Etusivulle

Festarien esteettömyys edistyy

Liikuntarajoitteisuus ei ole este kesätapahtumissa käymiselle. Mukaan matkaan tarvitaan hieman etukäteissuunnittelua, hyvät apuvälineet ja auttavainen kaveri.

– Pori Jazz on elämän välttämättömyys: ei voi olla sellaista vuotta, etten olisi siellä, kertoo porilaissyntyinen Tuomas Hakamäki, jonka elämään ovat musiikki ja festarit kuuluneet aina.

Lapsuus kului jazzjuhlilla, ja teini-iän jälkeen Tuomaksen kesäohjelmaan tulivat mukaan rockfestivaalit. Sittemmin kirjo on laajentunut myös popimpaan suuntaan. Kansanmusiikkitapahtumat Tuomas on toistaiseksi jättänyt väliin, mutta suhtautuu niihinkin avoimesti.

Helsingissä asuva Tuomas käy kuuntelemassa livemusiikkia 2-3 keikan kuukausivauhtia. Tutuksi ovat tulleet pääkaupungin keikkapaikat, joista Tavastia-klubia hän kuvailee ”toiseksi olohuoneekseen”.

Esteettömyyssuunnitelma on laadun tae

Noin viisi vuotta sitten Tuomaksella oli suuria terveysongelmia eikä hän omien sanojensa mukaan pystynyt käymään juuri missään. Siinä vaiheessa jäi myös kesäfestivaalien kiertäminen. Tilanne kuitenkin muuttui, kun Tuomas sai itselleen sopivat apuvälineet. Hän on käyttänyt pyörätuolia nyt nelisen vuotta.

– Nyt, kun apuvälineeni ovat kondiksessa, haluan olla kaikkialla koko ajan.

Sopivan pyörätuolin lisäksi Tuomaksen festariharrastuksen jatkumisen on mahdollistanut myös tapahtumien aiempaa parempi esteettömyys. Eri festivaalien välillä on kuitenkin eroja.

– Esteettömyys on festareilla huomioitu nykyään enenevässä määrin. Tosin minun kokemukseni koskee lähinnä pääkaupunkiseutua ja Satakuntaa, minulla ei ole kokemusta muista festareista, Tuomas toteaa.

– Haluan painottaa, että festari on yhtä hyvä kuin tapa, jolla se ottaa vähemmistöt huomioon, Tuomas sanoo.

– Hyvän festivaalin tunnistaa siitä, että sillä on esteettömyyskuvaukset ja esteettömyyssuunnitelma.

Vessat, vessat ja vielä kerran vessat!

Tuomas toivoo, että tapahtumien suunnittelussa ja toteuttamisessa olisi mukana esteettömyysasiantuntijoita ja lisäksi esteettömyyskonsultteja auttamassa itse tapahtumapaikalla.

– Sen tiedän, että Flow-festivaalilla ovat esteettömyysasiantuntijat olleet mukana festarin toteuttamisessa, samoin Pori Jazzissa jossain määrin. Toivoisin, että asiantuntijoiden apua käytettäisiin enemmänkin, sillä kaikkien tavoite on se, että festareilla on kaikilla kivaa, hän toteaa.

Festivaalin esteettömyyden huomioimisessa olennaisia asioita ovat ensinnäkin kulkureitit: miten pyörätuolilla pääsee ravintoloihin, baariin, kahviloihin ja muihin palveluihin.

– Ja vessoihin! Tähän tuhat huutomerkkiä perään! Tuomas painottaa.

– Valitettavasti vessat tulevat usein mieleen ihan viimeisenä, kun suunnitellaan tapahtuman esteettömyyttä, hän ihmettelee.

– Lisäksi hyvällä festarilla invavessat ovat lukkojen takana. Ilman lukkoja ei tule mitään, vessoihin menevät silloin kaikki ja pienessä maistissa kaikki vielä vähän enemmän. Jonkun pitää olla valvomassa, ketkä invavessoja käyttävät.

Hyvin olennaista on myös, että lavalle näkee pyörätuolistakin hyvin. Tämä edellyttää, että tapahtumassa on pyörätuolikatsomo ja että se on hyvässä paikassa. Usein festareilla onkin pyörätuolikatsomo tai -lava, mutta asiassa on tasoeroja.

