Kun pyörätuolilla menee museoon tai uimahalliin, on hyvä että ulko-oven edestä löytyy luiska. Siinä on kyse esteettömyydestä. Mutta miten lippuluukulla: osaako lipunmyyjä huomioida vammaisen ihmisen? Entä onko materiaaleissa huomioitu ihmisten moninaisuus? Muun muassa tätä on saavutettavuus.
Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn ja Kulttuuria kaikille -palvelun yhteistyöstä syntyi idea saavutettavuuskartoittajakoulutuksesta.

– Meille on ollut aina selvää, että taiteessa rakennetun ympäristön esteettömyys ei riitä. Miksi mennä jonnekin, jos elämyksen tai tiedon saaminen töksähtää heti alkuunsa? kysyy Kulttuuria kaikille -palvelun erityisasiantuntija Sari Salovaara.

– Usein kun olemme kartoittaneet fyysisten tilojen esteettömyyttä, siitä jäi ikään kuin puuttumaan jotain, kun asiakaspalvelua ja sen saavutettavuutta ei käyty läpi, sanoo Invalidiliiton vastaava esteettömyysasiantuntija Marika Nordlund.

Kurssi kiinnosti

Kevään saavutettavuuskartoittaja-pilottikoulutus on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Näkökulmaa on laajennettu kulttuuripalveluista yleisemmin palveluihin.
Pilottikurssilaiset tulevat useilta eri aloilta. Kiinnostus kurssia kohtaan oli suuri, sillä hakijoita oli puolet enemmän kuin kurssille voitiin ottaa.

Koulutuksen opettajina toimineet Salovaara, Nordlund ja Kulttuuria kaikille -palvelun saavutettavuusasiantuntija Aura Linnapuomi toteavat kaikki oppineensa myös itse kurssilaisilta paljon. Koska kyseessä on pilottikurssi, kurssilaisten palaute ja ideat ovat tärkeitä jatkokehittelyn kannalta.

Kenen tarina kerrotaan?

Saavutettavuuskartoitus tehdään haastattelemalla kohteen henkilöstöä ja sen lisäksi kartoitetaan muun muassa verkkosivuja ja painettua viestintämateriaalia.

– Jo organisaation strategiassa vaikutetaan siihen, miten yhdenvertaisia palveluista ja toiminnasta syntyy. Seuraava askel on, kun käyttäjä tai asiakas kohtaa organisaation eli viestintä ja miten esteettömästi ja saavutettavasti se toteutuu. Tärkeää on myös moninaisuus, sanoo Salovaara.

Moninaisuudessa on kyse siitä, voivatko kaikki ihmiset tuntea sisällöt omikseen. Entä kenen tarinat, elämänkokemukset tai historia ovat esillä?

Myös palveluiden hinnoittelua tarkastellaan.

– Ovatko palvelut pienituloisten ulottuvilla? Löytyykö alennuksia, entä maksuttomia ajankohtia? kysyy Linnapuomi.

Saavutettavuuskartoituksen tuloksena syntyy loppuraportti.

– Saavutettavuuskartoituksen haastattelujen ja loppuraportin henki pitää olla kannustava, ei halvaannuttava. Nykytilaa verrataan tavoitetilaan ja esitetään konkreettisia kehitysideoita, sanoo Linnapuomi.

Avoimin mielin oppimaan

Kurssille osallistui myös Vates-säätiön viestintävastaava Tiina Jäppinen, jota miellyttää erityisesti saavutettavuuden esteettömyyttä laajempi näkökulma.

– Asenne ratkaisee sen, mitä organisaatiossa tapahtuu. Monet saavutettavuuteen liittyvät mukautukset eivät vaadi rahaa, vaan asennetta.

Jäppistä ilahduttaa myös se, että saavutettavuutta voi lähestyä humanistin otteella, ei tarvitse olla insinööri.

Kurssin jälkeen Jäppinen aikoo harjoitella saavutettavuuskartoituksen tekemistä oman organisaation sisällä.

– En vielä koe olevani asiantuntija. Tätä oppii vain tekemällä, avoimin mielin.

Teksti: Kirsi Tervamäki
Kuva: Aura Linnapuomi