Neurotieteilijä Hanna Poikosen mukaan tanssi on loistava kuntoutusmuoto. Hän kertoo, miten tanssi, kuntoutus ja neurotiede liittyvät yhteen.

Hanna Poikonen väitteli tohtoriksi vuonna 2018 tanssin neurotieteestä ja kehitti WiseMotion-metodin, jota hän on opettanut ympäri maailman.

Poikonen kertoo, että tanssi vaikuttaa tasapainoon, liikkumiseen, liikkeen sulavuuteen ja liikelaajuuteen riippuen siitä, minkä tyyppisiä asiakkaita kuntoutetaan. Tanssin avulla saa myös ilmaistua tunteita, joille ei ole sanoja.
− Tanssissa voi uppoutua omaan luovaan maailmaansa, Poikonen kuvailee.

Poikosen metodissa korostetaan sitä, mikä kehossa toimii, eikä keskitytä niinkään siihen, missä on vikaa.
− Kun kuntoutettavia osa-alueita lähestytään epäsuorasti niiden kehonosien kautta, mitkä toimivat, niin myös muut osat alkavat kuntoutua. Tätä kutsutaan epäsuoraksi kuntouttamiseksi.

Poikonen kuntouttaa keskenään hyvin erilaisia ihmisiä. Silloin paitsi kuntoutuksen lähtökohdat, myös tavoitteet ovat erilaiset. He kaikki voivat kuitenkin olla samalla kurssilla.
− Voi olla henkilöitä, jotka eivät ole koskaan aiemmin tanssineet. Suunnittelen ryhmät aina niin, että niissä on tilaa jokaisen taitotasolle. Jos ei esimerkiksi voi kävellä, niin voi tehdä liikkeitä istuen.

Poikonen lisää, että arviolta 80 prosentilla hänen asiakkaistaan ei ole tanssitaustaa. Siksi hän onkin kehittänyt portaittaisen, hellävaraisen oppimismenetelmän.
− Koska minulla on neurotieteilijän tausta, yritän räätälöidä harjoitteet aina ryhmälle sopiviksi. Eli sen mukaan, onko tarkoitus haastaa muistia, tasapainoa, jaksamista vai ehkä heikompien raajojen liikettä.

Tausta vankasti tieteessä

Neurotieteessä on kyse siitä, miten aivot aktivoituvat eri tilanteissa. Tanssin neurotiede kiinnostaa Poikosta siksi, että tanssi on niin monipuolista. Hänellä on myös itsellään pitkä tanssijatausta.
− Tilanteessa on paljon eri ärsykkeitä: musiikki, tunto ja kosketus ja se, että näemme toisia ihmisiä tai vaikka itsemme peilistä. Se on moniaistillista ja kehotietoista, Poikonen kuvaa.

− Tanssi on ainutlaatuinen, luonnollinen ja luova tapa aktivoida aivoja monipuolisesti, hän sanoo.
Musiikkia on tutkittu neurotieteen näkökulmasta jo vuosikymmeniä. Sen on osoitettu aktivoivan aivokuorta ja aivojen syvempiä osia. Tanssin neurotiede on sen sijaan vielä uusi, mutta jatkuvasti kasvava tieteenala.

− Monelle tanssi kuntoutusmetodina on vielä uusi ja hieman epäilyttäväkin, Poikonen myöntää.
− Pelkästään tanssin katsominen aktivoi aivoja tutkitusti samalla tavalla kuin musiikin kuunteleminen, Poikonen kertoo. Hän kertoo hyödyntävänsä harjoitteissa paljon mielikuvia.

− Se, mitä kohti me liikumme, eli mikä on liikkeen sytyke, voi synnyttää keskenään hyvin erilaisen liikkeen. Ojennammeko kättämme kohti vesilasia vai lapsenlapsen päätä? Näissä liikkeissä on keskenään erilainen aivojen prosessi ja liike.

Musiikin mukaan

Jokainen voi saada elämäänsä tanssia, vaikkei osallistuisi varsinaiselle kurssille. Poikonen kehottaa laittamaan musiikkia soimaan ja liikkumaan sen tahdissa niin, mikä tuntuu mukavalta.
− Se voi olla periaatteessa mitä vain sellaista musiikkia, josta itse tykkää. Tutkimukset osoittavat, että kun ihmiset kuulevat lempimusiikkiaan, heidän aivoissaan aktivoituu palkkiojärjestelmä. Itse käytän kursseillani rauhallista taustamusiikkia, joka ei ärsytä ketään.

Kuntoutuspotilailla intensiivinen kurssi voi kuitenkin olla tarpeellinen alkusysäys. Myös silloin, jos on tasapainon kanssa haasteita tai alkaa helposti pyörryttää, on ohjattu kurssi turvallinen tila kokeilla liikkeitä.

Kuuntele:

• Yle Areena Tiedeykkönen-podcast: Liikkeen vaikutukset aivoissa ja mielessä -ja Kaiken takana on tasapaino -jaksot
• Tanssin talolla -podcast: Tanssia aivoissa -jakso
  
  

Wisemotion-metodi

Hanna Poikonen väitteli vuonna 2018 ja käytti väitöstutkimuksessaan koehenkilöiden aivotoiminnan mittaamiseen kehittämiään aivosähkökäyrämenetelmiä. Tuolloin hän totesi, että uusia menetelmiä jalostamalla niille voitaisiin löytää myös hoidon kehittämiseen ja arvioimiseen liittyviä sovelluskohteita.

– Kehittämääni metodologista kokonaisuutta voitaisiin soveltaa terapian vaikuttavuuden arvioinnissa ja ilmaisullisten terapioiden, kuten tanssi- ja liiketerapian, kehittämisessä pidemmälle osana kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa esimerkiksi Parkinsonin taudin, muistisairauksien, autismin ja kipu- ja mielialahäiriöiden oireiden lievittämiseksi, Poikonen sanoi.

Teksti Miina Poikolainen
Kuva Aleix Gordo Hostau
Kuva Tommi Huusko