Etusivulle
Petri Pohjonen Tampereen ratikassa
Petri Pohjonen Tampereen ratikassa

Esteetöntä menoa!

Petri Pohjonen ja Milla Ilonen testasivat Tampereen uunituoreen ratikan pyörätuolimatkustajina. He suitsuttavat kehuja niin, että vieressä kuunteleva Tampereen pormestari Lauri Lyly menee jopa hieman hämilleen.

Lyly on pormestarina seurannut viime vuodet ratikan syntyä läheltä.
– Tämä raitiotie on jo nyt yksi Tampereen symboleista – Näsinneulan ja Tampere-talon rinnalla. Projekti on ollut kaikin puolin onnistunut.
– Jos uusi joukkoliikennemuotomme saa vielä tunnustusta esteettömyydestäänkin, niin eipä tarvitse rakentamispäätöstä katua.

Ensimmäisen huomion tekee Petri Pohjonen jo Keskustorin pysäkillä:
– Katsopas vain, pysäkin penkkejä ei ole vedetty koko matkalle vaan väliin on jätetty tyhjää tilaa. Niinpä pyörätuolilla pääsee lähemmäs pysäkin takaseinää eikä jalkojen tarvitse jäädä sateeseen.

Siirtyminen ratikkaan sujuu Pohjoselta ja Iloselta ketterästi. Vaunun ja laiturin väliin jää vain neljän senttimetrin aukko.
– Joidenkin kaupunkien ratikassa pitää virittää erityinen luiska laiturin ja vaunun väliin, jotta pyörätuolilla pääsee kyytiin. Monilla pysäkeillä laituri on vaunua matalammalla. Luiskan asettamiseen tarvitaan aina avustajan tai ystävällisten kanssamatkustajien apu, kertoo Milla Ilonen.

Pitkässä haitarivaunussa on kuusi varsinaista pyörätuolipaikkaa. Jos ne sattuisivat olemaan kaikki täynnä, on vaunussa muutakin vapaata tilaa, johon pyörätuolin voi parkkeerata.

Vaunu lähtee pehmeästi liikkeelle. Ääntä ei paljon kuulu. Heilunta ja kolke, jotka olivat tyypillisiä entisaikojen raitiovaunuille, loistavat poissaolollaan.
– Vaikka bussit kulkevat muun liikenteen seassa ja ratikka omaa väyläänsä, ei matka-ajassa Hervannasta Keskustorille ole suurta eroa. Siis aikataulun mukaan. Ongelma on siinä, että bussit eivät ruuhkien takia useinkaan pysy aikataulussaan, mutta ratikka pysyy, valistaa Lyly.

Pysäkkejä on somistettu hätkähdyttävin taideteoksin, jotka ovat kirvoittaneet kaupunkilaisilta monenlaisia – myös kirpeän kriittisiä – arvioita.

Kun muut matkustajat näyttävät maksulaitteelle kiltisti maksukorttejaan, voivat Petri Pohjonen ja Milla Ilonen istua paikallaan kaikessa rauhassa. Pyörätuolilla matkaaville ratikkakyyti on ilmainen.
– Tässä on ihan käytännön syykin, pormestari Lyly valistaa.
– Pyörätuolilla olisi hankala, varsinkin ruuhka-aikoina, liikkua kohti maksupäätettä. Syntyisi vain turhaa liikettä ja epämukavuutta.

Ratikan kuljettaja istuu ylhäisessä yksinäisyydessään lasiseinän takana.

– Matkustamossa on myös turvapuhelimia, joilla voi ottaa yhteyden kuljettajaan. Puhelimet on asetettu sellaiselle korkeudelle, josta niitä voivat pyörätuolissa istujatkin helposti käyttää, kalustopäällikkö Ali Huttunen sanoo.

Hervantaan tultua ratikkayhtiön toimitusjohtaja Pekka Sirviö kehottaa kääntämään katseet alas, laiturin kivetykseen:
– Tässä on epätasaista kiveä ennen laiturin reunaa sekä niissä kohdissa, joihin vaunujen ovet osuvat. Näin on tehty näkövammaisia varten, jotta he pystyisivät varomaan laiturin reunaa ja osaisivat asettua odottamaan ratikkaa oven kohdalle.

Ratikat kulkevat päivisin seitsemän ja puolen minuutin välein. Aikataulua ei siis tarvita, koska odotusaika on pisimmilläänkin vain joitakin minuutteja.

Kun ratikasta päätettiin Tampereen kaupunginvaltuustossa, asia aiheutti pitkän ja kärkevän keskustelun, jossa ei aina maltettu pysyä asialinjalla. Rakentamispäätös tehtiin lopulta äänestysluvuin 41-25, yksi tyhjä.

Ratikan suunnittelussa ovat erityisryhmät olleet mukana tiiviisti. Fyysisesti vammaiset, näkövammaiset, lyhytkasvuiset, lastenvaunujen käyttäjät – jopa isojen matkalaukkujen kanssa liikkuvat – ovat saaneet sanoa sanansa ratikasta jo suunnitteluvaiheessa.

– Teimme kahdeksan tutustumismatkaa Ouluun Škoda Transtechin tehtaalle, jossa erityisryhmien edustajat arvioivat ratikkavaunujen mallikappaleita niiden eri suunnitteluvaiheissa. Huomautukset pyrittiin mahdollisuuksien mukaan ottamaan huomioon, kalustopäällikkö Ali Huttunen kertoo.
– Myös Tampereen kaupungin vammaisneuvosto, jolla on tärkeä rooli palveluiden testaamisessa, sanoi sanansa ratikan suunnitteluun, pormestari Lyly lisää.

Tällä hetkellä on käytössä kaksi reittiä, Pyynikintorilta Hervantaan ja linja-autoasemalta TAYS:iin. Jo vuonna 2024 liikennöidään länsi-Tampereen Lentävänniemeen ja tämän jälkeen Koilliskeskuksesta TAYS:iin ja linja-autoasemalta Härmälän kautta Pirkkalaan ja myöhemmin myös Ylöjärvelle ja Kangasalaan.

Ajettuaan sähköpyörätuolillaan ulos vaunusta Milla Ilonen puhkeaa ylistämään:
– Hyvin pääsee liikkumaan ilman avustajaakin. Siitäkin olen mielissäni, että vammaiset ihmiset ovat päässeet vaikuttamaan ratikan suunnitteluun ja jopa päätöksentekoon, mikä on aivan mahtavaa.

Petri Pohjonen syttyi niin ikään ratikalle:
– Taidanpa tulla joskus Tampereelle ajelemaan ratikalla ihan vain huvikseni!

Ratikka numeroina

– Linjaston rakentamiskustannukset noin 250 miljoonaa euroa
– Vaunujen kustannukset noin 90 miljoonaa euroa
– Valtiolta noin 75 miljoonaa euroa
– Tampereelle on tilattu 20 vaunua
– Vaunun pituus 37,3 metriä ja leveys 2,65 metriä
– Matkustajia mahtuu yhteen vaunuun 265, joista 105 istumaan
– Pyörätuolipaikkoja 6, lastenvaunupaikkoja 12, polkupyöräpaikkoja 6
– Suurin nopeus 80 km / h, suurin liikennöintinopeus 70 km / h

Teksti Esa Tuominen
Kuva Eemeli Sarka, Samu Rytkönen

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).