Sosiaali- ja terveysministeriön Valtakunnallinen hoidon saatavuuden ja yhtenäisten hoidon perusteiden työryhmä julkaisi 4. syyskuuta ohjeistuksen valtakunnallisista lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteista. Kyseisen työryhmän toimeksiannosta vuodesta 2016 alkaen pääosin sairaanhoitopiireistä koostunut apuvälinetyöryhmä työsti ohjeistuksen. Invalidiliiton edustaja oli työryhmässä mukana vuosina 2016 – 2017.

Apuvälinetyöryhmän toimeksianto oli laatia ohjeistukset, jotka edistävät vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta valtakunnallisesti. Tämä ei ole kuitenkaan toteutumassa, koska ohjeistuksissa on kirjoitettu joidenkin apuvälineiden kohdalla selkeitä luovutusrajoituksia.

Vammaisjärjestöt jättivät eriävän mielipiteen ohjeistuksen eri apuvälineiden luovutuskielloista. Nämä yksiselitteiset käytäntöä ohjaavat luovutuskiellot ovat selkeässä ristiriidassa STM:n lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineasetuksen luovutusperusteiden ja YK:n vammaissopimuksen kuntoutusartiklan 26 kanssa.

Nähtäväksi jää, millä tavalla ohjeistusta tullaan soveltamaan käytännössä ja miten tämä vaikuttaa yksilölliseen arviointiin apuvälinepalveluissa.

Mikäli vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö ei saa hänelle yksilöllisen tarpeen perustuvaa apuvälinettä tai hoitotarviketta, niin hänellä on käytettävissään seuraavat oikeussuojakeinot. Potilaslain mukainen muistutus terveydenhuollon yksikön johtajalle, johon on annettava perusteltu vastaus kohtuullisessa ajassa eli 1- 4 viikon kuluessa. Henkilö voi tehdä myös hallintokantelun aluehallintovirastoon tai kantelukirjelmän eduskunnan oikeusasiamiehelle hoitoratkaisun laillisuuden tai lainvastaisuuden toteamiseksi.

Eräs vähemmän tunnettu oikeussuojakeino on hallintoriitahakemuksen tekeminen terveydenhuollon vastuulle kuuluvien kustannusten korvaamisesta alueelliselle hallinto-oikeudelle edellyttäen, että terveydenhuolto on käsitellyt asiaa. Terveydenhuollossa ei ole lähtökohtaisesti mahdollista saada muutoksenhakukelpoista päätöstä, jossa olisi oikaisuvaatimus/valitusoikeus kuten sosiaalitoimiston vammaispalvelupäätöksissä.

Sain tutustua erääseen hallinto-oikeuden ratkaisuun, jossa kaupunki oli evännyt selkäydinvammaiselta henkilöltä yksilöllisen tarpeen mukaiset vuodesuojat katetroinnissa. Henkilölle oli niitä luovutettu kaupungin hoitotarvikejakelusta hyvin pitkän ajan vammasta johtuvasta syystä infektioriskin ja ihokomplikaatioiden ehkäisyyn eikä vamman tilassa tai henkilön olosuhteissa ollut tapahtunut lainkaan muutoksia.

Kaupunki perusteli kielteistä ratkaisuaan juurikin uudella hoitotarvikejakeluohjeistuksella, jossa vuodesuojat suljetaan pääsääntöisesti hoitotarvikejakelun ulkopuolelle. Henkilö teki hallintoriitahakemuksen alueelliseen hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus katsoi, että henkilö pystyi osoittamaan lääkärinlausunnoilla ja muulla lääketieteellisellä selvityksellä vuodesuojien olevan yksilöllisen tarpeenmukaisia. Henkilön osoittamista selvityksistä kävi ilmi, että selkäydinvammaan liittyvän infektioriskin ja ihokomplikaatioiden ehkäisy vuodesuojilla kuuluu sairaudenhoitoon ja oikeus maksuttomiin vuodesuojiin hoitotarvikkeina oli olemassa.

Hallinto-oikeuden päätöksellä kaupunki velvoitettiin myöntämään vuodesuojat maksuttomina hoitotarvikkeina hakemuksen vireille tulosta alkaen.

Lopuksi voin todeta, että alueellisia ja valtakunnallisia ohjeistuksia uudistetaan koko ajan terveydenhuollon apuvälinepalveluissa ja hoitotarvikejakelussa. Ne ovat kuitenkin normihierarkisesti lakia alemmantasoisia, ja yksilöllinen tarve on kruunuista kirkkain. Jos perustellusta tarpeesta huolimatta tulee hylkäys, niin silloin kannattaa käyttää edellä mainittuja oikeussuojakeinoja tai ottaa yhteyttä Invalidiliiton uuteen neuvontapalveluun.

Teksti: Henrik Gustafsson, Invalidiliiton lakimies