Filosofi Frank Martela tutkii hyvinvointia yksilön, organisaatioiden ja kansakunnan tasolla. Hän uskoo, että hyvä tapa suhtautua elämään on olosuhteet huomioon ottava positiivisuus. Silloin voi stoalaisella tyyneydellä ottaa vastaan maailman sellaisena kuin se on.

Martela on tullut monelle suomalaiselle tutuksi niin ajatuksistaan kuin hattupäisestä habituksestaan. Hän on kirjoittanut tahdonvoimasta, sisäisestä motivaatiosta, itseohjautuvuudesta, myötätunnosta sekä viimeisimpänä siitä kaikkein mystisimmästä eli elämän tarkoituksesta.

Pohdinta positiivisuudesta on johtanut Martelan meliorismiin – ajatukseen, että ”maailma ei ole pahin mahdollinen eikä paras mahdollinen, mutta sitä on aina mahdollista parantaa.”
– Kaikki asiat maailmassa ei todellakaan ole hyviä. Huonojakin asioita tapahtuu, eikä niiden väittäminen hyväksi palvele ketään. Sekin on totta, että joillakin on enemmän tuuria ja joillakin voi monta asiaa mennä pieleen. Olenkin päätynyt siihen pohdintaan, että liiallinen positiivisuus ei välttämättä ole hyväksi. Kutsun itseäni realistiseksi optimistiksi.

Martela uskoo, että asioiden ”liika kelaaminen” ei johda mihinkään. Samalla hän muistuttaa itseään, että ei sortuisi sanomaan, että asiat pitäisi vain hyväksyä.
– Hyväksyminen ei ole synonyymi uhriutumiselle vaan taito, jossa voi tulla paremmaksi. Se on maailman näkemistä sellaisena kuin se on. Sen jälkeen voi sitten keskittyä siihen, miten tästä mennään eteenpäin.

Monipuolinen maailmankatsomus

Martela on aina lukenut ja opiskellut paljon, perehtynyt erilaisiin teorioihin ja matkustanut. Nämä kokemukset yhdessä ovat antaneet hänelle kyvyn nähdä maailmaa monella tavalla.
– Minä viihdyn ja hakeudun hyvin erityyppisten ihmisten pariin, hän kertoo.

– Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni turvallisesti Espoon Tapiolassa. Vasta, kun olen hypännyt toisenlaisiin ympäristöihin, olen huomannut, kuinka erilaisia lähtökohdat ja tulevaisuudennäkymät voivatkaan olla. On esimerkiksi isoja eroja sen suhteen, kuinka tietoiseksi ihminen kasvaa omista tarpeista ja arvoistaan. Se riippuu paljolti siitä, onko ympärillä ollut ihmisiä, jotka ovat kyselleet ja olleet kiinnostuneita, mitä sinä haluat elämältä, hän pohtii.

– Perustavat kysymykset kiinnostivat minua jo lukioikäisenä. Filosofia jäi ajatuksena kutkuttumaan ja onnekseni menin lukemaan käytännöllistä filosofiaa Helsingin yliopistoon. Tutkijahommat veivätkin sitten mennessään.

Perusasioiden äärellä

Martelalla ei ole antaa valmista työkalupakkia mielekkään elämän saavuttamiseksi. Hän uskoo kuitenkin, että pysähtymällä asioiden ääreen ja harjoittamalla tietoista hyväksymistä, on oman elämän suuntaviivoja löydettävissä.

– Yksi hyvä keino on reflektiotyö eli sen miettiminen, mitä elämältä haluaa. Se on myös erinomainen tapa oppia itsestä. Toinen asia on itsensä altistaminen erilaisille tekemisille ja asioille. Jotain, mitä et ole aikaisemmin tehnyt, kokenut tai nähnyt, ehkä uusi harrastus, uusi taito tai paikka, jossa kohdata uusia ihmisiä, jakaa omia kokemuksia elämästä.

– Useista tutkimuksista selviää, että valtaosa ihmisistä kokee elämänsä merkitykselliseksi. Myös he, jotka ovat käyneet elämässään vaikeita vaiheita läpi löytävät useimmiten ennemmin tai myöhemmin uusia merkityksellisyyden lähteitä.

Ihmissuhteistaan Martela mainitsee tärkeimmäksi perheensä: puolison ja heidän kolme lastaan. Itsensä toteuttamista ja hyvää hän tekee tutkimustensa ja kirjoitustensa kautta, mutta myös konkreettisina tekoina.
– Yksi hyvän tekemisen muoto on lasten kanssa yhdessä tekeminen ja ilon tuottaminen heidän elämäänsä. Työni kautta pääsen antamaan oman panokseni tieteelliseen keskusteluun ja aiheista kirjoittamalla viemään ajatuksia eteenpäin suuremmallekin yleisölle.

Martelan pöydällä ja päässä onkin jatkuvasti asioita meneillään. Nyt agendalla on hyvinvoinnin teorian tuominen kansakunnan tasolle.
– Minua kiinnostaa, miten hyvinvointia voisi mitata ja miten Suomi maana voisi lisätä kansalaistensa hyvinvointia. Mehän olemme tutkitusti maailman onnellisin kansa, mutta onko tutkimuksissa kuitenkaan kysytty oikeita asioita? Vai onko kuitenkin niin, että olemme kansa, jossa on vähiten ihmisiä, joiden elämän tyytyväisyys on äärimmäisen alhainen, Martela pohtii.

Ei onni taivaalta tipahda

Onnellisuus ei saisikaan Martelan mielestä olla elämän päämäärä. Onnellisuuden optimoijat ovat itse asiassa usein tyytymättömämpiä elämäänsä; nykytilanteen arvostamisen sijasta haikailevat jatkuvasti vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella. Hän toivookin, että me ihmiset osaisimme löytää arvoa asioista, joita on jo ympärillämme. Jos jotain erityisesti, niin Martela kaipaisi ihmisiltä itsemyötätuntoa ja kykyä kohdata elämä ja tunteet sellaisina kuin ne ovat.

– Tunteiden kieltäminen ei ole toimiva strategia; liika kriittisyys aiheuttaa pahoinvointia ja tunteiden tukahduttaminen usein vain vahvistaa niitä. Jos jotain on tehnyt tai mennyt väärin, ei itsensä sättiminen siinä tilanteessa auta.

Frank Martela (42)

• Yliopistonlehtori, Aalto-yliopisto, Tuotantotalouden laitos
• Valmentaja ja hallituksen jäsen, Filosofian Akatemia
• Hyvinvoinnin psykologian dosentti, valtiotieteiden tohtori, filosofian tohtori, diplomi-insinööri
• Tietokirjailija
• Avoliitossa, kolme lasta (iät 7, 9, 11)
• Harrastaa jalkapalloa, salibandya, hiihtoa, laskettelua

Teksti Hanna Ojanpää
Kuva Jussi Eskola