Etusivulle

Onnellinen ortodoksi

Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Markku Salminen muistelee hymyillen omaa taivaltaan, johon mahtuu isojakin käänteitä. Aivan kaikkia elämänmuutoksia hän ei itse olisi valinnut, mutta on hyväksynyt ne osaksi omaa tietään.

Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappilatalossa Liisankadulla sijaitseva Kotikirkko kylpee alkutalven valossa. Sipulikupoli ja risti nelikerroksisen talon katolla kertovat, ettei kyseessä ole aivan tavallinen kerrostalo.

Auringonsäteet loistavat ikonostaasissa, joka muodostuu Aleksander Emeljanovitsh Petrovin vuonna 1905 maalaamista 19 ikonista. Kirkon monista muista ikoneista rakas Salmiselle on Panteleimon Parantajaa esittävä ikoni.

– Pyhä Panteleimon oli lääkäri, joka tunnettiin ihmeteoistaan, ja siitä, ettei hän ottanut maksua potilailtaan.

Markku Salminen hiljentyy rakkaan ikonin äärellä. Pienen hiljaisen rukouksen jälkeen on hyvä hetki tarinoida tovi omasta elämästä.

Lapsuusperheessä opittiin vastuullisuutta

Kuusankoskella vuonna 1961 syntynyt Markku Salminen muistaa lapsuutensa ja nuoruutensa onnellisina. Viisilapsisessa perheessä oli turvalliset rajat.

– Rakkaus ja luottamuksellisuus nousevat ensimmäisinä ajatuksina mieleen. Suuressa perheessä opimme vastuullisuutta. Isäni äiti oli osaltaan mukana myös meidän lastenlasten kasvatustyössä.

Nuori Markku kiinnostui lukemisen ohella näyttelemisestä.

– Olin mukana Kouvolan harrastajateatterin nuorisolinjalla ja myös kesäteatterissa. Kulttuuri monine ilmenemismuotoineen on kiinnostanut minua aina.

Yläasteella Salminen ajatteli leipurin ammattia. Leipuria hänestä ei kuitenkaan tullut, vaan merkonomi vuonna 1983.

– Tapasin tulevan vaimoni Ullan kirkossa. Hän ajatteli menevänsä naimisiin valtion pikkuvirkamiehen kanssa, mutta saikin sitten lopulta papin miehekseen.

Armeijassa Salminen alkoi miettiä tulevaisuuttaan, johon työ verotoimistossa ei kuulunut. Uskonasiat tuntuivat yhä tärkeämmiltä ja syvemmät kysymykset alkoivat kiinnostaa, joten hän hakeutui opiskelemaan teologiaa. Salminen valmistui Suomen ortodoksisesta pappisseminaarista vuonna 1988. Valmistuessaan hän oli yksivuotiaan Andreaksen isä.

– Valmistuttuani työskentelin vuoden nuorisopapin sijaisena, sitten muutaman vuoden kirkkoherran sihteerinä papin toimessa nykyisessä seurakunnassani.

Jokainen perheen kolmesta lapsesta syntyi eri paikkakunnalla.

Andreas syntyi Kuopiossa, Olga-tytär Helsingissä vuonna 1989 ja Anton vuonna 1994 Ruotsissa.

Vuonna 1992 Salminen muutti perheineen Tukholmaan, jossa odotti Ruotsin suomalaisen ortodoksiseurakunnan kirkkoherran työ. Yli viisi vuotta myöhemmin hän palasi papin toimeen Helsinkiin. Vuodesta 2009 lähtien hän on ollut Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra.

Sinuiksi sairauden kanssa

Markku Salminen on kärsinyt lähes koko ikänsä erilaisista nivelongelmista.

– Nuorena huomasin, että en ole hyvä esimerkiksi kuulantyönnössä. Oli erilaisia kipuja ja venähdyksiä, mutta en koskaan kokenut, että kyseessä olisi varsinainen sairaus.

Iän myötä ongelmat alkoivat pahentua. Alle 50-vuotiaana Salminen sai lopulta diagnoosin, joka selitti kaikki epämääräiset kivut.

– EDS eli Ehlers-Danlosin oireyhtymä on geneettinen sidekudossairaus, jolle on ominaista sidekudoksen rakennevika ja hauraus eri kudoksissa. Se ilmenee erityisesti nivelten löysyytenä ja helppoina sijoiltaanmenoina.

Diagnoosin saaminen yli kymmenen vuotta sitten herätti monenlaisia tunteita, joista päällimmäiseksi nousi helpotus.

– Ymmärsin nyt, mistä kipuni johtuvat. Tunsin hetken aikaa myös hämmennystä ja suruakin, koska kyseessä on sairaus, jota ei voi parantaa.

Perhe, samoin kuin esimiehet suhtautuivat diagnoosiin rauhallisesti.

– Heillekin oli helpotus kuulla, mistä kaikki oireeni johtuivat. Joskus sairauteni on aiheuttanut perheessäni suurtakin huolta – erityisesti silloin, kun halvausoireen vuoksi on pitänyt lähteä ambulanssilla kiireesti sairaalaan. Tällainen oire voi olla merkki sisäisestä verenvuodosta. Onneksi näitä oireita on ollut viime aikoina huomattavasti vähemmän.

Pyörätuoli apuna

Salminen on kiitollinen siitä, että lähipiiri on suhtautunut alusta asti hänen sairauteensa luonnollisesti, turhia dramatisoimatta. Salmisen mielestä onkin tärkeää, että jokainen kokisi olevansa enemmän kuin mahdollinen sairautensa, joka on yksi ominaisuus muiden joukossa.

– Minä olen tästä sairaudesta huolimatta edelleen, puoliso, isä ja pappi, ja voin sanoa olevani onnellinen mies.

Tutkimukset ja diagnoosi lisäsivät Markku Salmisen itseymmärrystä.

– Kaikki oireeni olivat todennettavissa, eikä mikään niistä ollut oman mielikuvitukseni tuotetta.

EDS-oireyhtymä on harvinainen sairaus, joka aiheuttaa toisinaan kanssaihmisissä epäluuloja.

– Joidenkin on ollut vaikeaa ymmärtää, että välillä tarvitsen pyörätuolia ja sitten taas pärjään jonkun aikaa ilman sitä.

Markku Salminen on kiitollinen siitä, että on pystynyt jatkamaan työtään kirkkoherrana.

– Fysioterapia on auttanut. Kuntoutuksen ansiosta toimintakykyni on parantunut. Onkin harmillista, että Kela on vähentänyt kuntoutusta, jolla voisi taata edelleen hyvän toimintakyvyn.

Mikä EDS?

Ehlers-Danlosin oireyhtymässä kollageenin muodostuminen on häiriintynyt. Kollageeni toimii elimistössä liiman tavoin. Se lisää joustavuutta ja voimaa sidekudoksiin sekä kehon eri rakenteisiin. Kun kollageenia ei muodostu normaalilla tavalla, vaurioituvat sidekudokset jänteissä, nivelissä, nivelsiteissä, verisuonissa ja ihossa. Vaurioituneen sidekudoksen tukema kudos ei kestä rasitusta, eikä palaudu samalla tavalla kuin normaali kudos. Hauraammaksi muuttunut kudos aiheuttaa muun muassa nivelten yliliikkuvuutta, sijoiltaan menoja, ihon haurautta, kudosheikkoutta sekä lihasten väsymistä. Kivut ovat monimuotoisia ja vaihtelevat päivittäin. Lue lisää reumaliiton sivuilta.

Teksti: Anne Tarsalainen
Kuvat: Eemeli Sarka

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).