Julkisten paikkojen ahtaat ja ruuhkaiset latausasemat ovat vain yksi monista haasteista, joihin sähköautoa hankkiva vammainen henkilö törmää. Sähköautoista ei makseta autoveroa, joten siitä ei voi saada myöskään autoveron palautusta. Perusajoneuvoverokin on paljon pienempi kuin polttomoottoriautossa.

Kaikille vammaisille sähköauto ei kuitenkaan ole realismia. Hyvä vaihtoehto se on sellaiselle, jolla on varaa ostaa omalla rahalla riittävän tilava sähköauto myös pyörätuolin ja muiden apuvälineiden sujuvaan kuljettamiseen.

Autoverolain 26 §:n mukaan vammaiselle henkilölle voidaan vamman perusteella myöntää palautusta auton hintaan sisältyvästä autoverosta joko kokonaan tai osittain. Palautusta voi saada liikunta- tai näkövammainen henkilö, jonka henkilökohtaiseen käyttöön auto tulee. Liikuntavammalla tarkoitetaan alaraajojen vammoja ja sairauksia.

Sen sijaan sähköautoa halvemmassa polttomoottoriautossa vamman perusteella palautettavaa autoveroa voi olla paljonkin. Jos voi luotettavasti selvittää, että tarvitsee automaattivaihteisen auton, palautettavan autoveron enimmäismäärä voi olla 4 980 euroa.

Hankintatukea vammaispalvelusta?

Tulevatko hyvinvointialueiden vammaispalvelut ja vammaispalvelulaki vastaan millään tukimuodolla vastaan, jos vammainen päättää ostaa sähköauton?
– Päätökset vammaispalvelulain mukaisista hankintatuista tehdään aina yksilöllistä harkintaa noudattaen. Keskeisin kysymys on, miten hankittava auto liittyy henkilön vammaisuuteen.

Liikuntarajoitteiden kannalta oleelliset ratkaisut, kuten automaattivaihteet, löytyvät myös yleensä edullisemmista polttomoottoriautoista, sanoo hyvinvointialueita palvelevan Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy:n johtava asiantuntija Jaana Viemerö.

Voimassa olevan vammaispalvelulain 9. pykälässä mainitaan taloudelliset tukitoimet: päivittäisessä toiminnassa suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuneista kustannuksista voidaan korvata puolet. Vakiomalliseen koneeseen, laitteeseen tai välineeseen vamman edellyttämät muutostyöt sen sijaan korvataan kokonaan.

– Jos on katsottu, että henkilöllä on tarve hankkia itselleen auto, on silloin voitu tätä kautta myöntää tapauskohtaisesti hankintaan puolet auton hinnasta, sanoo Viemerö.

Vammaispalvelun hankintatuki lasketaan autoverottomasta hinnasta. Eli jos kysymyksessä on vaikkapa perinteinen bensa-auto, jonka 32 489,72 euron kokonaishinnasta autoveroa on 2 969,72 euroa, vammaispalvelulain mukainen hankintatuki on maksimissaan 14 760 euroa.

Myös sähköauton hankintaan voi saada vammaispalvelusta tukea, jos esimerkiksi käytetty sähköauto on selvästi polttomoottorista uutta autoa hinnaltaan selvästi edullisempi ja myös vammaisen käyttäjänsä tarpeisiin sopivampi.
– Tällainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, jos käytetty sähköauto sopii uutta polttomoottoriautoa paremmin vaikkapa sähköpyörätuolin kuljettamiseen, Viemerö sanoo.

Latausasema omalla rahalla

Oma haasteensa omakotitalossa asuvalle vammaiselle on myös sähköauton ajoakun lataaminen. Yksinkertaisimmillaan sähköauton lataus käy normaalin kotitalouspistorasian kautta. Alkuun pääsee yleensä auton mukana joko vakio- tai lisävarusteena tulevalla latauslaitteella, joka liitetään normaaliin suko-kotitalouspistorasiaan.

Tällaisen laturin teho on kuitenkin varsin heikko, tyhjästä täyteen lataaminen voi viedä reilusti yli 30 tuntia. Etenkin huonokuntoiset ja vanhat pistorasiat saattavat myös kuumentua jatkuvassa käytössä vaarallisesti.

Paljon ajava ja useita kertoja päivässä kotoa liikenteeseen lähtevä saattaakin haluta virtaa akkuun nopeasti. Suositeltavin keino kotilataukseen on kiinteästi asennettu laite, varsinkin turvallisuuden vuoksi. Tällaisia sähkömiehen asennusta vaativia latausasemia on markkinoilla runsaasti. Keskivertokohteissa latausasema asennuksineen maksaa kuitenkin 1200 – 1300 euroa.

Vammaispalveluasetuksen 12 §:n mukaan korvattavia asunnon muutostöitä ovat henkilön vamman tai sairauden vuoksi suoritettavat välttämättömät rakennustyöt. Voisiko vammaisuuden perusteella saada korvausta sähköauton latausaseman hankintaan ja asentamiseen?

– Pääsääntöisesti latausaseman rakentamista kotiin ei tueta, mutta yksittäistapauksissa se voi tulla harkittavaksi. Silloin, kun vammaispalvelussa päädytään myöntämään tukea sähköautoon, voidaan harkita, tuleeko myös latauspiste korvattavaksi, Viemerö sanoo.

Autoliitto tarjoaa esteetöntä latausta

Myös julkisten latausasemien pysäköintiruutujen mitoitus tuottaa itse autoaan ajavalle pyörätuolin käyttäjälle lähes ylipääsemättömiä haasteita.

Liikenneasemien pihoilla ja kauppakeskusten pysäköintihalleissa latausasemien pysäköintiruutujen tavanomaisin leveys on 2,5 – 2,7 metriä. Vammaiselle autosta nouseminen, pyörätuolin ulos nostaminen ja vielä latausaseman latauspistokkeen kiinnittäminen autoon on ahtaassa tilassa lähes mahdotonta.

Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut sähköautojen latausverkoston kansallista kehittämistä koskevan muistion. Lausunnossaan tästä Invalidiliitto kiinnitti huomiota erityisesti fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten mahdollisuuksiin hyödyntää latausverkostoa. Latauspaikoissa pitää huomioida myös latauslaitteen kosketusnäytön korkeus, jotta sitä voi käyttää myös pyörätuolilla liikkuja.

Teksti Timo Kiiski
Kuva Francis Ray / Pixabay, Freepik