Avustajakoiratoiminta siirtyi vuonna 2023 Invalidiliitolta hyvinvointialueiden vastuulle. Invalidiliitto hankki ja luovutti vuosien ajan Axxell Brusaby -oppilaitoksen kouluttamia avustajakoiria ja vastasi niiden työssäolon tuesta. Viimeisen yli 30 vuoden aikana liki 200 avustajakoiran käyttäjää sai Invalidiliitolta avustajakoiran. 60–70 ihmistä jonotti omaa koiraa koko ajan. 

Invalidiliitto huolehtii yhä sen kautta saaduista koirista, mutta uusia avustajakoiria myöntävät hyvinvointialueet. Avustajakoirat luokiteltiin muutoksen myötä lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiksi. Invalidiliitto toivoi, että siirto hyvinvointialueille helpottaisi avustajakoiran saamista ja lyhentäisi kohtuuttoman pitkiä odotusaikoja. 

Avustajakoiraa haluava hakee koiraa omalta hyvinvointialueeltaan, joiden työryhmät tekevät omat hankintasopimuksensa valittujen tarjoajien kanssa. Sikäli kuin tekevät, sillä avustajakoiran myöntämiskriteerit ovat tiukentuneet aiemmasta.

Neljä kouluttajatahoa

Hyvinvointialueiden kilpailutuksessa avustajakoirapalveluiden tuottajiksi valittiin neljä yritystä: Näkövammaisten liiton Vantaan Opaskoirakoulu, Dogmanship Janne Ruokonen Mäntsälässä, Suomen Opaskoirakoulu Kuopiosta sekä Koirapalvelu Heartraiders Lappeenrannasta. Sopimuskausi on kaksi vuotta, ja siihen sisältyy optio seuraavasta vuodesta.

– Minulla itselläni on yhdeksän labradorinnoutajaa, joista 3- ja 2-vuotiaita valmiita avustajakoiria on neljä, sekä neljä yhdeksän kuukauden ikäistä ja yksi nelikuinen, eläinfysioterapeutti, eläinten­kouluttaja EAT Nina Jäntti Koira­palvelu Heartraidersista kertoo. Avustajakoiran omistaa palveluntuottaja, jolta palvelu ostetaan sopimuksen mukaisesti. 

Avustajakoiran koulutus kestää kaksi vuotta. Sinä aikana koiran ravinto, hoito, lääkkeet ja rokotukset maksavat melkoisesti. Kustannukset juoksevat, vaikka tuloja koirien sijoituksista ei tulisikaan.

– Onneksi olen saanut tehdä lisäksi muita töitä kuten koirien haastavien ja ongelmallisiksi koettujen käytösten käytöskonsultaatioita ja koulutuksia.

Jäntti harmittelee sitä, että valintojen etenemisestä ja määristä tihkuu niin huonosti tietoa.

Kuopiolaisen Suomen Opaskoirakoulun toimitusjohtaja Sakari Pekkasen mukaan kolme koiraa on nyt koulutuksessa tai jo valmiina odottamassa sopivaa hakijaa. Opaskoirakoulun avustajakoirat kouluttaa JelppiTassut Oy:n kaksikko Kirsi Niittymäki ja Tiina Lehtomäki. Lehtomäen mukaan lisäksi kaksi koiraa on vuodenvaihteen jälkeen valmiita sijoitettaviksi.

– Koiria ei voida kouluttaa varastoon, joten on tietysti vaara, että ne menevät jonnekin muualle, jos ei käyttäjiä löydy, sanoo Sakari Pekkanen.

– Vuonna 2024 meillä oli kolme valmista avustajakoiraa, jotka jouduttiin myymään muualle perhekoiriksi, kun sijoituspaikkaa ei löytynyt, Tiina Lehtomäki vahvistaa. Nyt valmiina olevat koirat ovat viisivuotiaita, eikä niiden sijoittamista voi enää kauaa odottaa.

– Meillä on muutamia koiria koulutuksessa, ja ennen vuodenvaihdetta joitakin vähän yli 2-vuotiaita tulee valmiiksi, Dogmanshipin Janne Ruokonen kertoo.

Vantaan Opaskoirakoulun päällikkö Vesa Väkeväinen ihmettelee sitä, että avustajakoiria ei haeta.

– Eikö sitten koiraa haluavilla ole käsitystä tästä muuttuneesta hakuprosessista?

Opaskoirakoululla on testattuja, puolen vuoden koulutukseen valmiita koiria useita.

– Avustajakoiralla on todella merkittävä rooli vammaisen elämän helpottajana. Olemme hyvin valmiita aloittamaan koulutuksen, kun tarvetta vain ilmenee. Nyt palveluksessa olevien koirien ikärakennekin huolettaa.