– On olemassa hyviä katsomoja, ja on olemassa sellaisia, jotka ovat kaukana lavasta jossain hevonkuusessa ja joilta näkee vain pieniä tikku-ukkoja, Tuomas sanoo. Hänestä on raivostuttavaa, kun tapahtuma mainostaa pyörätuolikatsomoaan, josta ei kuitenkaan ole mitään apua.

– Toivon, etten koskaan enää kuulisi näin toimivista festareista, mutta välillä niitäkin tulee vastaan.

Edelläkävijöillä homma hanskassa

Osa festivaaleista toimii hyvinkin esimerkillisesti liikuntarajoitteisten huomioon ottamisessa. Tuomas mainitsee helsinkiläisen Sideways-festivaalin.

– Viime vuoden Sideways oli hienosti hoidettu. Siellä oli erikseen jopa pyörätuolikartat, joista näki muun muassa sen, miten mennään millekin lavalle. Muutenkin koko konsepti oli äärimmäisen hienosti toteutettu, hän kehuu.

Myös vanha tuttu saa tunnustusta:

– Pori Jazz oli viime vuonna tehnyt uraauurtavan päätöksen, ja festareille oli pestattu pyörätuolitiimi pelkästään auttamaan pyörätuolilla liikkuvia. Se oli käänteentekevän hienoa, Tuomas kiittelee.

– Muualla en ole vastaavaa nähnyt. Tosin muillakin festareilla ovat järkkärit tulleet aina jeesaamaan ja auttaneet mäessä tai kynnyksen yli. Joka puolella on ollut auttavaista porukkaa.

– Toivoisin, että tulisi jokin sellainen julistus, että joka ikisellä Suomen festarilla pitäisi olla esteettömyyssuunnitelma. Toivon myös, että festivaalin järjestäjä, joka nyt lukee tätä, alkaisi miettiä, mistä saisi apua omaan esteettömyysprosessiinsa ja mitä voisi tehdä, jotta hänen festivaalinsa olisi kaikille mahdollinen.

Hän kannustaa muitakin pyörätuolin käyttäjiä lähtemään rohkeasti festarihumuun:

– Ehdottomasti sinne vaan! hän yllyttää.

– Ota mukaan hyvä tuoli ja kaveri, joka jeesaa. Siitä aukeaa uusi uljas maailma, ja siltä tieltä ei ole mitään paluuta, kun sille kerran lähtee.

Junalla pääsee – jos mahtuu mukaan

Kotikaupungin ulkopuolella järjestettäviin tapahtumiin Tuomas suuntaa useimmiten junalla. Pyörätuolin käyttäjälle junalla matkustaminen vaatii ennakointia. On syytä selvittää esimerkiksi vieraiden asemien esteettömyys ja avunsaannin mahdollisuus sekä kuljetukset asemille.

Suurin junamatkailuun liittyvä ongelma sijaitsee kuitenkin sisällä junissa.

– Junamatkailussa aika iso ongelma on ns. pyörätuoli vastaan lastenvaunut-gate. Se on ongelma, jota oikeasti ei ole olemassa, se on VR:n luoma, Tuomas kertoo. Ongelma syntyy siitä, että pyörätuolipaikat ja lastenvaunupaikat on junassa keskitetty yhteen vaunuun. Tilaa on useimmiten aivan liian vähän, ja kun lastenvaunupaikkoja ei ole tarpeeksi, vaunuja laitetaan paikoille, joille ne eivät kuulu. Kuten pyörätuolipaikoille.

– Kun sinne sekaan yrittää mahtua pyörätuolilla, on se aikamoista säätämistä välillä. Siellä ollaan kuin sillit suolassa, Tuomas sanoo.

Tuomaksen mukaan VR on tajunnut ongelman ja sanoo ottaneensa sen vakavasti. Jonkinlaisia ratkaisuja onkin tulossa. Hän itse ei keksi ongelmaan muuta vaihtoehtoa kuin lisätilat.

– En mitenkään inhoa lastenvaunuja, mutta jos ne ovat paikalla, josta olen maksanut sata euroa, niin siinä menee raja. Tämä ei ole käyttäjien vika; tilaa ei vain ole.

Kaiken kaikkiaan junissa on Tuomaksen mukaan huomioitu esteettömyys hyvin. Vessat ovat hyvät ja tilavat, ja jos kaikissa junissa ei ravintolavaunuun pääsekään pyörätuolilla, tulee ravintolavaunu tuolin luokse.

Teksti: Vilma Timonen
Kuva: Tuomas Hakamäen albumi

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).