Älyvaatteet ovat vasta tulossa kuluttajakauppaan, mutta jo nyt ne tuovat merkittävän avun terveydenhuoltoympäristöihin.

Helsingin yliopiston fysiologian professori Sampsa Vanhatalo sekä muun muassa Aalto-yliopiston tekstiili-insinööri, tutkijatohtori Elina Ilén ja tekoälyinsinööri Manu Airaksinen sekä Helsingin yliopiston lastenneurologian professori Leena Haataja ovat kehittäneet pikkulasten MAIJU (Motility Assesment of Infants with Jumpsuit) -älypotkupuvun, jonka avulla voidaan selvittää jo lapsen liikunnallisen kehityksen haasteita pidempiä aikoja ja omassa ympäristössä.

Imeväisen aivorytmit -tutkimushankkeessa kehitetään lapsen aivotoiminnan mittaamista ja varhaista diagnosointia helpottavia älyvaatteita. Aivosäätiön tukema monitieteellinen tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Älyvaatteilla voidaan tarkastella lapsen spontaania liikkumista kotioloissa eli lapselle tutussa ympäristössä aivan alusta alkaen.

Puvussa olevat neljä anturia syöttävät bluetooth-yhteydellä älypuhelimeen yli tuhat lapsen liikkeestä tulevaa mittausta joka sekunti. Tekoälyalgoritmit tunnistavat lapsen asennon ja liikemallin jokaisen sekunnin kohdalta erikseen.
– Tällä hetkellä kliininen käytäntö on se, että lääkäri, fysioterapeutti tai toimintaterapeutti asiantuntijana tekee liikkumisesta puolilaadullisen ja aina osin subjektiivisen arvion.

Testaustilanne jää myös lyhyeksi ja testaus tehdään harvoin lapsen omassa ympäristössä. Pikkulasten kohdalla erityinen haaste on se, että he vaihtavat tekemistä koko ajan, Vanhatalo sanoo.

Vastaavanlaista vaatteisiin integroitua älytekniikkaa voidaan hyödyntää myös aikuisten toiminnallisuuden mittaamisessa.
– Vaikka älyvaate itsessään ei kuntouta, sen avulla saadaan pitkältä ajalta tarkkaa tietoa, miten kuntoutus on edistynyt ja miten sitä pitäisi suunnata, Vanhatalo sanoo.

Lääkintälaite

Mediassa on jo vuosikausia kohistu älyvaatteiden läpimurrosta myös kuluttajamarkkinoilla. Puettavan teknologian ratkaisut ovat levinneet nopeasti, ne seuraavat lähes jokaisen aikuisen elämää älypuhelimissa tai rannelaitteissa kulkevilla antureilla.

Pilvipalveluissa olevat tekoälypohjaiset algoritmit antavat arkielämän kannalta merkityksellisiä tuloksia. Lääketieteellinen älyvaate on lääkintälaite, jonka pitäisi tuottaa todistettua terveyshyötyä. Siksi luvanvaraisuutta säädellään laissa.

Tekstiili-insinööri Elina Ilén on myös Barcelonan Teknillisen yliopiston professori ja projektin johtaja Aalto-yliopistossa. Hän on jo vuosia työskennellyt älyvaatteiden parissa niin yrityksissä kuin akateemisessa maailmassakin.
– Todennäköisesti 5–10 vuoden kuluessa älyvaatteet tekevät läpimurron myös kuluttajamarkkinassa. Itse uskon kuitenkin, että puettavan elektroniikan parhaimmat ulostulot löytyvät lääketieteen ja terveydenhuollon tuotteista, hän sanoo.

Ilénin mukaan robotiikan ja älyvaatteiden synergia voikin tuoda merkittävän avun terveydenhuoltoympäristöihin. Merkittävin kehitysaskel älyvaatteiden kehittämisessä on elektroniikan pienentyminen. Ilénin mukaan nyt, jos koskaan, älyvaatteet ovatkin ajankohtaisia juuri elektroniikan pienuuden, nopeuden ja edullisuuden takia.

Tavoitteena arjen käyttöliittymä

Tenure track -professori Johanna Virkki vetää Tampereen yliopiston Älyvaatteiden tutkimusryhmää. Suomen Akatemian rahoittamissa RoboRFID- ja ClothFace-hankkeissa kehitetään hyvinvointia ja terveyttä edistävää robotiikka- ja älyvaateteknologiaa sekä yksilön, organisaation että yhteiskunnan tarpeisiin.

Vaatteisiin ja ympäristöön integroitu teknologia tuottaa tietoa esimerkiksi ihmisen terveydentilasta, sijainnista, suojaimien käytöstä ja havaituista riskeistä ja toimii käyttöliittymänä digitaaliseen ympäristöön. Teknologia voidaan uudenlaisten valmistusmenetelmien myötä tehdä huomaamattomaksi. RFID-tunniste on pieni komponentti, joka voidaan sisällyttää tuotteeseen valmistusvaiheessa tai liimata tai ommella siihen jälkikäteen.

– Haluamme vastata nimenomaan ihmisten erityistarpeisiin. Eli älyvaate toimisi käyttäjillään normaalina vaatteena, mutta myös päivittäin hyödynnettävänä käyttöliittymänä: kaikki eivät pysty käyttämään älypuhelinta esimerkiksi joko motorisen, kielellisen tai kognitiivisen haasteen takia. Älyvaatteen avulla esimerkiksi pyörätuolia käyttävä ihminen saisi kädellä rintaansa koskettamalla lähetettyä viestin tai avunpyynnön.

Teksti Timo Kiiski
Kuvat Jenni Gästgivar/Iltalehti ja Jonne Renvall / Tampereen yliopisto