Etusivulle
Niko Halminen.
Niko Halminen.

Riippumaton retkeilijä

Niko Halmiselle eivät pitkät kävelymatkat, kantamusten kuljettaminen metsään tai nukkuminen teltassakaan eivät enää onnistu. Riippumatto oli luonnosta nauttivan miehen ratkaisu luontokokemuksen saamiseksi.

Niko Halmisella, 39, on synnynnäinen cp-vamma, joka aiheuttaa muun muassa jalkojen lihasjäykkyyttä ja kipuja.

Retkeilyharrastuskin jäi kipujen ja toimintakyvyn muutosten takia pariksi vuodeksi kokonaan, kun sopivaa majoitusratkaisua ei ollut. Apuvälineteknikkona leipänsä tienaava Halminen keksi kokeilla yöpymiseen riippumattoa, joka on kevyt kantaa. Yksi toimiva käsi ja yksi toimiva jalka riittää riippumaton virittämiseen puiden väliin. Tarvittaessa voi asentaa vielä hyttysverkon sekä sadesuojan.

Halminen yöpyy metsässä riippumatossa mökkipihassa ja lähiympäristössä ja vaikkapa Repovedellä lukuisia kertoja kesäisin, yksin tai porukalla.
─ Jotta teltta mahdollistaisi istuma-asennon ja mukavan makuuasennon, tarkoittaa se käytännössä seisomakorkuista telttaa ja retkisänkyä. Liikuntarajoitteisten retkeilijöiden kyky kantaa tavaroita ei oikein mahdollista omatoimista telttailua. Riippumatto on siitä hyvä, ettei siinä tarvita erillistä esteettömyysratkaisua. Se käy sovellettuna kaikille.
─ Lisäksi riippumattoilun kustannukset ovat todella pienet.

Halminen kokee saavansa hyvinvointia luonnosta.
─ Metsä on minulle tärkeä hyvinvoinnin lähde. Olen kulkenut Voikosken metsissä ja myös Uudenkaupungin saariston pikkusaarilla ja luodoilla serkkujeni kanssa, niin pienestä saakka, kuin muistan, Halminen tuumaa.
─ Riippumattoilu on tuonut takaisin metsään leiriytymisen ilot. Sateen ropinan, risukeittimen tulet, metsän tuoksut, puiden lomasta siilautuvan auringon lämmön kangasmetsässä…

Äänet, tuoksut ja lämmönvaihtelut ovat riippumatossa vahvemmin läsnä kuin teltassa.

Luontoon haluaisi moni liikuntavammainenkin, joka ei sinne itsenäisesti tai ilman apuvälineitä pääse. Halminen harmittelee manaa vammaisten retkeilyä haittaavia asenteita. Hänestä vammainenkin voi olla retkeilijä, toisin kuin helposti ajatellaan.
─ Jotkut pyörätuolin käyttäjätkin pääsevät toki kulkemaan metsässä, sanoo Halminen. Ihmisten vamma-asteiden kirjo on kuitenkin suuri, ja erilaisia esteettömyyttä auttavia ratkaisuja on löydettävissä, jos niin halutaan.

Esteettömät luontoreitit ovat useimmiten lyhyitä, keskimäärin vain 700 metrin mittaisia. Moni kuitenkin haluaisi vaikkapa yöksi luonnon rauhaan. Niko Halmisellekaan ei riitä pyörätuoliajelu tasaisella pyörätuolireitillä, vaan hänestä metsässä pitää voida yöpyä ja istua nuotiolla, mieluiten luonnontilaisessa ympäristössä.

Esteettömyysvaatimukset täyttäviä retkipaikkoja toki tarvitaan, mutta moni liikuntavammainen pystyisi liikkumaan vaativammassakin maastossa. Tietoa vain ei tahdo olla riittävästi esimerkiksi reittien leveydestä, mäkien kaltevuudesta ja kulkuteistä yleensäkin. Suotavaa olisi sekin, että kaikki uudet luontokohteiden rakennelmat ─ huussit ja puuliiterit ym. ─ rakennettaisiin valmiiksi esteettömiksi. Tulipaikkojen ympärilläkin on usein umpinainen penkkirakennelma. Kun rinkiin jättää aukon, kaikki pääsevät tulisijan ääreen helpommin.

