Esteettömyys punnitaan silloin, kun suunnitelma pettää
Esteettömyyden onnistumista on helppo kuvata silloin, kun kaikki toimii. Rakennukseen pääsee pyörätuolilla, junassa on sopiva paikka ja verkkopalvelua voi käyttää apuvälineillä. Jokainen näistä ratkaisuista on tärkeä.
Mutta mitä tapahtuu, kun hissi rikkoutuu, esteetön taksi peruuntuu tai turvatarkastus ei kykene käsittelemään matkustajan apuvälinettä?
Minulle yksi tällainen kokemus sattui Prahan lentoasemalla. Turvatarkastuksessa vaadittiin, että noin 180 kiloa painava sähköpyörätuolini läpivalaistaan. Tuoli nostettiin käsin tarkastuslaitteeseen, mutta metallirunko ja akut tekivät menetelmästä käytännössä tarkoitukseen soveltumattoman. Matkan jatkuminen joutui epävarmaksi. Lopulta pääsin lennolle kapteenin hyväksyttyä tilanteen.
Yksi kokemus ei ole tilasto lentoliikenteen turvallisuudesta eikä osoitus kaikkien lentoasemien käytännöistä. Se paljastaa silti olennaisen haavoittuvuuden: esteettömäksi suunniteltu matka voi katketa kohdassa, jossa poikkeavalle tilanteelle ei ole toimivaa menettelyä.
Esteettömän matkaketjun periaate tunnetaan jo hyvin. Silti sen arviointia pitäisi laajentaa normaalitilanteesta toimintavarmuuteen. Ketjun on kestettävä myös ennakoitavissa olevia häiriöitä.
Otetaan arkinen esimerkki. Ihminen tilaa esteettömän kuljetuksen päästäkseen lääkäriin. Auto peruuntuu viime hetkellä. Onko palvelulla vaihtoehtoinen kuljetus? Ilmoittaako joku muutoksesta? Voidaanko varattu aika säilyttää? Vai jääkö matkustajalle tehtäväksi ratkaista usean toimijan ongelma?
Esteettömyyden pitäisi koskea myös näitä kysymyksiä. Ei riitä, että kuljetus on teknisesti esteetön, jos sitä ei saa käyttöön silloin, kun sitä tarvitaan.
Ehdotan, että merkittävien liikkumis- ja asiointipalvelujen esteettömyyttä arvioitaisiin nykyistä useammin kokonaisina käyttötilanteina. Vammaiset testaajat kulkisivat todellisen palveluketjun alusta loppuun. Testiin sisällytettäisiin myös ennalta valittu häiriö: rikkoutunut hissi, peruttu kuljetus tai tarkastustapa, joka ei sovi apuvälineelle.
Silloin voitaisiin selvittää, kuinka nopeasti vaihtoehto järjestyy, kuka siitä vastaa ja aiheutuuko matkustajalle kohtuutonta viivettä, kustannusta tai turvallisuusriskiä. Testauksen pitäisi olla etukäteen sovittua, turvallista ja asianmukaisesti korvattua – vammaisten ihmisten ei pidä joutua todistamaan järjestelmän puutteita omalla kustannuksellaan.
Kaikkia häiriöitä ei voi estää. Siksi esteettömyyttä ei voi määritellä lupaukseksi siitä, ettei mikään koskaan mene pieleen. Sen sijaan palvelulta voi edellyttää suunniteltua ja harjoiteltua vastausta ennakoitaviin poikkeuksiin.
Esteettömyys ei ole vain mahdollisuutta päästä sisään. Se on mahdollisuutta jatkaa matkaa, hoitaa asiansa ja poistua turvallisesti silloinkin, kun ensimmäinen suunnitelma ei toimi.
Lassi Murto
Vammaisoikeuksien asiantuntija, SMA Finland ry:n puheenjohtaja