Sote-integraatiosta vastaus sosiaali- ja terveydenhuollon keskinäiseen hännän vetoon?

Henrik Gustafsson  •  04.03.2016

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen antoi Invalidiliiton tekemään kanteluun ratkaisun vuoden 2015 lopussa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinettä koskevassa asiassa. Invalidiliitto teki kantelun ylimmälle laillisuusvalvojalle kesällä 2015, koska eräs sairaanhoitopiiri oli evännyt apuvälineenä käytettävän pyörällisen suihkutuolin Validia- asumisyksikössä vammaispalvelulain palveluasumispäätöksen turvin asuvalta vaikeavammaiselta henkilöltä. Eduskunnan oikeusasiamies katsoi, että sairaanhoitopiirin ohjeistus oli luonteeltaan kategorista ja sen myötä kielteinen apuvälinepäätös oli lainvastainen. Ohjeistuksessa suihkutuoli oli mainittu asumisyksikön henkilökunnan työergonomiaa edistäväksi työvälineeksi, jonka hankkimisesta asumisyksikkö siis vastaisi.

Sairaanhoitopiiri oli tulkinnut, että vaikeavammaiselle henkilölle ei tarvinnut myöntää apuvälinettä, koska hän ei suoriutunut itsenäisesti sen käyttämisessä. Eduskunnan oikeusasiamies puolestaan katsoi, että sosiaali- ja terveysministeriön lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineasetuksen 1 §:n soveltamisessa potilaan itsenäisen suoriutumisen lisäksi on huomioitava apuvälineen tarkoitus tukea ja ylläpitää potilaan toimintakykyä. Tässä tapauksessa laillisuusvalvoja tulkitsi, että suihkutuoli tukee potilaan istumista peseytymisen aikana ja täyttää apuvälineasetuksen soveltamisedellytyksen. Lisäksi sairaanhoitopiirin kategoriset ohjeet eivät voi ohittaa yksilöllistä tarveharkintaa. Asiassa esitetty lääketieteellinen selvitys eli neurologian erikoislääkärin lausunto tuki väitettä yksilöllisen apuvälineen tarpeesta vaikeavammaiselle henkilölle.

Mielestäni tällä ylimmän laillisuusvalvojan ratkaisulla on laajempaa merkitystä jäsenistömme kannalta, koska ratkaisusta käy ilmi nykyisen sosiaali- ja terveysministeriön lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineasetuksen epäselvyys ja tulkinnanvaraisuus. Tätä mieltä on eduskunnan oikeusasiamiehen lisäksi Valvira ja Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastuskertomuksessaan (3/2015). Puutteena apuvälineasetuksen sisällössä pidetään mm. sitä, että apuvälineitä ei ole tarkemmin määritelty ja potilaan toimintarajoitteisiin ei kiinnitetä huomiota. Eduskunnan oikeusasiamies pyysi ratkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriötä täsmentämään apuvälineasetuksen sanamuotoa ja edellytti määräajassa ministeriötä kertomaan hänelle, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt.

Nähdäkseni myös tekniikka kehittyy ja on mahdollista, että apuväline samanaikaisesti tukee esimerkiksi vaikeavammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista että häntä avustavan henkilön työergonomiaa ilman, että apuväline kadottaa ominaisuuksiensa perusteella luonteensa apuvälineenä. Esimerkiksi sähköpyörätuoliin liitetty hissi edistää vaikeavammaisen itsenäistä asioimista pankissa, koska hän pääsee hissin avulla korkean pöydän ääreen ja henkilökohtaisen avustajan työergonomiaa, kun hän avustaa vaikeavammaista siirtymään kodissaan sähköpyörätuolista sänkyynsä.

Ratkaisusta ilmi käyvän ongelman taustalla on ontuva sosiaali- ja terveydenhuollon paljon puhuttu SOTE –integraatio. Siten tavallaan terveydenhuollon apuvälineratkaisun esteeksi on tässä kuvatussa tapauksessa noussut sosiaalihuoltoon kuuluva vammaispalvelulain nojalla henkilölle myönnetty palveluasuminen asumisyksikössä. Tämä on nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon hallinnon toimialojen rajapintakysymys ja vaatii SOTE -järjestämislain valmistelun yhteydessä ratkaisua. Hallituksen antaman julkisen palvelulupauksen myötä osana SOTE -järjestämislain valmistelua kaiketi terveydenhuoltolaki tullaan avaamaan. Siinä vaiheessa olisi syytä täsmentää ja tarkentaa myös terveydenhuoltolain 29 §:n nojalla säädetyn lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineasetuksen sanamuotoja. Valmisteilla olevassa SOTE –järjestämislaissa on siten rakenteiden lisäksi vaikutuksia sosiaali- ja terveyspalvelujen sisältöihin.

Lopuksi voin todeta, että nykyisen apuvälineasetuksen muistion kirjaus opaskoirien ja avustajakoirien rinnastamisesta toisiinsa lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineinä ansaitsisi myös oman huomionsa tulevassa lakimuutoksessa. Siten avustajakoirasta tulisi jatkossa vihdoin julkisrahoitteinen apuväline, jolloin pyrittäisiin tyydyttämään fyysisesti vammaisten ihmisten tarpeet avustajakoirien saatavuudessa.

Jaa uutinen