Pyörätuolikelaaja, paralympiamitalisti Henry Manni haluaa Validia Asumisen tsemppilähettiläänä rohkaista vammaisia ihmisiä uskomaan kykyihinsä. Yhteistyö on juuri palkittu Vuoden sponsorointiteko -kilpailussa.

Henry Manni testailee videotykkiä ja mikrofonia tottunein ottein ennen esityksen alkua Tampereen Ritakadun Validia-talossa: Suomen-kiertue tsemppilähettiläänä on jo loppusuoralla.

− Tämä on laskujeni mukaan 17. paikka, jossa käyn tapaamassa Validia-talojen asukkaita. On ollut tosi mielenkiintoinen ja mukava turnee Oulusta aina Turkuun. Olen itsekin oppinut paljon vammaisten ihmisten elämästä ja asumisesta, Henry kertoo.

Perinnöllisen spastisen parapareesin vammauttama ”Henkka” nousi suomalaisten tietoisuuteen Rion paralympialaisissa 2016 saavutettuaan pronssia 100 metrin pyörätuolikelauksessa T34-luokassa. Lisäksi hän on tullut tunnetuksi vauhdikkaista temppuvideoistaan, joita hän on tehnyt yhdessä toisen paralympiaurheilija Aleksi Kirjosen kanssa sloganilla ”rajoitteet ovat vain omassa päässä”.

Tampereella tsemppilähettilään vierailuun on valmistauduttu huolellisesti. Ritakadun päivätoimintaan osallistuvat ovat laatineet yhdessä kysymyksiä Henrylle.

Juontajaksi lupautunut asukas Veikko Kraakkussuo jakaa puheenvuoroja, ja kysymyksiä alkaa sadella.

• Oletko kokeillut muita lajeja?
• Paljonko treenaat?
• Millainen on kisapyörätuolisi?
• Oletko sinkku?

Huippu-urheilijan elämää

Vastauksissaan Henry kertoo kuulijoille, miten kanoottipoolo ja pyörätuolikoripallo vaihtuvat ratakelaukseen.

− Näin 12-vuotiaana televisiosta Leo-Pekka Tähden voittavan ensimmäiset paralympiakultansa ja innostuin. Heti ensimmäisellä kelausleirilläni tapasinkin yllättäen idolini Lepen. Myöhemmin meistä on tullut hyvät treenikaverit, vaikka kisaamme eri sarjoissa.

Henry kuvailee kurinalaista huippu-urheilijan elämäänsä. Puolipäiväinen työ lasten liikunnan suunnittelijana Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:ssä sallii treenaamisen kuutena päivänä viikossa.

Harjoitteluolosuhteet ovat kunnossa: lohjalainen Henkka pääsee naapurikunnassa Espoossa kelaamaan halliin aina halutessaan. Vastavalmistuneessa kotitalossa hänellä on myös oma treenihuone.

Ruokavalio on muuttunut koko ajan terveellisemmäksi. Henry vannoo tavallisen, monipuolisen arkiruoan nimeen eikä innostu lisäravinteista.

− Kisatuoli on mittatilaustyötä, ja sen runko painaa vain noin 2,5 kiloa. Myös tämä arkituolini on uniikki ja varustettu jousituksella temppuilua ja pomppimista varten, Henkka näyttää.

Vastauksessa siviilisäädystään Henkka joutuu tuottamaan pettymyksen naiskuulijoille:

− Minulla on tyttöystävä. Hän on vammaton ja ammatiltaan lääkäri.

Sopii arvoihin

Henry Manni kertoo, että yhteistyö Validian ja Invalidiliiton kanssa on ollut erittäin antoisaa.

− En innostu kauheasti perinteisestä sponsoroinnista, jossa vain raha vaihtaa omistajaa. Tällainen vastavuoroinen kumppanuus sopii paremmin arvoihini. Ja mikä hienointa, tsemppilähettiläänä toimiessani voin toivottavasti tuoda iloa muille vammaisille ihmisille.

Henryn mukaan hänen tärkein viestinsä tsemppikiertueella on ollut, ettei koskaan pidä lannistua. Omia unelmia kannattaa seurata.

− Kun kaadun, nousen ylös – sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti. Me vammaiset ihmiset törmäämme usein epäuskoon ja vähättelyyn. Vaikka jokin ovi ei avautuisi, täytyy vain sinnikkäästi kokeilla seuraavaa.

Asiakkuusvastaava Lea Vuorinen Validia Asumisesta kertoo Henkan vierailujen olleen erittäin odotettuja ja pidettyjä.

− Haluamme Henryn positiivisen ja innostavan esimerkin kautta tukea asukkaidemme itsenäisyyttä. Käynnit ovat monessa paikassa saaneet aikaan vilkasta keskustelua.

Teksti ja kuva Mari Vehmanen