Etusivulle
Helena Skogström
Helena Skogström

Istis vie mukanaan

Istumalentopallo on paljon muutakin kuin pallon mätkimistä verkon yli: psyyke ja fysiikka pysyvät kunnossa ja mieli rentoutuu pelatessa. Ja porukassa saa mukavasti vertaistukeakin.

– Vammauduin 20-vuotiaana liikenneonnettomuudessa ja menetin kolarissa läheisiä ihmisiä. Minulle tehtiin reisiamputaatio ja oli lantion pirstalemurtuma, mistä on seurannut lonkkien ja polvien kulumat.
– Kun aloitin istumalentopallon, ei minulla ollut minkäänlaista lentopallotaustaa. Olin käsittämättömän huono, inhosin koulussakin syvästi lentopalloa. Aloitin istiksen yli kolmekymppisenä, joten esimerkki siitä, että tuon ikäisenä ja tuolla taustalla voi oppia uuden lajin, vieläpä kohtuullisen hyvin, Helena Skogström tuumaa. Hän on pelannut ”ististä” maajoukkuetasolle saakka ja on nykyään myös naisten maajoukkueen joukkueenjohtaja.

Nurmijärven Klaukkalassa asuva Skogström on pelannut istumalentopalloa maajoukkueessa 2005 lähtien 2020:een Tokion paralympiakisojen karsintaturnaukseen saakka.
– Rakastuin lajiin ensi silmäyksellä. Pelasin aktiivisesti ja olin treeneistäkin pois vain yhden kerran keuhkokuumeen takia. Käyn HIY:n treeneissä.

Lihakset kunnossa

Istumalentopallolla on Skogströmin mukaan merkittäviä terveyshyötyjä. Hän kokee, että siitä on psykologista hyötyä, kun saa vaikkapa vertaistukea eri asioista kuten esimerkiksi proteesin käytössä.
– ”Istis” on nopea ja liikkumista vaativa laji, joten keskivartalon vahvistuminen on varmaankin lajin fyysisistä eduista olennaisin. Jalkojakin voi liikkumiseen käyttää, jos on vaikka toinen jalka tallella, mutta liikkuminen alkaa keskivartalosta. Myös ylävartalon lihaksille laji tekee hyvää, kun hartioiden verenkierto lisääntyy. Niska- ja hartiavaivaisille istis on hyvää harrasteliikuntaa. Pelatessa myös hengästyy, ja hiki virtaa.

– Itse jaksan paljon paremmin, kun käyn silloin tällöin pelaamassa ja pitämässä kuntoa yllä.
Skogström muistuttaa, että istiksessä vammat rajoittavat aika vähän pelaamista.
– Jos on lentopallotaustaa, on siitä tietysti hyötyä lajitekniikan hallitsemisessa, kun on vielä aika samanlaiset säännöt kuin lentopallon kanssa.

– Pelaajatkin ovat hyvin eriasteisesti vammaisia, on ex-lentopalloilijoita, joilla on polvi- tai lonkkavamma, joka on aiheuttanut liikerajoitteen, tai sitten pelaajalla voi olla osittainen paraplegia, tai amputaatio. Silloin hyödyt ovat erilaisia eri henkilöille.
– Aika monet on ”rekrytoitu” mukaan aika pian vammautumisen jälkeen, osittain vielä toipilaina, mikä tarjoaa mahdollisuuden psyykkiselle eheytymiselle, kun vammautunut kokee ettei olekaan niin erilainen. Oma maailmankuva jäsentyy helpommin uudelleen kuin jos vain pohtii asioita yksin.

Samoin vaikkapa nuorille on peliporukassa tarjolla vanhempien naisten kokemuksia vammautumisesta, parisuhteesta, naiseudesta tai vaikkapa perheen perustamisesta. Pelireissujen aikana ehtii jutella kaikenlaista.

Skogströmin mukaan laji yhdistää ihmisiä siksikin, että samassa joukkueessa voi pelata sekä vammautuneita että vammattomia.
– Varsinkin nuorten on helpompi tulla mukaan, kun laji ei profiloidu pelkästään vammaisille. Tämä ei ole vain pyörätuoliväen laji.

