Ilmapiirin tuuletusta, apuvälineitä ja joustoja - Fyysisesti vammaisten ajatuksia työllistymisen keinoista

Työikäisistä vammaisista ihmisistä on töissä 15–20 prosenttia, eläkkeellä 43 prosenttia sekä eläkkeellä ja joko palkkatyössä tai opiskelemassa noin 10 prosenttia. 

Työhaluttomuudesta ei ole kyse: vammaiset ihmiset haluavat ja oman arvionsa mukaan kykenevät työelämään. Kuitenkin avoimet työmarkkinat syrjäyttävät vammaisia ihmisiä jo työnhakuvaiheessa rekrytointisyrjinnän vuoksi. Oikeusministeriön Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksen mukaan vammaiset kohtaavat epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää erityisen paljon työelämässä.

Osallistuimme helmikuussa Invalidiliiton järjestämään Sopivaa työtä kaikille – Joensuun tapahtumaan. Sopivaa työtä -ajattelutavalla Invalidiliitto haluaa parantaa erityisesti fyysisesti vammaisten ihmisten työllistymistä. Me kysyimme tapahtuman vierailta, mikä auttaisi heitä työllistymisessä. Saimme ilahduttavan paljon vastauksia ja kuulimme kasvokkain ihmisten tarinoita - kiitos kaikille: ”Nyt kysytte asiantuntijoilta. Kannattaa luottaa siihen, että vammainen ihminen tietää itse parhaiten, mihin kykenee”, kommentoi yksi vieraista.

Useissa vastauksissa ja tapahtuman puheenvuoroissa korostui ennakkoluulojen purkaminen ja yleiseen asenneilmapiiriin vaikuttaminen: ”Tosiseikat esiin, pois väärät kuvitelmat vammaisuudesta.” ”Yhteiskunnallinen ilmapiiri kaipaa muutosta ja tuuletusta.” ”Työnantajat tarvitsevat tietoa ja rohkaisevia esimerkkejä.” Esiin nousi myös tarve kohtaamisen ja näytön paikoista sekä yksilöllisestä tuesta: ”Pitäisi olla tilaisuuksia, jossa työnhakijat ja työnantajat kohtaavat toisensa.” ”Työnantaja voisi antaa mahdollisuuden näyttää, että osaan.” ”Auttaisi kun olisi joku, jonka kanssa pohtia näitä asioita.”

Keskusteluja käytiin myös apuvälineistä. Niitä tulisi osanottajien mielestä hyödyntää nykyistä paremmin: ”Jos kädet toimii, ihminen voi työskennellä pienin järjestelyin vaikka missä: kassalla, toimistossa, kokoonpanossa. Autolla ajokaan ei vaadi jalkoja.” ”Apuvälineiden käyttö vaatii vain vähän viitseliäisyyttä.” Työolosuhteiden lisäksi työllistymistä helpottaisivat työaikajärjestelyt: ”Nukun vammani takia huonosti, minulle paras työskentelyaika olisi iltapäivästä iltaan.” ”Jaksan työskennellä peräkkäin kaksi päivää, sitten tarvitsen lepopäivän, jolloin voin ladata itseäni.” Muutamassa vastauksessa nostettiin esiin avustajien palkkaaminen, jota voi katsoa monestakin näkökulmasta: ”Kun palkattaisiin vammaisille henkilöille avustajia, niin siinä työllistyisi kerralla kaksi ihmistä!”

”Tarvitaan lakimuutoksia, ei näitä voi yksilö ratkaista”. ”Tarvitaan kiintiölakeja.” Kiintiölakeja, jotka velvoittavat yrityksen työllistämään osatyökykyisiä on käytössä mm. Saksassa. Siellä malli on edistänyt merkittävästi osatyökykyisten työelämäosallisuutta. Muutoksia lienee meilläkin tulossa, sillä osatyökykyisten aseman parantaminen on kirjattu vahvasti istuvan hallituksemme ohjelmaan.

Tilaisuus oli tärkeä ja kuulimme tärkeitä asioita. Onko sinulla ajatuksia ja ideoita siitä, miten osatyökykyisten työllistymistä voitaisiin helpottaa? Ota silloin meihin yhteyttä; yhdessä voimme viedä asioita eteenpäin.

Matleena Pekkanen ja Johanna Seppänen
etunimi.sukunimi@pksotu.fi

Johanna Seppänen, projektipäällikkö, Tarmo-hanke
Matleena Pekkanen, työhönvalmentaja, Tarmo-hanke

Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry:n hallinnoima Tarmo-hanke tarjoaa työtä hakevalle yksilöllistä valmennusta, yhdistyksille työllistämisen tukipalveluja sekä kehittää työllistymistä tukevia palveluja. 

Jaa uutinen

Kommentoi