyn.

NAPD tekee yhteistyötä monien ulkomaisten järjestöjen kanssa. Sota on yhä suurin haaste.

– Ukrainassa ei ole enää turvallisia paikkoja. Milloin tahansa venäläinen kranaatti voi iskeä sairaalaan, jonka olemme juuri tehneet – tai tekemässä – esteettömäksi, Baydan päättää.

Teksti ja kuvat: Bengt Sigvardsson