Yrittäjyyden kautta työelämään

Neljän vuoden mittainen Yritystä!-hanke on päättymässä. Hanke on edistänyt vammaisten itsensä työllistämistä yrittäjyyden keinoin.

Hankkeen aikana on käynyt selväksi, että yrittäjyys on konkreettinen vaihtoehto vammaiselle ihmiselle. Se ei ole kuitenkaan oikotie itsensä työllistämiseen. Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii paljon systemaattista suunnittelua sekä selkeää strategiaa, motivaatiota ja sinnikkyyttä. Idea on vasta pelkkä visio, liikeidea siitä tulee vasta kun tietää, miten idea toteutetaan ja pystyy konkreettisesti viemään asioita eteenpäin.

Yritystä!-hanke on tarjonnut matalan kynnyksen paikan vammaisille ihmiselle, jotka ovat miettineet itsensä työllistämistä yrittäjyyden avulla. Hanke on ollut paikka, minne on voinut tulla juttelemaan omista suunnitelmista ja missä on lähdetty pohtimaan ideoita ja suunnitelmia.

Toimin koordinaattorina hankkeessa ja asiakkaina oli pitkälti yrittäjyyttä suunnittelevat vammaiset ihmiset. Olen pyrkinyt auttamaan heitä ymmärtämään, mitä yrittäjyys on ja mitä yrityksen perustaminen vaatii.

Yritystä!-hankkeessa työskenteli yhteensä kuusi koordinaattoria ja heillä jokaisella oli hieman oma tapansa toteuttaa yritysneuvontaa. Yksi koordinaattoreista sovelsi hyvinkin systemaattisesti jokaiseen asiakkaaseen samanlaisen neuvontaprosessin ja ohjasi heitä prosessin mukaisessa aikataulussa. Oma tapani oli aika paljon orgaanisempi. Lähdin aina asiakkaan sen hetkisestä tilanteesta ja tarpeesta liikkeelle. Kun tämä oli kartoitettu ensimmäisellä tapaamisella, lähdettiin prosessia viemään eteenpäin sen mukaan, mikä näytti olevan sillä hetkellä tärkein ja konkreettinen asia ratkaista.

Yrittäjyyden kautta työelämään

Vammaisyrittäjyys noudattaa pitkälti ihan samoja lainalaisuuksia kuin tavallinen yrittäjyyskin. Yritystoiminta itsessään vaatii samat edellytykset molemmilta ryhmiltä. Erityispiirteenä vammaisyrittäjien osalta on ollut huoli, mitä sosiaaliturvalle ja eläkkeelle, käy jos alan yrittäjäksi. Näiden asioiden selvittäminen on aika monimutkaista ja oikean vastauksen ratkaiseminen on työteliästä. Asiaan liittyy monesti tulkinnanvaraisia seikkoja ja kenenkään tilanne ei ole sama kuin jollain toisella.

Monelle vammaiselle yrittäjyys ei aina ole ensisijainen tavoite, mutta monesti se tuntuu ainoalta mahdollisuudelta päästä kiinni työelämään. Tärkeänä koettiin myös, että yrittäjänä voidaan olla osa aktiivista yhteiskuntaa ja siinä saa toteuttaa itseään. Toimeentuloa ei siis koettu ainoaksi syyksi ryhtyä yrittäjäksi.

Monen kohdalla on jouduttu myös paljon miettimään, miten työnteko järjestetään. Heillä on sellainen tilanne, että työ pitää organisoida oman jaksamisen mukaan ja viiden päivän työviikko ei ole mahdollinen.

Tyypillisin yritysmuoto on ollut toiminimi ja ammatinharjoittaja. Harva toimii kivijalkayrittäjänä tai työllistää muitakin kuin itsensä. Yrityksen perustaminen on helpompaa ja tyypillisempää henkilöillä, jotka ovat kouluttautuneet ja hankkineet työkokemusta ennen vammautumista tai sairastumista.

Yrittäjille järjestettiin hankkeen aikana paljon erilaisia hyvinvointitapahtumia ja koulutuksia. Heille järjestettiin muun muassa starttipajoja, missä he ryhmässä pystyivät työstämään omia ideoitaan ja pohtimaan mitä yrittäjyys on ja mitä se vaatii.

Moni hankkeen aikana mukaan tullut vammaisyrittäjä tuli erittäin tutuksi ja heidän kanssaan on näiden neljän vuoden aikana tehty ja nähty monenlaista paikkaa ja monenlaista tapahtumaa. Myös Suomi on tullut tutuksi. Neljän vuoden aikana olen kiertänyt kaupungit Oulusta Jyväskylään ja melkein kaikki kaupungit siitä alaspäin. Tutustuin myös yhteistyön kautta hankkeessa mukana oleviin järjestöihin.

Työelämä muuttuu koko ajan ja fyysinen läsnäolo ei ole enää pakollista kaikissa työtehtävissä. Etätyömäinen tapa tehdä työtä tulee yleistymään. Myös yrittäjämäinen tapa tehdä töitä useammalle työnantajalle yleistyy. Digitalisaatio tuo uusia mahdollisuuksia työntekoon. Avaako tämä enemmän mahdollisuuksia tulevaisuudessa vammaisille ihmisille työllistää itse itsensä?

Vammaisten ja osatyökykyisten pääseminen työelämään tulisi nähdä tärkeänä. Ei saisi tuijottaa pelkästään jotain prosenttilukua, vaan olisi ymmärrettävä asia isompana kokonaisuutena. Silläkin on iso arvo, että ihminen pääsee kiinni työelämään ja osaksi yhteiskuntaa, eikä jää jatkuvasti sen ulkopuolelle.
Lämmin kiitos kaikille työkavereille ja yhteistyökumppaneille hienosta neljästä vuodesta!

Markus Saari työskentelee koordinaattorina Invalidiliiton hallinnoimassa Yritystä!-hankkeessa.

Jaa uutinen

Kommentoi