Pyörätuolikelaaja Sini Paukkeri, 19, aikoo ajaa viimeistään loppukesän kisat kotimaassa omalla autolla. Ajo-opetusta hän saa Malmin Autokoulussa, jolla on tiettävästi ainoana autokouluna Suomessa vammaisten ajo-opetukseen soveltuva auto.

Sini Paukkeri ponnistaa itsensä pyörätuolista kirkkaanpunaiseen Volkswagen Golfiin ajajan paikalle. Liikenneopettaja Aki Aaltonen istuu viereen. Liikkeellelähtö Siniltä onnistuu pitkästä ajotauosta huolimatta ilman nykäyksiä eikä jää tukkeeksi toisille.
– Sini on ollut oppilaiden parhaasta päästä, ei ole ollut mitään ongelmaa, Aaltonen kehaisee.

Sinillä on toiveissa, että hän saisi ajokortin kesällä. Hän hallitsee autoa käsin. Hänellä on synnynnäinen selkäydinvamma. Auto on tullut Malmin Autokouluun jo valmiiksi automaattivaihteisena. Jarrua ja kaasua Sini annostelee jalkojen sijasta käsillä keskikonsolin viereen asennetusta käsihallintalaitteesta.

Malmin Autokoulu on tiettävästi Suomen ainoa autokoulu, jolta löytyy valmiina vammaisten ajo-opetukseen soveltuva auto. Aaltonen on antanut inva-ajo-opetusta jo vuodesta 2001. Toki inva-ajo-opetusta tarjoaa 21 muutakin suomenkielistä ja 11 ruotsinkielistä autokoulua eri puolilla Suomea. Niissä ajokoulutusta annetaan vain oppilaan omalla ja apuvälinein varustetulla autolla.

Ajokortti tuo vapautta

Sinin ajotunti sujuu ilman enempiä huomautuksia Aaltoselta. Mitä nyt välillä Aaltonen varmuuden vuoksi neuvoo varomaan suojateille suuntaavia pyöräilijöitä.

Sini Paukkeri kuuluu Suomen Paralympiakomitean valmennettaviin ja päätavoitteena on päästä paralympialaisiin vuonna 2024.
– Ajokortti on minulle todella tärkeä. Se tuo tietynlaista itsenäisyyttä ja vapautta, kun ei kisoihin matkustaessakaan ole riippuvainen muiden avusta, Sini sanoo.

Omasta autosta Sini ei kuitenkaan vielä haaveile.

Helppoja opetettavia

Aki Aaltosella on kahdenlaisia vammaisia ajo-oppilaita. Niitä, jotka suorittavat ensimmäistä ajokorttiaan, ja niitä, jotka hakevat muutosta ajokorttiinsa vammautumisen jälkeen. Suurin osa on jälkimmäisiä, liikenneonnettomuudessa tai esimerkiksi rakennustyömaalla vammautuneita.

– Ensimmäistä korttiaan ajaviakin meille tulee kuitenkin 10-20 vuosittain, tälläkin hetkellä heitä on meillä opetuksessa kaksi tai kolme. Vuosien saatossa olen oppinut tuntemaan näitä vammoja paljon. Jos opetettavalla on kyse paraplegiasta eli kädet toimivat ihan normaalisti, opettaminen on jopa helpompaa kuin terveen opettaminen manuaalivaihteisella autolla. He tuntuvat oppivan käsihallintalaitteiden käytön erittäin helposti. Automaattivaihteisella autolla heidän opettamisessaan ei ole oikein mitään ongelmia, ihminen yleensäkin on tarkempi käsistään kuin jaloistaan.

Pääosalla Aaltosen opetettavista on kuitenkin paraplegia, eli kädet toimivat kuten terveilläkin. Paraplegia-oppilaita haasteellisempaa on opettaa oppilasta, jolla on tetraplegia eli vain osittainen käsien toimintakyky.
– Tetraplegiassa voimat eivät aina välttämättä riitä kääntämään rattia tämän kahvankaan avulla. Maailmalla on rakennettu joystick-autoja, joissa pientä vipua kevyesti liikuttamalla autoa paitsi jarrutetaan ja kaasutetaan, myös ohjataan. Ne ovat kuitenkin todella kalliita laitteita, eikä sellaisia meilläkään ole, Aaltonen sanoo.

