”Mikä on parasta valokuvaajan ammatissa? Oletko haaveillut toimittajan työstä lapsesta asti? Mikä on toivekappaleesi ja miksi?”. CP-vammainen radiotoimittaja Niklas Heikkilä, 30, haastattelee minua ja tämän jutun valokuvaajaa. Vieressä Niklaksen avustaja Anni Arenius pitelee mikrofonia ja tulkkaa Niklaksen puhehäiriön takia epäselvää puhetta.

Vierailu Niklaksen radio-ohjelma Kaksikossa tulee minulle ja valokuvaajalle hauskana yllätyksenä. Mehän matkustimme Haminaan tekemään hänestä juttua IT-lehteen. Mutta Niklas elää ja hengittää radiota eikä epäröi tarttua tilaisuuksiin tehdä ohjelmaa.

Verenmyrkytys synnytyksessä

Niklaksen syntymässä sekä Niklas että hänen äitinsä saivat sairaalassa verenmyrkytyksen. Lisäksi Niklas kärsi hapenpuutteesta, mikä huomattiin sydänkäyristä myöhemmin. Synnytykseen liittyneet ongelmat aiheuttivat CP-vamman, neliraajahalvauksen ja vaikean näkövamman.

Taaperoiässä Niklas liikkui vielä vetämällä itseään käsien avulla huoneesta toiseen, mutta korjausleikkauksessa tapahtuneen virheen takia hän menetti liikuntakykynsä. Kommunikaatioon haasteensa tuo myös puhehäiriö dysartria.

Niklasta avustavat Anni ja muut henkilökohtaiset avustajat. Hän asuu asumisyksikössä, ja hänen asioitaan hoitaa äiti. Apuvälineinä Niklaksella on pyörätuoli, seisomateline, nosturi ja motorisoitu sänky. Puhelinta, televisiota ja radiota hän käyttää hallintalaitteella.

Toimintaterapian avulla Niklas oppi syömään itsenäisesti, ja nyt hän harjoittelee itsenäistä kirjoittamista The Grid 2 -ohjelmalla.

Muiden ihmisten Niklas kokee suhtautuvan häneen pääasiassa hyvin, mutta parannettavaakin löytyy: Niklas ärsyyntyy, jos ihmiset puhuvat hänen ohitseen avustajalle.

– Vammainen on ihminen siinä missä muutkin. Minulle pitää puhua niin kuin aikuiselle puhutaan. En ole mikään vihannes, Niklas lataa.

Radiofanista toimittajaksi

Lapsena näkö- ja liikuntavammat saivat Niklaksen kuuntelemaan paljon radiota ja haaveilemaan radiotoimittajan urasta. Hän otti yhteyttä eri radiokanaviin ja pyysi päästä niihin haastateltavaksi. Sitä kautta järjestyi vierailu YleX:n, Yle Radio Suomen, Radio Dein ja Yle Kaakkois-Suomen studioille. Ruotsinsuomalaisten Sisuradioon Niklas sai tehdä kymmenen rakkauslaulun sarjan.

Niklaksen puhehäiriö ei ole asettunut radiovierailujen esteeksi, kunhan siitä kertomisen on ajoittanut oikein.

– Kun haluan radiokanavalle haastatteluun, laitan ensin aina sähköpostia, Niklas kertoo.

– Jos soitan kanavalle suoraan, tuottajat saattavat luulla ääneni epäselvyyden johtuvan esimerkiksi päihteistä.

Sähköpostia Niklas laittoi myös Radio Finlandialle, Espanjan Aurinkorannikon suomenkieliselle radiolle, jota hän sattumalta kuuli avustajansa kanssa ulkoillessaan. Kun Radio Finlandian vastaus kilahti sähköpostilaatikkoon, Niklas jännitti pääsisikö hän kanavalle haastatteluun. Viesti yllätti hänet kuitenkin niin täysin, että se piti lukea kahteen kertaan.

– Minulta kysyttiin, haluaisinko aloittaa kanavalla oman radioshown, Niklas hymyilee. Kaksikko on ollut Radio Finlandiassa marraskuusta 2016 alkaen.

