Seela Sella elää ammatillisesti kenties vilkkainta vuosikymmentään. Eläkkeelle 86 vuotta täyttävä taiteilija ei aio jäädä ennen kuin pakko.

Näyttelijä Seela Sella täyttää joulukuussa 86 vuotta ja aloitti lavaesiintymisen jo lapsena. Hän elää parhaillaan ammatillisesti vilkkaimpia vuosiaan. Arkisen työnteon tahtia on pitänyt tämän vuoden aikana hieman hidastaa. Sella oli selkäleikkauksessa toukokuussa, ja on näytellyt jo vuosia suuret roolinsa tukivyön kanssa. Kaikilla esiintyvillä taiteilijoilla on ”akilleen kantapäänsä”, ja Sellalle se on selkä.

– Leikkaus meni onneksi erittäin hyvin, ja nyt pystyn taas kiertämään Suomea kahden esitykseni ja muiden projektien kanssa.
Sella on tehnyt vuosia työtä krooniset selkäkivut seuranaan, mutta toistaiseksi ne eivät ole vieneet iloa esiintymisestä.

– Kysymyksessä ei ole niinkään lavan imu, vaan yleisön imu. Ajattelen, että jos nuo ovat tulleet minua katsomaan, niin minä en peru. Kun siellä on, kipu jää jalkoihin. Kontakti ihmisiin on ainakin vielä toistaiseksi ollut kipua suurempi.

Sella on näytellyt teatterilavoilla 9-vuotiaasta saakka, mutta merkityksellisimmät roolinsa hän on tehnyt viime vuosina. Viimeiseksi suureksi teatterityöksi on tällä erää jäänyt Tampereen Työväen Teatterin ja Kansallisteatterin yhteisproduktio Hitler ja Blondi, jossa Sella pääsi tekemään Adolf Hitlerin roolin. Sella on itse juutalainen, ja historian merkittävimmän juutalaisten kansanmurhan toteuttajan saappaisiin astuminen oli Sellalle ammatillinen täyttymys.

– Minua kiinnostaa, miksi ihminen ei opi virheistään. Pahuus tiivistyy aina johonkin, ja vaikka meillä on nyt kaikki maailman tieto tarjolla, antisemitismi on edelleen tätä päivää.

Työ pitää kunnossa

Aivan jokainen yhdeksännelle vuosikymmenelle elänyt ei pääse sanomaan, että on tehnyt merkittävimmät työnsä viimeisen kymmenen aikana. Mikä on Sellan salaisuus, jos onnistunutta selkäleikkausta ei lasketa?

Sellaa kysymys hieman vaivaannuttaa. Hänen mukaansa vastaus piilee hyvissä geeneissä, joita hän ei ole päässyt valitsemaan sen enempää kuin kukaan muukaan.

Sella ei noudata mitään erikoisen tiukkaa ruokavaliota tai huhki kuntosalilla. Työ on pitänyt hänet liikkeellä ja kunnossa, ja sen lisäksi Sella on voimistellut ”koko pienen ikänsä”. Mikä tärkeämpää, Sella on aina pysynyt henkisesti liikkeessä. Mielenterveyttä ei voi erottaa fyysisestä terveydestä.

– Kaikkein tärkeintä hyvinvoinnin kannalta on se, että ihminen on ja elää koko kropallaan, tuntee kaikki tunteet ja ottaa elämän vastaan. Ja jos on jokin invaliditeetti, sen kanssa ei saa jäädä yksin.

Ei ehdi eläköityä

Eläke ei Seela Sellaa kutsu. Työ on osa hänen identiteettiään, eikä hän aio lopettaa sen tekemistä ennen kuin on pakko.

– Enkä minä ole mikään poikkeus. Suurin osa niistä ihmisistä, jotka saavat tehdä sitä mitä kohtaan tuntevat intohimoa, eivät halua lopettaa työn tekemistä silloin, kun täyttävät 63 tai 65. Työstä tulee osa sinua, ja ihmisen pitää saada jatkaa niin pitkään kuin siltä tuntuu, ilman mitään negatiivisia veroseuraamuksia.

Sella tosin huomauttaa, että monen taiteilijan peruseläke on niin surkean pieni, ettei eläkkeelle jääminen ole kaikille ikänsä freelancerina työtä tehneille edes mahdollista. Tosin hän itse kiertää Suomea näytelmien ja musiikkiesitysten matkassa siksi, että moraalinen velvollisuus ja intohimo näyttämötaidetta kohtaan niin vaativat.

Ménièren tauti riesana

Sella on elänyt noin 40 vuotta Ménièren taudin kanssa. Kyseessä on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa huimauskohtaukset, kuulon huononeminen ja korvien soiminen. Syynä on sisäkorvan nestekierron häiriö.

Elämää taudin kanssa on opeteltu pikkuhiljaa. Oireyhtymä huonontaa kuuloa vääjäämättömästi, mutta pahempaa on Sellan mukaan pelko huimauskohtauksen saamisesta julkisella paikalla. Ja joskus kohtauksia on tullutkin. Silloin Sellaa on huimannut niin paljon, että on pyörtynyt, oksentanut ja joutunut sairaalaan.

– Tauti rajoittaa minua, mutta ei se kahlitse. Olen Ménière-yhdistyksen jäsen, varsinainen Ménière-mannekiini. Haluan puhua tautia sairastavien puolesta, ettemme putoaisi pois yhteiskunnasta. Monet tautia sairastavat eivät uskalla paljon liikkua, koska pelkäävät kohtausta, minkä ymmärrän hyvin. Mutta jos jää invaliditeettinsa kanssa yksin, on se mikä tahansa, se pääsee niskan päälle.

Palvelutalot tuttuja

Kun Sella tarvitsee vahvistusta päästäkseen vaikeasta hetkestä seuraavaan, hän ajattelee mantraansa. Se on Talmudista, juutalaisten yhteiskunnallisten kirjoitusten kokoelmasta. Mantraan tiivistyy Sellan elämänkatsomus:

– Jos minä en ole itseäni varten, ketä varten sitten? Jos olen vain itseäni varten, mikä minä olen? Jos ei nyt, niin milloin?
Sellan mukaan mantraan tiivistyy ajatus siitä, että ihmisen on pidettävä ensin huolta itsestään ja sitten muista. Mutta jos pitää huolta vain itsestään, ei ole minkään arvoinen. Sella sanoo uskovansa vakaasti siihen, että ihmisen pitää elää hetkessä voidakseen hyvin.

Talmudin jae toimii perustana myös Sellan työlle ikäistensä parissa. Hän kiertää säännöllisesti palvelutaloissa lukemassa asukkaille runoja tai uskonnollisia tekstejä. Siksi, että sekä hän, että hänen ikäisensä asukkaat saavat siitä sisältöä ja merkitystä elämäänsä.

– Minua suututtaa, että vanhusten elämä hoitolaitoksissa on niin vähävirikkeistä. Ei vanhan ihmisen tarve tuntea tunteita ja kokea elämyksiä ole vähäisempi kuin nuoremman.

Seelan videohaastaatelun voit katsoa tästä.

Teksti Maaret Launis
Kuva Eemeli Sarka

Seela Sella

• Näyttelijä, joka on esiintynyt elokuvissa ja teatterissa sekä äänirooleissa. Syntynyt vuonna 1936.
• Kotoisin Tampereelta, asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat lapset, lapsenlapset sekä koira. Puoliso Elis Sella kuoli vuonna 1992.