Kuka minä olen sanomaan, miten harrastaa seksiä?
2020-luvulla seksi on jo arkipäivää. Sitä mainostetaan, sen kunniaksi järjestetään messuja ja sen ympärille rakentuvia kirjoja on myyty miljoonittain.
Se puhuttaa, silloin kun sitä harrastaa ja kun sitä ei harrasta. Oli sitten laiha tai lihava, mies tai nainen tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan mihin päin tahansa, se on iso osa suomalaisten päivittäistä elämää.
Eikö uskoisi? Kaalimato teetti viime vuonna tutkimuksen, jonka mukaan joka kolmas suomalainen ajattelee seksiä vähintään kerran päivässä. On siis täysin luonnollista, että niin isosta asiasta tehdään myös podcast-jakso.
Silti ensimmäisenä mieleeni tuli, kun jakson aihe varmistui, että mitä minulla on tästä sanottavaa. Voisi ajatella, että aika paljon, koska pidän itseäni ihmisenä, jolla on monen asian kohdalla mielipide.
Totuus oli kuitenkin se, etten ollut koskaan puhunut seksistä avoimesti kenenkään ”ulkopuolisen” kanssa, ellei hyviä ystäviäni lasketa. Saati sitten julkisesti. En ollut koskaan nähnyt sitä tarpeellisena, sillä maailmassa on paljon muutakin, josta voi puhua. Opiskelujeni myötä haluan usein kirjoittaa aiheista, jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Seksi on harvoin sitä, koska se on ollut aina esillä. Sitä on aina harrastettu, ja siten tehdään myös lapsia.
No big deal.
Nyt kuitenkin muutan asian ja puhun siitä.
Seksi on aina ollut aihe, josta saa parhaimmat keskustelut aikaiseksi. Suurin osa ystävieni kanssa käydyistä keskusteluista, jotka ovat jääneet hyvin mieleen, ovat liittyneet siihen.
Milloin viimeksi on saatu hyvää seksiä? Entä huonoa? Mitkä asennot toimivat ja mitkä eivät?
Sitten on tietenkin kysymys, joka tulee aiheeseen liittyvissä keskusteluissa vastaan enemmin tai myöhemmin. Samalla tavalla kuin vanhemmat kysyvät, miten töissä menee, kun vaihdetaan kuulumisia.
Miten sä pystyt harrastamaan seksiä?
Kysymys ei ole koskaan haitannut minua, sillä olen itsekin miettinyt sitä eri elämänvaiheissa. Olen joutunut miettimään, miten teen jonkun asian, jos jalka ei vaikka taivu normaalisti. Samalla tavalla kuin joudun miettimään, miten saan viinipullon jääkapin ylähyllyltä.
Se ei haittaa, että joudun miettimään asiaa ehkä enemmän kuin vammaton nainen. Sittenpähän tiedän, miten se onnistuu.
En kuitenkaan voisi koskaan kuvitella, että tarvitsisin seksissä avustajan apua. Joskus olen jopa nauranut asialle.
Maanantaina harrastaisin seksiä avustajani läsnä ollessa ja tiistaina käytäisiin kaupassa hakemassa vessapaperia. Niinkö se menisi?
Toisaalta olen ajatellut, että ajattelisinko näin, jos en saisi edes riisuttua itseäni. Jos en pystyisi tekemään mitään.
Sitten ei varmaan naurattaisi. Tai tekisi paljon muutakaan.
Kuka minä tai kukaan muukaan on sanomaan, miten seksiä tulisi harrastaa?
Iina Pykäläinen, journalismiopiskelija.
Hän juontaa yhdessä Osku Timosen kanssa Invalidiliiton Ihan sama? -podcastin 3. tuotantokautta. Podcast löytyy myös Suplasta, Spotifystä ja Apple podcasteista sekä Invalidiliiton kotisivuilta.
Kuuntele Ihan sama? -podcastin jakso nro 16: Avustettu seksi: