Etusivulle

Kasvanut tekemään enemmän

Minut on pienestä pitäen kasvatettu niin, että pystyn pyörätuolista huolimatta mihin tahansa. Minua on viety hurjimpiin huvipuistolaitteisiin ja vaadittu tekemään kotitöissä oman osani. Myös koulu on pitänyt hoitaa, ja minua kannustettiin hakeutumaan lukion jälkeen korkeakouluopintoihin. Maisteriakin taidettiin toivoa, toistaiseksi vain tradenomi on tullut.

Koulutuksen suhteen olen siis aina ollut itsevarma ja kulkenut omaa polkuani, mutta työelämässä kipuilua on riittänyt. Olen kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta, jonka olen työnantajilta saanut. Toisaalta olen myös sisäistänyt sen virheajatuksen, että olisin saanut työprojekteja lähinnä muiden hyväntahtoisuuden, en ensisijaisesti oman osaamiseni takia. Olen myös ottanut vastaan töitä, joista on joko maksettu huonosti tai muuten työehdot eivät ole olleet reilut tai osaamiseni tasolla.

”Kunhan en vaan olisi työtön” on ollut ydinpelkojani. En ole halunnut toisintaa sitä stereotypiaa vammaisesta ihmisestä, joka viimeistään valmistuttuaan jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Älkää ymmärtäkö väärin: Toisille työkyvyttömyyseläke voi olla esimerkiksi vakavien terveysongelmien takia ainoa oikea vaihtoehto. Silloin eläke ei ole epäonnistuminen työuralla, vaan omaa hyvinvointia tukeva tietoinen valinta, josta voi olla ylpeä.

Minulle työllistyminen on ollut terveydellisesti mahdollista. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on yhtenä edelläkävijöistä (noin 80 prosenttia vammaisista ihmisistä on työelämän ulkopuolella) purkaa työnantajien vääriä mielikuvia heikosti suoriutuvasta tai työkyvyttömästä vammaisesta ihmisestä. Olen yrittänyt antaa seuraavalle, erityisesti vammaisten tyttöjen sukupolvelle esimerkin, että heidänkin paikkansa voi olla työelämässä.

Rooli on välillä raskas, mutta toisaalta tästä suorittajan asenteesta on ollut minulle myös hyötyä: viimeiset viisi vuotta työelämässä ovat opettaneet minulle paitsi alastani viestinnästä, myös esimerkiksi tiimissä toimimisesta ja omien voimavarojen kuuntelemisesta ja vähän niiden ylittämisestäkin. Sanomalla lähes kaikkeen kyllä, olen oppinut tarkasti, mitä haluan ja mitä en halua tehdä sekä päässyt tutustumaan ihmisiin ja tekemään juttuja, joista en olisi osannut edes haaveilla.

Kannattaa siis tehdä täysillä, mutta ei siksi, etteikö oma normaalitaso ja osaaminen riittäisi työnantajille. Kaikkea kannattaa kokeilla siksi, että tietää, missä itse haluaa työelämässä olla. Silloin ei ole niin paljon muiden odotusten armoilla, vaan voi itse rakentaa omannäköistä työelämää.

Jaa uutinen

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).

Kommentit

PÄIVÄTOIMINTA / PASILASSA VALIDIA.

Päivätoiminta on todella kiva ja hauska paikka. Meitä käy noin 25 ihmistä tekemässä todella hauskoja asioita. Meillä on siellä keskustelu ryhmä, joka käydään päivän asioita läpi. On vaikeita aihe piirejä, joista sitten jokainen sanoo jotain. Nyt on paljon käsitelty koronavirus aihetta. Meillä on todella hyvää henki päivätoiminnassa ja jokainen on todella hyvällä päällä yes. Itse olen käynyt jo yli 10 vuotta ja viihdyn todella hyvin. Sitten on myös musiikki Ryhmä, joka käy eri aihe alueita mitä musiikissa nyt on. Myös voi tehdä Puutöitä, jos tuntuu että pitää tehdä, vaikka jokin teline ja apua saa todella hyvin yes. Päivätoiminta on todella hauska paikka, jossa saa myös vertaistukea. Tehdään yhdessä todella paljon hauskoja juttuja voi että se kivaa. Ohjaajat on todella kivoja ja hauskoja. Heillä on todella hyvä ammatti taito ja se on todella rock yes. Meillä ei ole ollut tartuntaa koska meillä on maskit ja turvavälit ja homma toimii todella hyvin. Jos joku tahtoo tulla muka niin tervetuloa. Meillä saat olla ihan se mikä tuntuu hyvältä, näin se on yes. Itse asun Vuosaaressa, jossa on Aspa koralli. Vaikka nyt on tämä koronavirus tilanne päällä ei se meitä murra. Vaan meillä on kova taistelu tahto nyt päällä joka päivä. Vaikka olisi huono tilanne itsellä niin silti yhdessä tästä selvitään eikös vain yes. Nyt pitää vain elää täysillä niin kuin tämä olisi viimeinen päivä yes. Itse vammauduin vuonna 2001 Selkäydinvamma Tämmöistä tässä nyt oli mielessä ja nyt 23,03.2021 ja klo on nyt 18:14 tässä oli nyt päivätoiminasta pientä tarinaa. On todella mahtavaa kun on näin kiva paikka meillä.

Eero Rosas.  •  23.03.2021, klo 18:16

Tule viettää aika päivätoiminan parissa yes.

Tule meidän kanssa pasilan päivätoimintaan viettää laatu aika.Joka alkaa aina klo 09:00 ellei ole toisin sovittu. Nyt kun on tämä koronavirus aika niin olla yhdessä eikös vain. Meillä on todella upea henkilökunta joka on meidän kanssa. Meillä tämä päivätoiminta menee aina kiinni klo 15:00 on kotiin lähtö että näin. Ja kun kevät tule ja ilmoista tulee todella kivoja. Niin olla ulkona ja tehdään asioita sitten siellä. Ehkä siellä on kiva paikka jossa käydään yes. Voin sanoa että olen saanut todella hyviä ystäviä. Nyt harmittaa tämä koronavirus koska ei voida käydä kylässä. Myös korona rajoita myös paljon muuta voi rähmä. Mutta meillä päivätoiminnassa meillä on hyvä ja todella kiva olla yes. Ja jos sinusta tuntuu niin tule katsoo tätä paikka. Meillä saa leipoa jos tuntuu että se on kiva. Myös puutyöt on todella kivat hommat. Voit myös rentoutua jos on sen tarve. Askartelu on monille todella rock. Myös karaoke on todella pidetty eli todella rock. Eli ei tarvitse olla yksin täällä on kavereita joista saa seuraa yes. Ja jos joku asia painaa niin voi siitä kertoa vetäjälle sietä saat todella paljon neuvoa. Minä oli 20 vuotta merillä eri aluksilla. Finnlines jäi nyt sitten viimeiseksi yhtiöksi koska minulle tuli selkäydinvamma. Vuosi oli 2001 Töölön Sairaala oli paikka jonne minun jalat jäi. Vamma on tasolla Th 7 - 8 eli sillä oli kasvain joka oli pahanlaatuinen. Ja sitten ilman käpylää en varmasti olisi selvinnyt. Siellä olin noin 7 kk ja sitten kotia. Näin tämä minun ura alkoi pyörätuoli ihmisenä.

Eero Rosas.  •  31.03.2021, klo 17:59