Pyörätuoli voi olla hidaste, mutta ei este – ei edes varjoliidolle. Pyörätuolia käyttävä Mikko Ruotsalainen, 73, pääsi kokemaan varjoliitoa 1,2 kilometrin korkeudessa Teneriffan Los Christianosissa. 

Porvoolainen Mikko Ruotsalainen lensikin varjon eteen kiinnitetyssä ns. sukkulassa istuen ja kiinnitettynä valjailla takana istuvaan ohjaajaan.

Normaalisti varjoliitäjä kävelee pienen matkan, jos lähtö on vuoren rinteeltä, ja lähtee sitten juoksemaan saadakseen ilmaa varjonsa alle. Näinhän ei pyörätuolin käyttäjä tietenkään pysty toimimaan. Mikon pyörätuoli jäi invataksiin. Mikon autettiin ”pulkassa” lähtöpaikalle 1200 metriä korkean Costa Adeje -vuoren rinteeseen.

Mikko nostettiin sukkulaan, jonka takaosassa on pyöräpari. Kolme riskiä miestä vetivät Mikon sukkulassa autojen parkkipaikalta vuoren rinteeseen, josta lähtö liitoon tapahtui. 

Lentoon lähtö onnistui vuoren rinnettä alaspäin, kun Mikkoa vetäneet avustajat saivat varjon alle riittävästi ilmaa. Lähtöpaikalla oli liukasta keinonurmea, jotta sukkulan vetäminen lentoon onnistuisi mahdollisimman kitkattomasti.

–  Tuo niin kutsuttu sukkulahan on oiva vehje pyörätuolin käyttäjälle. Mikon vaimo Seija Ruotsalainen, 68, tuumaa. Hän osallistui itsekin lentämällä toisella varjollaan ohjaajan kanssa.

– Kun tammikuussa matkustimme Los Christianosiin, olimme kuulleet, että siellä on myös mahdollisuus esteettömään varjoliitoon. Pyysimme Matkapojat-matkatoimistoa varaamaan meille kummallekin tuon varjoliitoretken. Fly Tenerife -yritys on erikoistunut esteettömiin varjoliitoihin, Seija Ruotsalainen kertoo.

– Laskeutuminen puolen tunnin lennon jälkeen tapahtui todella pehmeästi rannan pehmeälle rantahiekalle. Lennon järjestelyistä vastanneet miehet olivat todellisia ammattilaisia, Mikko kehuu. 

Pehmeä lasku

Ruotsalaisten rohkeudesta kertoo myös se, että he uskaltautuivat kokeilemaan varjoliitoa ensimmäistä kertaa elämässään. Elämystään Ruotsalaiset kehuvat ainutlaatuiseksi. Seija uskaltautui mukaan, vaikka kärsii pienestä korkean paikan kammostakin.

– Kammo kuitenkin unohtui lentäessä ja huikeita näkymiä ihaillessa, Seija muistelee.

Mikko sen sijaan ei ole kammonnut korkeita paikkoja Teneriffan varjoliitolennon jälkeenkään.

– Silloin, kun vielä pystyin kävelemään ilman apuvälineitä, kiipesin aina retkillämme majakoidenkin ylimpiin kerroksiin, Mikko kertoo.

Rohkeasti kokeilemaan!

Täysin pyörätuolin varassa Mikon liikkuminen on ollut viimeiset 2-3 vuotta.

– Sairastuin kolmevuotiaana vuonna 1955 polioon. Liikuntakyky meni silloin suurin piirtein kokonaan, ja käveleminen piti harjoitella alusta pitäen uudestaan. Kuusikymppisestä lähtien kaikki liikuntani alkoi jälleen huonontua, Mikko juttelee.

Ruotsalaisten varjoliitoelämyksen hinta oli 170 euroa henkilöltä.

– Rahaahan sekin toki on, mutta hintaan sisältyi kaikki hotellilta retkelle noutanutta invataksia myöten. Kaikki hoitui todella hienosti.

Ruotsalaiset rohkaisevat muitakin pyörätuolin käyttäjiä kokeilemaan varjoliitoa, jos asia yhtään kiinnostaa.

– Pyörätuolissa ehtii kyllä istumaan ihan riittävästi, Seija ja Mikko Ruotsalainen kannustavat.

Onnistuisi Suomessakin

Vaikka Ruotsalaiset saivat extreme-kokemuksensa varjoliidosta Teneriffan lämmössä, voi saman elämyksen pyörätuolin käyttäjä ostaa Suomessakin.

Suomessa ei ole yrityksiä, jotka tarjoavat täyden palvelun esteettömiä varjoliitokokemuksia avustavan henkilökunnan kera.

– Tandem-lennon järjestäminen ohjaajan kanssa vaikkapa alaraajahalvaantuneelle onnistuu Suomessakin helposti, jos hänellä on mukana oma avustaja. Minullakin on tandem-lentoihin kaksipaikkainen ”trike”, jonka kyydissä lennätän ihmisiä. Sehän ei vaadi matkustajalta muuta kuin sen, että pääsee kyytiin, sanoo Foxer Paragliding -yrityksen varjoliitokouluttaja Jekki Kettu.

Jekki on kouluttanut liikuntarajoitteisia lentämään itsenäisesti varjoliitimellä.

– Eräs varjoliidossa halvaantunut kaveri liitää nykyään itse kehittämässään pulkassa maaten, Jekki kertoo.

Varjoliitoon voidaan ottaa vauhtia myös moottoroituna tasamaalta: vammaiselta se onnistuu esimerkiksi paramoottori-trikeä käyttämällä mukavasti istuen. Liitäjä voidaan hinata lentoon myös autolla, mönkijällä, veneellä tai moottorikelkalla. Liikuntarajoitteiselle on tähän oma kelkka pyörillä, jota käytettiin Mikon tapauksessa Espanjassa. Invataksilla voi ajaa vaikkapa suoraan paramoottori-triken viereen.

–  Tunnen itsekin paramoottorilla lentävän liikuntarajoitteisen, joka harrastaa lajia henkilökohtaisen avustajan avustamana, Jekki sanoo.

Kouluttautuminen lajiin on pakollista. Kouluttajalta liikuntarajoitteisen kouluttaminen vaatii työtä enemmän, mutta se on mahdollista, jos avustaja on koulutuksessa mukana.

Lisätiedot: www.varjoliitokoulu.fi

Teksti Timo Kiiski
Kuvat Seija Ruotsalainen