Apuvälineet tarvitsevat säännöllisesti määräaikaishuoltoja, ja jos ne rikkoutuvat, ne pitää korjata.

Vammaiset ihmiset saavat useimmat tarvitsemansa apuvälineet käyttöönsä terveyskeskuksen ja erikoissairaanhoidon kautta. Huolto ja korjaus ovat apuvälineiden luovuttaneiden tahojen vastuulla, eikä käyttäjä itse saa korjata tai tehdä muutoksia apuvälineeseen. Huolto ja korjaus ovat ilmaisia apuvälineiden käyttäjille.

Rikki mennyt apuväline tulisi korjata niin pian kuin mahdollista. Korjaustarpeen kiireellisyyttä arvioitaessa tulisi huomioida, kuinka tarpeellinen apuväline käyttäjälleen on. Viiveetöntä korjausta vaativat esimerkiksi pääasiallinen liikkumisen apuväline tai apuväline, joka mahdollistaa itsenäisen ja turvallisen suoriutumisen päivittäisistä toiminnoista tai kommunikoinnista.

Apuvälineiden korjaus ja huolto eivät kuitenkaan suju aina käyttäjän näkökulmasta moitteettomasti. Miro Reijosella on hitaasti etenevä lihassairaus, jonka takia hänellä on käytössään muun muassa sähköpyörätuoli, sähkösänky ja auton lisälaitteet. Hän toteaa, että apuvälinepalveluiden saavutettavuuden tulisi olla selvästi parempi.

– Suurin epäkohta on se, että apuvälineiden korjaukset sujuvat hitaasti. Apuvälinepalveluiden saavutettavuus ei ole lähelläkään kohtuullista tasoa. Sähköpyörätuolin rengas pitäisi saada paikattua äkillisesti, pääkaupunkiseudulla tämä on pelkästä tahdosta kiinni. Päivystyksen järjestäminen ei olisi vaikeata.

Reijonen on IT-alan ammattilainen, jota töiden lisäksi pitävät kiireisenä muun muassa erilaiset luottamustoimet. Apuvälinehuollon saavutettavuuteen kuuluisivatkin joustavat aukioloajat.

– Liikkumisen apuvälineet tulisi korjata akuutisti ja viivytyksettä. Mutta huolto on auki vain virka-aikaan. Työssäkäyvän tai opiskelevan näkökulmasta saavutettavuutta pitäisi parantaa.

Reijonen korostaa, että asian valmistelu tulisi aloittaa nyt yhdenvertaisuuslain tultua voimaan. Yhdenvertaisuuslaki pyrkii edistämään eri väestöryhmien yhdenvertaisuutta ja ehkäisemään syrjintää.

Mikäli käyttäjälle välttämättömän apuvälineen korjaus pitkittyy, pitäisi apuvälineen tarvitsijalle antaa mahdollisuuksien mukaan odotusajaksi korvaava apuväline. Aina korvaavan apuvälineen käyttöön ottaminen ei ole kuitenkaan mahdollista.

– Apuvälineet ovat yksilöllisiä. Muutostöiden tekeminen voi viedä kuukausia, joskus jopa vuosia, Reijonen sanoo.

Apuväline kaipaa puhdistusta

Apuvälineen käyttäjä vastaa apuvälineen käyttökuntoisuuteen liittyvistä toimista, kuten apuvälineen puhdistuksesta, silmämääräisestä kunnon tarkistamisesta ja yksinkertaisista käyttöön liittyvistä toimenpiteistä.

Jos käyttäjä itse ei pysty suoriutumaan näistä toimenpiteistä, selvitetään, voisiko hänen tukiverkostonsa avustaa niissä. Miro Reijosella on käytössään henkilökohtainen avustaja, joka huolehtii näistä toimista.

Kun apuväline luovutetaan käyttäjälle, tulee sen käyttöön antaa riittävän kattava opastus. Apuvälineen käyttäjän tulisi tuntea apuvälineen toiminta, jotta hän voi ilmoittaa vioista ja häiriöistä apuvälineen luovuttajalle. Käyttäjä saa mukaansa kirjalliset käyttöohjeet.

Apuvälineen toimittaminen huoltoon on pääasiassa käyttäjän vastuulla, ellei kyseessä ole esimerkiksi erityisen suurikokoinen apuväline. Tällöin kuljetusjärjestelyistä ja -kustannuksista vastaa apuvälineen luovuttaja.

Säännöllistä ylläpitoa

Vaikka apuväline säilyisikin käytössä ehjänä, se tarvitsee silti säännöllisiä määräaikaishuoltoja. Apuvälineen valmistaja on määritellyt tarpeet määräaikaishuolloille. Määräaikaishuollossa tehdään tarkastukset, joilla varmistetaan laitteen toiminta ja turvallisuus sekä tarvittaessa vaihdetaan laitteen kuluvat osat.

Terveydenhuollon toimintayksikön velvollisuus on huolehtia siitä, että käyttäjälle ilmoitetaan määräaikaishuollon tarpeesta.

Apuvälineiden määräaikaishuolloista Reijosella on heikommat kokemukset.

– Määräaikaishuollot ovat sujuneet heikosti, sänky narisee vieläkin huollon jälkeen.

HUS-Apuvälinekeskuksen asiakkaana hän aloitti vuonna 1994, ja hän on kokenut saaneensa vuosien varrella sekä hyvää että heikkoa palvelua.

– Noin vuoteen 2010 asti palvelu toimi todella hyvin. Satunnaisesti vieläkin, mutta osaajat jäävät eläkkeelle pian. Osa onkin jäänyt jo.

HUS-Apuvälinekeskus on saanut kritiikkiä pitkien jonojen ja odotusaikojen takia.

”Ulkoistetaan apuvälinepalvelut”

Helsinkiläinen kunnallispoliitikko ja aktivisti Tuomas Tuure ehdottaa, että apuvälinetuotanto tulisi yksityistää. Kepeät apuvälineet, kuten kävelykepit, voitaisiin jakaa kunnissa tai muutoin lähipalveluna kuten nykyäänkin.

Sen sijaan vaativan tason apuvälineiden tuotannon, josta ovat vastanneet tähän saakka sairaanhoitopiirit, voisi yksityistää.

– Sairaanhoitopiirit lakkaavat olemasta sote-uudistuksen myötä. Vielä ei ole selkeää päätöstä siitä, mitä tapahtuu, Tuure sanoo.

Hänen mukaansa apuvälineillä on isot kansainväliset markkinat.

– Euroopassa ja Yhdysvalloissa apuvälineet ovat laajan käyttäjämäärän sekä markkinamekanismin vuoksi pääsääntöisesti halvempia kuin Suomessa. Apuvälinetuotantoa ulkoistamalla voitaisiin saavuttaa sekä säästöä että palveluiden parantumista.

Tuuren mukaan yksityiseltä hankitut apuvälinepalvelut olisivat vaihtoehto heille, jotka haluavat hoitaa asian itse.

– Ulkoistaminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi palvelusetelin avulla, hieman samalla tavalla kuin henkilökohtainen budjetti.

Teksti Veera Saloheimo
Kuva Bigstock