YK:n vammaisten oikeuksien sopimus on ollut voimassa kymmenen vuotta Suomessa, mutta sen monet velvoitteet eivät edelleenkään täyty.

Vammaisfoorumin pääsihteerinä 21 vuotta toiminut juristi Pirkko Mahlamäki sanoo, että vammaisten henkilöiden kannalta merkittävän ja laaja-alaisen vammaissopimuksen kautta ei ole saatu odotettua muutosta parempaan.

– Positiivinen kehitys on kääntynyt: viime vuosina on nähty monia merkittäviä heikennyksiä oikeuksien toteutumisen kannalta tärkeisiin lakeihin. Toivottavasti kuitenkin vammaiset ihmiset itse ovat paremmin tietoisia oikeuksistaan ja siitä, mikä on kiellettyä syrjintää vammaisuuden perusteella, hän toteaa.

Palvelut turvaavat osallisuuden

Mahlamäki sanoo miettivänsä sitä, miten vammaisten ihmisten välttämättömien palvelujen käy tulevaisuudessa. Ilman toimivia palveluja osallisuus ja osallistuminen eivät ole mahdollisia.

Myös vammaisia ihmisiä tukevien järjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen on jatkossa suuri haaste.

Mahlamäki on pitkän linjan vammaisaktivisti. Hän aloitti vammaisten ihmisoikeustyön jo vuonna 1995 vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnys ry:n kautta.

Sittemmin, vuonna 2002, hän pääsi mukaan vammaissopimusta valmistelleen YK:n komitean kokouksiin Suomen valtuuskunnan asiantuntijajäsenenä.

Vammaisfoorumi perustettiin vuonna 1999 edustamaan Suomen vammaisliikettä Euroopan vammaisfoorumissa (EDF), missä Mahlamäki on toiminut sihteeristössä, hallituksessa ja työvaliokunnassa.

Oikeudet ilman syrjintää

– YK:n vammaissopimus vahvistaa, että kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet kuuluvat myös vammaisille henkilöille. Heille myös taataan mahdollisuus nauttia näistä oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää. Oikeuksien edistämisessä tärkeää on vammaisuuden perusteella tapahtuvan syrjinnän kielto yhdistettynä positiivisiin toimiin yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteuttamiseksi, hän toteaa.

– Vammaisten oikeuksien toteutumiselle on välttämätön edellytys se, että palvelut säilyvät ja mahdollistavat oman elämän valinnat, itsenäisen elämän yhteisössä eri elämänvaiheissa. Siinä meillä vammaisilla on olennainen rooli: on puolustettava sitä tavoitetta, että yhtäläiset mahdollisuudet voivat toteutua.

Mahlamäki tähdentääkin, että vammaisten henkilöiden on tärkeää olla aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.

– Meidän on itse jaksettava uskoa siihen, että voimme pitää kiinni oikeuksistamme ja olla aktiivisia yhteisön jäseniä, kuten käydä koulua ja rakentaa omannäköistä elämää.

Hänen mielestään vammaissopimusta sen velvoitteineen ei riittävästi tunneta Suomessa, mistä syystä se liian helposti sivuutetaan kokonaan tai sen sisällöllä ei nähdä velvoittavaa vaikutusta. Vaikka sopimukseen viitattaisiin, se ei määräävästi vaikuta.

– Yksi esimerkki tästä on vammaisten ihmisten ja heitä edustavien järjestöjen kuuleminen ja ottaminen mukaan päätöksentekoon. Järjestöjen tuki vammaisille ihmisille ja neuvonta ovat uhan alla, vaikka sopimus vahvasti niihin velvoittaa. STEA-avustusten leikkaaminen on esimerkki, jossa sopimus sivuutettiin kokonaan.

Vammaispalvelulaki nojaa sopimukseen

Invalidiliiton juristi Henrik Gustafsson näkee, että vammaissopimus on tuonut tiettyjä parannuksia vammaisille henkilöille, mutta moni asia polkee silti yhä paikallaan.

 – Vammaissopimuksen ratifioiminen Suomessa edellytti muutoksia myös yhdenvertaisuuslakiin, jolloin vammaistenkin ihmisten oikeussuojan saatavuus parani. Tämä loi matalan oikeussuojakynnyksen, koska yhdenvertaisuusvaltuutettu ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta käsittelevät syrjintäilmoitukset ja syrjintähakemukset maksutta.

Gustafsson muistuttaa, että uuden vammaispalvelulain kokonaisuus nojaa YK:n vammaissopimukseen oikeuslähteenä.

Mutta vielä on hänen mukaansa liian aikaista sanoa, miten vammaispalvelulain toimeenpanossa toteutuvat yleissopimuksen tarkoitus ja sanamuodot.

 – Uusi vammaispalvelulaki on kirjoitettu YK:n vammaissopimuskontekstissa. Perus- ja ihmisoikeusmyönteinen laintulkinta tarkoittaa sitä, että kahdesta vaihtoehdosta valitaan paremmin vammaisen ihmisen perus- ja ihmisoikeuksia toteuttava vaihtoehto. Tätä oikeastaan edellyttääkin Suomen perustuslain 22 §, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeudet.

Työsarkaa riittää

Gustafsson listaa esteettömyyden, saavutettavuuden ja vammaisten henkilöiden työllistymisen olevan asioita, joissa on edelleen paljon petrattavaa.

 – Paljon on hyvää tahtoa, mutta esteettömyyden ja saavutettavuuden laiminlyönti pitäisi saada kirjattua yhdenvertaisuuslaissa kielletyksi syrjinnäksi. Valtaosa aktiivi-ikäisistä vammaisista ihmisistä on yhä työelämän ulkopuolella ja työsyrjintää esiintyy esimerkiksi rekrytoinnissa.

 Invalidiliiton jäsenistön näkökulmasta Gustafsson pitää Suomen vanhaa rakennuskantaa erityisenä ongelmana vammaissopimuksen velvoitteiden toteutumisessa.

– Meillä on Suomessa vanha rakennuskanta ja ympäristöministeriö on arvioinut, että Suomessa tarvitaan miljoona esteetöntä asuntoa vuoteen 2030 mennessä. Esteettömyys hiertää monin tavoin fyysisesti vammaisia ihmisiä kuten myös asenteet, hän toteaa.

Teksti Hannu Salonpää
Kuvat Getty Images