Ollilanlammen 500-metrinen luontopolku Keravalla on Tiina Nopaselle rakas.

Lankkupolku kiertää elämää kuhisevan lammen. Toisessa suunnassa on vastassa suomaisema. Vedestä puskee valkoisia kukkia: raatetta, tietää Nopanen kertoa.

Retkeilykärpänen puraisi Keravalla asuvaa Tiina Nopasta parikymmentä vuotta sitten, kun hän oli vasta alkanut tapailla nykyistä puolisoaan. Nuoripari kävi aluksi puistokävelyillä, ja seurustelun syvetessä he alkoivat vierailla lähiluonnossa, kuten Ollilanlammen luontopolulla.

Pian oli päästävä kauemmas. Todellinen läpimurto Nopasen retkeilyuralle muodostui Kuusamon Pienestä Karhunkierroksesta. Matkaa edelsi viikkojen valmistautuminen ja pohdinta, miten pakata reppu niin, että sitä jaksaa kantaa 12 kilometriä.

– Käytin tuolloin yhä usein kyynärsauvoja ja olin ensimmäistä kertaa liikkeellä vaellussauvojen kanssa. Se oli fyysisesti todella raskas reissu, mutta oli upeaa, kun tuli tunne, että vitsi, minun kehoni pystyi tähän!

Harrastuksena alkaneesta ajanvietteestä on tullut Nopaselle vuosien mittaan elämäntapa ja sivutoiminen ammatti. Viime vuonna Nopanen opiskeli luontoympäristön esteettömyyskartoittajaksi ja teki näyttötyönsä juuri Ollinlammesta. Nyt hän opiskelee myös luontoympäristöjen ja hyvinvoinnin edistämisen ylempää tradenomin ammattikorkeakoulututkintoa.

”Pysyn kunnossa päästäkseni luontoon”

Nopasen vasen jalka amputoitiin luutulehduksen vuoksi hänen ollessaan lapsi, ja siitä lähtien hänellä on ollut jalkaproteesi.

Luonnossa liikkumisen aloitettuaan hän pystyi pikkuhiljaa jättämään kyynärsauvat pois päivittäisestä käytöstä.

– Luin kerran sitaatin, että käyn luonnossa pysyäkseni kunnossa ja pysyn kunnossa käydäkseni luonnossa.

Retkeilyssä liikuntarajoitteisena on omat ominaispiirteensä. Runsas liikunta altistaa tyngän hiertymille, ja ihosta sekä proteesin puhdistuksesta pitää huolehtia reissussa erityisen hyvin. Usean yön yli kestävällä reissulla mukana on oltava virtalähde, jolla proteesin saa ladattua. Myös telttailu proteesin kanssa on välillä melkoista könyämistä.

Aiemmin Nopasella oli mekaaninen proteesi, jonka kanssa hän kertoo menneensä usein nurin maastossa. Vuonna 2021 hän pääsi testaamaan uutta mikroprosessoriproteesia.

– Uusi apuvälineteknikko ehdotti sitä minulle. Hän sanoi, koska olet noin aktiivinen ihminen, niin haetaanko sairaanhoitopiiriltä sinulle sellaista.

Raskaassa kokeiluvaiheessa piti kokeilla kolmea erilaista proteesia. Nopanen yritti etsiä sosiaalisesta mediasta vertaistukea erilaisten proteesien testaamiseen, mutta ei löytänyt sopivia sisältöjä.

Hän päättikin tarjota sitä itse muille ja muutti Instagram-tilinsä julkiseksi.

– Elin tietysti tavallista elämää ja julkaisin retkeilyjuttuja. Videoille tein huomioita: kerran koiran kanssa lenkkeillessä huomasin, että ei hitsi, tämä proteesi on niin epävakaa, etten pysty kulkemaan yhtään mäessä.

Lopulta Nopanen sai uuden proteesin, mikä mullisti retkeilyn. Uuden proteesin tietokone tunnistaa, missä kehonpaino on, joten se esimerkiksi huomaa, jos ihminen on horjahtamassa ja lukkiutuu.

Oma yhteisö muodostuu

– Minua alkoi ärsyttää se, että retkeilymainoksissa kaikki ovat aina nuoria, hoikkia ja vammattomia ja että retkeilystä puhutaan niin suorituskeskeisesti.

Syntyi unelma toimintarajoitteisten ihmisten retkeily-yhteisöstä.

Nopanen oli seurannut pidempään sosiaalisessa mediassa Disabled Hikers ja Unlikely Hikers -tilejä, jotka luovat yhteisöjä ja tuovat näkyviin retkeilevien ihmisten kirjon ja kaikkien oikeuden luonnossa liikkumiseen.

Viime vuonna Nopanen perusti Niko Halmisen kanssa Rammat Retkeilijät -yhteisön, joka rekisteröitiin pian yhdistysrekisteriin. Yhteisö koostuu näkyvästi vammaisista sekä pitkäaikaissairaista ja mielenterveyskuntoutujista, joiden toimintarajoite ei näy ulospäin.

Tapoja harrastaa luonnossa liikkumista on monenlaisia: osa tekee vain päiväretkiä, osa yöpyy ulkona. Jotkut liikkuvat apuvälineillä, kuten käsipyörää käyttäen, ja jotkut harrastavat luontokuvausta.

Usein Nopasen ja rampatovereiden matkoilla auto ajetaan lähelle kohdetta, tehdään puolen kilometrin päähän leiri ja valmistetaan hyvää ruokaa ja nautitaan kiireettömästä luonnonläheisyydestä.

Yhteydenpitokanavana toimii WhatsApp-ryhmä, jossa jaetaan videoita ja kuvia reissuilta sekä henkilökohtaisiakin kokemuksia. Sisältöjä julkaistaan samannimisellä Instagram-tilillä, jonka kautta Rammat Retkeilijät laajentavat ihmisten käsitystä siitä, millaista retkeily voi olla.

– Perustin yhteisön osittain siksi, että mahdollisimman monet pystyisivät saamaan samanlaisia minä­pystyvyyden kokemuksia kuin mitä itse olen retkeilystä saanut. Se on ihan vertaansa vailla. 

Teksti Emma Auvinen, Kuvat Emilia Anundi