Vammaisista opetettavistaan Aaltosella on vain hyvää sanottavaa.
– Ajokokeen läpäisyprosentti jo ensimmäisellä kerralla heillä on ehkä jopa hieman parempi kuin yleensä. Minulla on hiukan sellainen käsitys, että käsihallintalaitteilla ajava näkee ja havainnoi liikenneympäristöä hitusen tarkemmin kuin muut.
Aaltonen tekee lääkäreiden pyynnöstä myös arvioita aivovamman saaneiden ihmisten kyvystä toimia liikenteessä.

Tukea ajokortin hankintaan

Vammaispalvelulakiin perustuen on mahdollisuus hakea tukea vamman perusteella ajo-opetukseen ajokorttia tai sen uusimista varten sopeutumisvalmennuksena. Tämä taloudellinen tuki ei kuulu vammaispalvelulain erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin, vaan kunnat myöntävät sitä määrärahojensa puitteissa.

Monelle vammaiselle henkilölle liikkumisen kysymykset ovat merkittäviä, jotta perusarki saadaan toimimaan yksilöllisiä tarpeita vastaten ja itsenäinen liikkuminen on mahdollista. Yksi tapa edistää tätä on ajokortin hankinta.
– Ajo-opetuksen ohella hakemukseen voi kytkeä ajokokeesta aiheutuvat sekä mahdollisesta siinä tarvittavan auton vuokrakustannukset, sanoo Invalidiliiton asiantuntija Riitta Saksanen.

Autokoulun ajo-opetukseen voi hakea taloudellista tukea tilanteissa, kun ajokorttia ei ole entuudestaan ollut, tai tilanteissa, joissa toimintakyvyn muutoksen perusteella ajokyky tulee uudelleen arvioitavaksi esimerkiksi vammautumisen seurauksena. Tällöin jo entuudestaan ajokortin omaavan henkilön tulee toimittaa lääkärinlausunto ajo-oikeusasiassa poliisille, ja sieltä tulee lupa ajonäytteeseen. Nämä ajonäytteet toteutetaan Ajovarman katsastusasemilla. Ajonäyte tulee antaa autolla, jossa on toimintakyvyn kannalta välttämättömät apuvälineet.

Apuvälineisiin totuttelu voi vaatia muutaman ajo-opetustunnin etukäteen.
– Näitäkin kustannuksia voi hakea vammaispalvelusta osana sopeutusvalmennushakemusta. Jos vammautumisen taustalla on lakisääteinen vakuutus; tapaturmavakuutus tai liikennevakuutus, voi ajo-opetuksen kustannusten korvaamista esimerkiksi käsihallintalaitteiden käyttöön tiedustella vakuutusyhtiöstä. Vakuutusyhtiöistä voi tiedustella kustannusten korvausta myös tilanteissa, joissa on kyse terveysperusteisesta ajokyvyn arviosta, Saksanen neuvoo.

Auton apuvälineasiat kohdentuvat tilanteeseen, kun henkilö on hankkimassa tai hankkinut auton ja tarvitsee vammansa vuoksi ajamiseen tai sillä liikkumiseen apuvälineitä.
– Näitä voivat olla esimerkiksi käsihallintalaitteet, kääntyväistuin tai erityispolkimet. Apuvälineiden ja muutostöiden kustannuksia voi hakea myös vammaispalvelun kautta, kyseessä on vammaispalvelulain määrärahasidonnainen päivittäistoimintoihin myönnettävä tuki välineisiin, koneisiin tai laitteisiin. Vakuutusyhtiön asiakas voi tiedustella apuvälineiden korvattavuutta yhtiöstä.

Teksti Timo Kiiski
Kuva Timo Porthan