Yksinäisyys on suuri yhteiskunnallinen ongelma Suomessa. 56 prosenttia kertoo kokevansa yksinäisyyttä ainakin joskus, selviää Suomen Punaisen Ristin tuoreesta yksinäisyysbarometrista. Onko sitten vammaisilla ihmisillä muuta väestöä enemmän yksinäisyyttä?

Suomen Punaisen Ristin tuore yksinäisyysbarometri kertoo, että yleisimmät syyt (31-34 % 1112 vastanneesta), yksinäisyyden taustalla ovat yksin asuminen parisuhteen puute ja elämäntilanteen muuttuminen, jonka jälkeen vastaaja ei ole löytänyt seuraa.

– 15–24-vuotiaista vastaajista yhdeksän prosenttia kokee yksinäisyyden johtuvan siitä, että heillä on fyysisiä rajoitteita, jotka estävät tai vaikeuttavat tutustumasta uusiin ihmisiin tai tapaamasta ihmisiä, Suomen Punaisen Ristin sosiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija Elisa Vesterinen sanoo.

Vammaisille toisinaan kasaantuu yksinäisyydelle altistavia seikkoja, kuten pienituloisuutta, terveysongelmia, kouluttautumattomuutta ja elämistä ilman parisuhdetta tai ilman hyviksi koettuja ihmissuhteita.

– Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa voi olla alentuneen toimintakyvyn vuoksi jo lähtökohtaisesti rajoittunutta. Joskus vamma tai rajoite estää toimintaan pääsyn ja osallistumisen mahdollisuuden. Tällöin heidän yksinäisyyden kokemuksensa voivat heikentää heidän hyvinvointiaan paljon.

– Tunne erilaisuudesta voi herättää ihmisessä ulkopuolisuuden tunnetta. Vamma ei välttämättä lisää yksinäisyyttä, mikäli henkilö on löytänyt itselleen sopivan ja turvallisen yhteisön, jossa hän voi aidosti olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi. Yhteisöllisyys on todella tärkeää ihmiselle, tunne että kuuluu johonkin ja että on joku, joka ymmärtää.

Vesterinen muistuttaa, että vammaisten ihmisten yksinäisyydestä puhuttaessa unohdetaan usein myös muu perhe. Valtaväestön elämän ulkopuolelle jääminen voi johtaa vahvaan ulkopuolisuuden kokemukseen ja altistaa muutkin perheenjäsenet yksinäisyydelle.
– Oman tai läheisen vammautuessa olisikin tärkeää, että kaikille perheenjäsenille olisi vertaistukea saatavilla.

Vammaisten yksinäisyydestä on Suomessa alustavia tutkimustuloksia vain vähän.

Yksinolo ei ole yksinäisyyttä

Elisa Vesterinen muistuttaa, että yksinäisyys on eri asia kuin yksinolo.
– Yksinoleminen on itse valittu ja haluttu asia, mutta yksinäisyys on vastentahtoinen, ahdistava kokemus, negatiivinen olotila.

Yksinäisyyden voi karkeasti jakaa sosiaaliseen ja emotionaaliseen yksinäisyyteen. Sosiaalinen yksinäisyys johtuu sosiaalisen verkoston puutteesta tai siitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan johtuu siitä, ettei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisi puhua mistä tahansa.

Lukuisat tutkimukset osoittavat, että yhteisön ulkopuolelle suljetut ihmiset voivat huonosti. Meillä ihmisillä on siis perustavanlaatuinen tarve kuulua yhteisöön. Ulkopuolelle jättäminen tuntuu aivoissa kipuna samassa kohtaa kuin fyysinen kipu.

Huoli nuorista

Nuorten ja nuorten aikuisten tilanne on pysynyt Suomessa vakavana ja vaatii pikaisia toimia. Nuorten yksinäisyys on hälyttävällä tasolla. Lähes puolet yksinäisyysbarometriin vastanneista nuorista kokee yksinäisyyttä säännöllisesti. He kertovat yleisimmäksi syyksi yksinäisyyteensä ujouden ja sosiaalisten tilanteiden jännittämisen.

Työikäisten yksinäisyyttä on myös paljon, mutta siitä on puhuttu vähemmän. Työ ja perhe-elämä saattavat pitää kiireisenä, mutta silti ihmiset kokevat syvää emotionaalista yksinäisyyttä.
Ikäihmisten kohdalla yksinäisyys on usein pitkittynyttä, useita vuosia kestänyttä päivittäin koettua yksinäisyyttä.

Jokainen voi auttaa

Elisa Vesterisen mielestä yksinäisyyden poistamiseksi jokainen voi tehdä jotain, huomata ihmiset keitä näkee arjessa, hymyillä ja tervehtiä.
– Läheinen alkaa eristäytyä elämänhaasteiden myötä, hän ei todennäköisesti kuitenkaan halua tulla unohdetuksi, joten voi kysyä mitä kuuluu. Läheiset voivat myös pyytää yksinäiselle vapaaehtoista ystävää seurakunnilla tai järjestöiltä.

– Yksinäiseksi itsensä kokevan kannattaa hakeutua itselle mielekkääseen toimintaan, sieltä voi löytyä uusia ystäviä ja parhaassa tapauksessa luonnollista vuorovaikutusta.

Yhteistoimintaa Invalidiliiton kanssa

Elisa Vesterinen katsoo, että järjestöt ja yhdistykset ovat keskeisessä asemassa yksinäisyyden ehkäisemisessä.
– Voimme tarjota turvallisia, vertaistuellisia kohtaamispaikkoja, jotta yksilöillä olisi mahdollisuus yhteyteen toisten kanssa.

– Tarvitsemme myös yhteisiä tapahtumia, joissa vammattomat ja toimintarajoitteiset kohtaavat. Vammattomilla voi olla kova pelko siitä, että sanoo jotain väärin, jolloin siitä voi tulla este luontaisille kohtaamisille. Lapsillekin opetetaan ”älä tuijota”, mitä jos opetettaisiin lähestymään rohkeasti ja kysymään, mitä kuuluu?

– Rohkaisemme kaikkia Invalidiliiton jäseniä ja toiminnassa mukana olevia ottamaan yhteyttä Punaisen Ristin paikallisosastoon yhteistyön merkeissä!

SPR:n ystävätoiminnan kautta voi saada itselleen ystävän sekä livenä, että verkossa. Verkkoystävyys ei katso aikaa, vammaa tai paikkaa ja on hyvä toimintamuoto esimerkiksi henkilöille, joilla on liikkumisen rajoitteita.

Luotettavan verkkoystävän kanssa voi käydä kahdenkeskisiä, anonyymejä keskusteluja verkon välityksellä, sähköpostiviestein tai keskustelusovelluksissa. Toiminta on suunnattu kaiken ikäisille.

Kasvokkaista ystävää voit hakea täältä: http://www.punainenristi.fi/ystavavalitys
Verkkoystävää voit hakea täältä: https://oma.punainenristi.fi/verkkoystava

Teksti Tapio Rusanen
Kuva Joonas Brandt / Suomen Punainen Risti