Sopii monille

Skogströmiä itseään viehättää myös se, että ”siinä voi kehittyä loputtomasti”. Motivaatio, omatoiminen harjoittelu ja hyvät valmentajat vievät pelaamista jatkuvasti eteenpäin.
– Lentopallohan on älypeli ja myös fyysinen peli. Jos sinulla on voimaa ja ulottuvuutta, voit olla tosi kova ”tykki” kentällä. Itse en pienikokoisena menestyisi pystylentiksessä, mutta istiksessä voin pärjätäkin, koska tässä tarvitaan nopeutta ja pelinlukutaitoa.

Jokainen voi kokea olevansa jollakin osa-alueella hyvä. Lajiin on siitä syystä helppo tulla mukaan.
– Laji on myös muokattavissa, esimerkiksi nuorten kanssa pelataan Youth paravolleytä eli kolmella kolmea vastaan -peliä, jossa tulee paljon pallokosketuksia kuin kuusikkopelissä.

Istumalentopallossa ei miesten maajoukkuetta tällä hetkellä ole, vaikka takavuosina miehet menestyivät erinomaisesti. Jossakin vaiheessa joukkueen vain olisi pitänyt uusiutua, mikä ei sitten onnistunut. Norjan arvokisoihin 2023 ollaan sääntöjä muuttamassa niin, että miesten C-sarjajoukkueessa pitäisi olla kaksi tai kolme täysin vammaista mutta muut pelaajat voisivat olla vammattomia tai lievästi vammaisia.
– Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassakaan ei ole miesten maajoukkuetta, vaikka Euroopassa muualla on suuri määrä maajoukkueita.

Euroopassa istis on Skogströmin mukaan ”kovassa nosteessa”. Lokakuisissa EM-kisoissa Turkissa oli 16 miesten ja 11 naisten joukkuetta, enemmän kuin koskaan.
– Joka vuosi tulee pari uutta joukkuetta.

Ensi kesänä järjestetään yhdeksän lajin Euroopan Para Youth Games. Istumalentopallo on yksi lajeista, ja sen ottelut käydään Liikuntakeskus Pajulahdessa on 14–23-vuotiaiden joukkueilla.
– Nyt on rekrytointivaihe. Suomeen pitäisi saada mielellään sekä poikien että tyttöjen kolmihenkiset joukkueet. Jos joku nuori kiinnostuu, niin saa olla yhteydessä! Skogström rohkaisee.

Yritysyhteistyötäkin sentään jo on. Naisten maajoukkuetta on viime syksystä alkaen sponsoroinut ortooseja ja proteeseja valmistava ja edustava Össur Finland Oy.
– Olemme käynnistäneet samalla rekrytointikampanjan, jolla esimerkiksi Össurin apuvälinepajalla käyviä houkutellaan lajiin mukaan. Se on yksi hyvä kanava tavoittaa vammautuneita ihmisiä.

Helena Skogström toivoo yleisen tietoisuuden lisääntyvän istumalentopallosta. Skogström heittääkin palloa niin Lentopalloliiton kuin Paralympiakomiteankin suuntaan, jota laji saisi lisää julkisuutta.
– Voisi olla vaikka haasteotteluita vaikkapa pystypallomaajoukkueita vastaan, se voisi herättää kiinnostusta, hän miettii. Samoin yhteistyö vammaisyhdistysten kanssa olisi tarpeen.

– Itseä ihan harmittaa, etten löytynyt tätä lajia vaikka 10 vuotta aikaisemmin kuin aikoinaan löysin. Halusin myös treenata ihan hulluna ja tulla hyväksi, mutta samalla havaitsin, että asiat eivät ole oikein hyvällä tolalla Suomessa – eikä Euroopassakaan, ja halusin vaikuttaa asioihin. Olen mukana Euroopan Athlete Commission toiminnassa sekä Paravolley Europen kilpailupäällikkönä.

Teksti Iina Pykäläinen ja Tapio Rusanen
Kuvat Sitting Volleyball Team Finland

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).