Niko Halminen on opettanut riippumattoilua CP-liiton kanssa järjestetyillä retkillä.
─ Riippumattoilu on maailmalla iso trendi, ja esimerkiksi Youtube on täynnä englanninkielistä materiaalia. Lisäksi aiheesta on useampiakin portaaleja ja ohjekirjoja.

Retkeilyyn sopivan riippumaton saa kaupoista halvimmillaan noin 30–40 eurolla, mutta silloin siihen ei välttämättä kuulu edes ripustussysteemiä. Osaan matoista on paketoitu lisävarusteita, ja silloin laadukkaimpien mattojen hinta nousee yli 200 euron.

Aloittelijaa Niko Halminen kehottaa harjoittelemaan riippumattoilua vaikkapa kesämökin pihassa ennen yöretkelle lähtöä. Retkipaikka.fi -verkkosivustolla on myös suomeksi aiheesta hyvää perustietoa. Esimerkiksi tarvittavat solmut on syytä opetella hyvin, jos riippumaton kiinnitys on solmujen varassa.
– Kannattaa käyttää suojattuja tai leveitä köysiä, jotka eivät vahingoita puuta painautumalla sen kuoreen. Itse olen tykästynyt puunhalaajaremmiin, johon on tehty 5–10 sentin välein kiinnityspiste.

Retkeilyriippumatot ovat kevyttä keinokuitukangasta, yleensä joko nylonia tai polyeteeniä. Lisäksi tarvitaan välineet puuhun ripustamiseen. Jotta riippumattoilu olisi kivaa, on syytä varata mukaan hyttysverkko ja sateensuoja.
─ Oma kokemukseni on, että takapuoli jäätyy, vaikka käyttäisikin makuupussia. Ratkaisu on alushuopa tai retkipatja, Halminen lisää. On hyvä myös eristää riippumatto alapuolelta jotenkin. Pelkästään riippumatossa yöpyessä tulee kylmä, vaikka olisi 20 astetta lämmintä. Kaksikerroksisissa riippumatoissa eristeenä voi käyttää retkipatjaa kerrosten välissä. Toinen vaihtoehto on alushuopa.

Riippumaton materiaali on sekin tärkeä kysymys. Yleensä se on nylonia, jonka etuna on makuuasennon mukavuus kankaan joustamisen takia.
─ Miinuspuolena on huonompi istuma-asento, koska istuessa pienempi pinta-ala painaa riippumaton syvemmäksi, kuten esimerkiksi kolmesta osasta ommelluissa riippumatoissa, joissa saumat eivät veny kuten muu riippumatto. Tällöin saumat painavat istuessa reisiin ja seisomaan nousu hankaloituu.

─ Joustamatonta polyeteeniä olevassa riippumatossa ei uppoa niin syvälle istuessa, mutta joustamattomassa kankaassa on kuitenkin hieman epämukavampi maata, Halminen tietää. Riippumaton tulee olla riittävän pitkä, koska mitä lyhyempi se on, sitä hankalampi siinä on saada hyvä asento.

Halmisella on antaa hyvä vinkki lisävarusteeksi esteettömyyden parantamiseksi: harjanaru, joka yhdistää riippumaton kankaan päät toisiinsa.
– Se antaa tukea riippumattoon mentäessä ja sieltä pois kiivettäessä. Se varmistaa myös sopivan kireyden riippumatolle, ja siihen saa riippumaan varusteita.

Riippumaton paikan valintaa varten Halminen muistuttaa myös jokamiehenoikeuksista. Jos luonnonsuojelualueella leiriytyminen on sallittua vain sitä varten osoitetuilla paikoilla, koskee määräys myös yöpymistä riippumatossa. Tilapäinen loikoilu riippumatossa on kylläkin luonnonsuojelualueillakin sallittua.

Lisätietoa: Retkipaikka.fi

Teksti Tapio Rusanen
Kuva Johanna Erjonsalo

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).