Invalidiliiton varainhankinnan verkkokaupan i-puodissa on nyt myynnissä uudenlainen tuoteperhe, CanDo. Jo tuotesarjan nimi kertoo koko hankkeen taustalla olevan ajatusmaailman: minä pystyn vammasta huolimatta tekemään mitä vain. Nämä tuotteet ovat paljon muutakin kuin laadukasta kotimaista käsityötä, ostajalle suunniteltua tuotantoa ja kierrätyshenkistä pakkausmateriaalia. Kellot, rasiat, huovutustyöt ja monet muut tuotteet syntyvät vaikeasti liikuntavammaisten nuorten käsissä.

- CanDo-nimi tuli opiskelijoilta ja taustalla oli ajatus siitä, että ”minä pystyn ja osaan”, kertoo koko idean isä Ismo Åberg Validia Ammattiopistosta.

Validia Ammattiopistossa valmentavan opetuksen ja ohjauksen vastuuopettajana työskentelevä Åberg oli pohtinut kollegoidensa kanssa, miten vaikeavammaiset nuoret opiskelijat saataisiin mukaan työssäoppimiseen. Aiemmin oli jo toteutettu opiskelijoiden valmistamien tuotteiden myyntiä Järvenpäässä pop-up-kaupassa, ja siitä se idea sitten lähti.

- Tavoitteena oli luoda ympäristö, jossa voidaan opettaa työelämätaitoja ja antaa nuorten kokeilla yrittämistä. Vaikeasti vammaisten nuorten, joilla ei ole pohjakoulutusta on vaikea löytää työssäoppimispaikkoja, joten kehitimme tämän hankkeen sitä varten, Åberg taustoittaa.

Lopputuloksena on siis kymmenestä tuotteesta koostuva tuoteperhe, joita Validia Ammattiopiston vaikeasti vammaiset nuoret valmistavat.

Vilman rasioilla on jokaisella oma tarinansa

Yksi CanDo-sarjan tekijöistä, Vilma Kurran-Kuusela, suunnittelee ja valmistaa säilytysrasioita vanhoista kirjoista. Kansien väliin sivujen keskelle koverretaan piilolokero. Vilman tehtävänä on suunnitella jokaisen kirjan ulkoasu, valmistaa kirjarasia yhdessä avustajan kanssa ja keksiä tarina siitä, kenelle rasia on tarkoitettu.

– Ensin suunnittelen rasialle värin ja teeman valitsemalla tapetin, jolla kirja päällystetään. Sen jälkeen mietin tarinan. Tarinan idean saan usein tapetin kuviosta, Vilma kertoo.

Valmiina on jo iso kasa rasioita odottamassa myyntiin pääsyä. Uutta omistajaansa odottaa mm. setelikuosinen rasia, jonka salalokerossa on Eiffel-tornin kuva. Tämän rasian Vilma on suunnitellut säästölippaaksi matkailua rakastavalle unelmoijalle. Pienen tytön ja pojan aarrelippaiksi soveltuvat puolestaan Angry Birds- ja Mikki Hiiri -kuvioiset rasiat.

Vilma toivoo rasioiden pääsevän oikeasti käyttöön ja ihastuttavan käyttäjäänsä, sillä niiden tekeminen on antanut hänellekin paljon.

– Tykkään luoda uutta ja koen onnistuneeni, kun rasia on valmis. Olen jo saanut positiivista palautetta rasioista ja se tuntuu hyvältä, Vilma iloitsee.

Ylpeyttä omasta kädenjäljestä

Åberg kertoo, että projektin edetessä tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan, mutta päällimmäinen tunne on onnistuminen ja ylpeys.

- Usko omaan itseen ja siihen, että nuori pystyy tekemään itse, on vahvistunut huimasti. Projektin tavoite, eli se ”can do” on todellakin toteutunut. Kun olemme yhdessä katsoneet i-puodin sivuja, ryhti on suoristunut ja opiskelijat ovat olleet ylpeitä siitä, että siellä on heidän tekemiään tuotteita myynnissä. Usko omaan itseen on ihan toista luokkaa kun projektin alussa viime syyskuussa, Åberg iloitsee.

Henkilökunnalle projekti on ollut vähän toisenlainen matka. Matkan varrelle mahtui vastoinkäymisiäkin, aikataulu venyi ja Åbergilla oli välillä huoli opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteutumisesta.

- Keskustelimme sitten koulutusjohtajan kanssa ja totesimme, että tämän projektin mukanahan on luontevasti toteutunut niitä opetussuunnitelman tavoitteita, mitä pitikin, ilman suunnittelemista. Tämä on opettanut yhteiskunnassa toimimista, sosiaalisia taitoja, vuorovaikutusta ja paljon muuta. Oli iso ahaa-elämys huomata se, Åberg pohtii. Projekti on vahvasti tukenut myös opiskelijoiden sosiaalista ja ammatillista kuntoutumista, mikä on iso osa valmentavaa koulutusta.

Ammattiopistossa jatkettaisiin mielellään CanDo-projektin tyylistä yhteistyötä. Vaikeasti liikuntavammaiselle tämä on oiva tapa simuloida työssäoppimista.

Kiitokset ja kehut Åberg haluaa suunnata kuitenkin toisaalle. CanDo-projektin keulakuva, Vilma on temmannut muut opiskelijat omalla innollaan mukaansa. Ja toinen merkittävä henkilö projektin onnistumisen kannalta on ollut Åbergin työpari, ohjaaja Triin Vares, joka on vastannut käytännön pyörittämisestä.

- Meille tämä on ollut tosi iso juttu. Olen ylpeä nuorista ja onnellinen heidän puolestaan, että he ovat saaneet kokea tällaista. Me tiedämme, että nuoret osaavat ja pystyvät, mutta nyt se on osoitettu ihan konkreettisesti ja heidän itsetuntonsa on kasvanut valtavasti. Ja Vilma on ilman muuta ansainnut paikkansa projektin keulakuvana, Åberg summaa.

Teksti Kirsi Maunula ja Outi Puolakka