Viihteellistä keskusteluohjelmaa

Niklas tietysti halusi. Ohjelman nimeksi valikoitui ”Kaksikko” sen kaksihenkisen tekijätiimin mukaan, päävastuun ohjelmasta kantaa Anni. Anni on ammatiltaan media-assistentti ja aloitti Niklaksen vakituisen avustamisen radio-ohjelman myötä.

Niklas olisi halunnut Kaksikolle viikoittaisen lähetysajan, mutta Annista joka toinen viikko tuntui realistisemmalta. Anni sai ohjelman alkutaipaleella muutenkin toppuutella uudesta pestistä innostunutta avustettavansa.

– Alkukaaoksen jälkeen olemme molemmat kehittyneet, Anni kertoo.

– Keskustelemme paljon esimerkiksi ohjelmaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Kaksikon erilaisuus on Niken etu, se jää mieleen.

– Anni on iso tuki ja järjen ääni Kaksikon tekemisessä, Niklas jatkaa.

Kaksikko sai Radio Finlandialta mikrofonin ja vapaat kädet ohjelman sisällön suhteen. Ohjelmasta muodostui viihteellinen keskusteluohjelma, jota Niklas ideoi kaikkialla, vaikkapa muiden keskusteluja uimahallissa kuunnellessaan. Juonnot ja haastattelukysymykset kirjoitetaan etukäteen, ja Niklaksen osuudet pohditaan sellaisiksi, että kuulija saa niistä mahdollisimman hyvin selvää.

Kaksikon studio rakennettiin Niklaksen kotiin asumisyksikköön, siellä haastattelut tehdään livenä, puhelimitse tai videopuheluna. Haastateltavaksi on saatu esimerkiksi Jippu, Tiisu, Satu Silvo ja indie-artisti Antti Kokkomäki.

– Rakastan yli kaiken musiikkihaastattelujen tekemistä ja haluan nostaa ohjelmassa esille myös tuntemattomampia artisteja, Niklas kertoo.

– Tulevaisuudessa haluaisin tehdä Kuukauden albumi -nimistä ohjelmaa, jossa esittelisin uusia artisteja ja albumeja.

Eniten Niklas ja Anni pitävät päivistä, jolloin he pääsevät lähtemään kotistudiolta haastattelu- tai juttukeikalle. Kummankin harmiksi ne täytyy toistaiseksi toteuttaa vain Kymenlaakson sote-alueella, muualle invataksipalvelu tulee liian kalliiksi. Niklas ja Anni aikovatkin kokeilla, pystyisikö Niklas matkustamaan pyörätuolissaan bussilla Helsinkiin.

Unelma suorasta lähetyksestä

Niklas on mukana myös kehitysvammaisten teatteriryhmä Ravistuksessa, jonka kevään esitys on Niklaksen ideoima. Anni haastatteli teatteriryhmän jäseniä ja käsikirjoitti haastattelujen ja Niklaksen saneleman tekstin pohjalta näytelmän ”Näin on”. Näytelmän päähenkilönä on erilaisuutensa vuoksi koulukiusattu Carlos, joka haaveilee radiotoimittajan urasta. Niklas näyttelee Carloksen roolin, ja Anni ja Niklas toteuttavat myös näytelmän äänimaailman.

Niklaksen radio-ohjelman jatkumisen edellytyksenä ovat alaa tuntevat tai siitä tosissaan kiinnostuneet avustajat. Niklaksella on Annin lisäksi kaksi muuta editointitaitoista avustajaa, mutta heitä etsitään kuumeisesti lisää.

– Työehtosopimuksen mukaan henkilökohtaiset avustajat saavat korotettua palkkaa hoidollisesta erityisosaamisesta. Tämä ei kuitenkaan koske muuta erityisosaamista, vaikka vaikeavammaisen elämä on muutakin kuin hoitoa, Anni harmittelee.

Kuuntele Kaksikkoa: 102,6 FM (Espanjan Aurinkorannoilla) tai www.radiofinlandia.net (myös linkki Kaksikon ääniarkistoon).
Niklaksen sähköposti: nikke@radiofinlandia.net

Teksti Piritta Porthan
Kuva Timo Porthan