Hyvinvointialueille vähän hakemuksia

Henkilö voi hakea avustajakoiraa ensikertalaisena tai myös uutta avustajakoiraa, jos entinen koira ei pysty enää avustajatyötään tekemään. Päätösprosessi vie aikaa, kun lääkärin lähete käydään läpi ja hakijan tilanteesta tehdään yksilöllinen arviointi. Jos kriteerit täyttyvät, hyvinvointialueella on lakisääteinen velvollisuus myöntää avustajakoira.

Jos päätös on myönteinen, hyvinvointialue luovuttaa avustajakoiran sitä hakeneelle ja vastaa myös hoitokustannuksista.

Helsinki on oma hyvinvointialueensa, ja kaupungin sosiaali-, terveys- ja pelastustoimen johtavan kuntoutussuunnittelijan Pia Yli-Kankahilan mukaan muutamia avustajakoiria on hyväksytty sijoitettaviksi, kun luovutuksen kriteerit ovat täyttyneet.

– Meidän ei ole tarvinnut vielä arvioida kriteereitä käytännössä, kun yhtään hakemusta avustajakoirasta ei ole tullut, Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen apuvälineistä vastaava palvelupäällikkö Sanna Suvivuo toteaa.

– Satakunnan hyvinvointialueelle ei ole tullut avustajakoirahakemuksia, Vammaispalvelujen vs. vastuualuejohtaja Sari Landvik kertoo.

Myöskään Kanta-Hämeen hyvinvointialueella ei yhtään hakemusta avustajakoiran saamiseksi ole vastaanotettu.

Pohjois-Savossa on ollut yksi hakemus, joka evättiin.

– Keski-Pohjanmaan hyvin­vointialueelle Soiteen on tullut yksi hakemus, jonka hakija on itse vetänyt pois ennen varsinaista päätöksentekoa, Tero Varila Soiten työ- ja toimintakyvyn yksiköstä vastaa.

Päijät-Hämeen hyvinvointialueella avustajakoiraa haluavan omaa hakemusta ei tarvita.

– Arvion tekee Päijät-Hämeen keskussairaalan apuvälinekeskus, ja sitä varten tarvitaan erillinen lähete esimerkiksi omasta sote-keskuksesta. Apuvälinetarpeen arvio voi käynnistyä yhteydenoton perusteella. Yhtään avustajakoiraa ei ole vielä myönnetty, tulosyksikköpäällikkö Tarja Tiitinen kertoo.

Kaikilta hyvinvointialueilta ei saatu tietoja lähetemääristä tai avustajakoirien luovutuksista. Sitä perusteltiin henkilötietojen tietoturvan takaamisella, koska kyse oli pienestä joukosta.

Eriarvoinen tilanne

Invalidiliiton välittämiä koiria on sijoitettuna työssä vielä noin 30, mutta loputkin niistä jäävät pois työstään viimeistään 2030-luvun alkuun mennessä. Invalidiliiton avustajakoiratoiminnan suunnittelija Ulla Leivo-Lahden mukaan STEA ei enää rahoita koirien kustannuksia, jotka ovat koiraa kohden noin 1 000 euroa vuodessa.

– Sellainen käsitys on tullut, että avustajakoirien myöntämisessä on kovin eriarvoinen tilanne hyvinvointialueiden välillä. Joillakin alueilla haku- ja myöntämisprosessi sujuu hyvin, joillakin alueilla tilanne voi olla hyvinkin hankala, Leivo-Lahti katsoo.

Hän arvelee syyksi hyvinvointialueiden vaikean taloustilanteen sekä sen, että tilanne on niille uusi. Arviointikäytäntöjen pitäisi kuitenkin olla yhtenäiset kautta maan.

– Huolena ovat etenkin henkilöt, joiden avustajakoira on poistunut työstä vanhuuden tai menehtymisen takia. Uuden saaminen voi estyä tai kestää kohtuuttoman pitkään. Tämä tuo isoja muutoksia koirankäyttäjän elämään. 

Leivo-Lahti ihmettelee myös vähäistä hakemusten määrää. Aiemmin koiraa jonottaneita oli useita kymmeniä, ja tuolloin ongelmana oli avustajakoirien vähäinen määrä.

– Olemme tiedottaneet ja lähettäneet massapostituksia, joten tietoa pitäisi olla.

Invalidiliitto on valmis tarjoamaan asiantuntija-apua sekä osaamistaan hyvinvointialueille. Leivo-Lahti harmittelee, etteivät ne ole juurikaan sitä hyödyntäneet, vaikka liitolla on toiminnasta vuosikymmenien kokemus.

Leivo-Lahti muistuttaa, että jos hakija jää ilman avustajakoiraa, voivat kustannukset nousta huomattavasti muiden tukitoimien takia. Koiraa hakenut saattaa esimerkiksi tarvita silloin enemmän henkilökohtaisen avustajan palvelua. Eikä sitä välttämättä ole saatavissa. 

Teksti Tapio Rusanen, kuvat Minna Rossi