Etusivulle
Marita Ottela.
Marita Ottela.

Ulkopuolinen näkee esteettömät ratkaisut helpommin

Seinäjokelainen Marita Ottela teki fysioterapeutin töitä yli 40 vuotta Kelan vaativan kuntoutuksen asiakkaiden parissa. Samalla hän huomasi, miten paljon esteettömyysasioissa oli pielessä ja kuinka pienillä muutoksilla monen tilannetta voisi parantaa.

Esteettömyyskartoittajan tutkinnon Ottela suoritti kuusi vuotta sitten. Suhtautuminen esteettömyyskartoituksiin on Ottelan mukaan muuttunut viime vuosien aikana.
– Silloin kun itse opiskelin, en melkeinpä edes tiennyt ennakkoon, mitä esteettömyyskartoittajat tekevät. Nykyään tietoa ja työkaluja on paremmin saatavilla esteettömyyden arviointiin.

Esteettömyyskartoituksesta saadaan tietoa rakennuksen ja sen piha-alueen esteettömyyden nykytilasta. Kartoituksen tuloksia voidaan käyttää lähtötietoina esteettömyyden kehittämisessä sekä esteettömyydestä viestimisessä.

Ensimmäinen isompi kartoitustyö hänellä oli museoiden kartoitus Vaasassa. Muita isompia kohteita on ollut esimerkiksi Lapuan uimahalli ja urheilutalo. Julkisissa tiloissa korjattavien asioiden listalle nousevat Ottelan mukaan usein opasteet.
– Museoissa teosten infolappuset ovat usein pienellä präntillä. Silloin voi olla hankala saada selville, kuka vaikkapa teoksen on tehnyt, jos opasteen lähellekään ei pääse, hän kertoo.

Uimahallissa oli Ottelan mukaan sisään tullessa hankala hahmottaa, mihin päin pitäisi lähteä, kun rakennuksesta löytyi niin uimahalli ja liikuntahalli kuin painisalikin.
– Monesti henkilökunta on tottunut tiloihin ja heidän mielestään kaikki on kunnossa. Vieraana ihmisenä uudessa paikassa huomaa nopeasti esimerkiksi puutteet opasteissa.

Jo koulutuksen aikana harjoitustöitä tehdessä Ottela huomasi, että esteettömyyskartoittajaan suhtauduttiin välillä kuin poliisiin, joka tulee työmaalle etsimään pielessä olevia asioita.
– Asioita selvittäessä kuitenkin ymmärretään, että kartoittaja ei ole tullut arvostelemaan vaan auttamaan.

Ottela hyödyntää osaamistaan myös oma-aloitteisesti.
– Kun Seinäjoelle rakennettiin Ideaparkia, sen liikenneympyröihin tehtiin jalkakäytävän ja pyörätien ylitysten kivetyksistä todella korkeita. Otin yhteyttä suunnittelijaan ja palautteeni huomioitiin – kivetyksistä tehtiin matalammat, hän kertoo.

Ottelan mukaan monesti saatetaan ajatella, että kun kerran on tehty esteettömyyskartoitus ja tarvittavia muutoksia, esteettömyysasiat olisivat siitä lähtien kunnossa.
– Esteettömyys pitäisi kuitenkin huomioida toiminnassa päivästä ja viikosta toiseen. Esimerkiksi kaupassa tilat voivat olla esteettömät, mutta oven eteen laitetut mainokset tai käytävälle esille laitetut tuotteet voivat haitata kulkemista.

Esteettömyystietoa keskitetysti

Invalidiliitto on tehnyt vuosikymmeniä esteettömyystyötä.
– Esteettömyys vaikuttaa voimakkaasti kaikkien liikkumiseen ja reittivalintoihin, mutta erityisesti eri apuvälinein liikkuvien kulkemiseen, esteettömyysasiantuntija Johanna Hätönen sanoo. Hän työskentelee Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEssä.

ESKE tarjoaa verkkosivuillaan runsaasti tietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä. Sieltä löytyy niin videoita kuin myös tietokanta yli 1200 esteettömyysaiheisesta julkaisusta. ESKE koordinoi myös kaikille avointa esteettömyysverkostoa, jonka yli 700 jäsenelle se jakaa tietoa uutiskirjeiden ja verkostotapaamisten muodossa.

ESKE järjestää Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoittajan kuuden opintopisteen laajuisen peruskurssin joka toinen vuosi.
– Toiveena onkin, että jossain vaiheessa ESKE voisi luopua kurssin järjestämisestä, ja opetus siirtyisi oppilaitosten leveämmille hartioille kartoittajien tarpeen kasvaessa. Me voisimme keskittyä vaikuttamistyöhön sekä sisältöjen ja lisäkoulutusten kehittämiseen, Hätönen sanoo.

Esteettömyys koskee kaikkia

ESKEn entinen johtaja Kirsti Pesola sai houkuteltua helsinkiläisen Jan Huopaisen mukaan esteettömyystoimintaan, sillä molemmilla oli samanlainen näkemys esteettömyydestä.
– Molempia ärsytti se, että esteettömyyttä segmentoidaan ja siitä puhutaan usein ikäihmisten tai vammaisten asiana, vaikka se koskee kaikkia. Uskon, että siinä vaiheessa, kun esteettömyys saadaan myytyä ”kaikkien juttuna”, se alkaa toimia, Huopainen toteaa.



ESKEH-koulutuksen Huopainen kävi vuonna 2015 Invalidiliiton järjestämänä. Huopainen on käynyt luennoimassa esteettömyydestä eri oppilaitoksissa. Hän haluaa laajentaa kuulijoiden esteettömyysajattelua pelkkien kulkuväylien ja luiskien ulkopuolelle, joihin monella katse rajoittuu.

Ratkaisut löydetään yhdessä

Huopainen on työssään huomannut, että aina tilaajat eivät tiedä tarkkaan, mitä esteettömyyskartoittaja tekee. Joskus odotetaan tarkkoja ohjeita ja suunnitelmia, vaikka kartoituksessa keskitytään vain sen hetkiseen tilaan.

Asuintalokohteissa Huopainen yleensä pyytää taloyhtiön edustajan mukaan kartoitustilanteeseen.
– On tärkeää, että taloyhtiössä ymmärretään, mitä on tehty ja millä tavalla. Pelkkä raportti ei välttämättä ole kovin hyödyllinen, jos sitä ei osaa tulkita. Kartoittaessa on helppo selittää, mitä eroa on esimerkiksi kulkuaukon ja vapaan kulkuaukon välillä, hän selventää.

Huopainen kokee, että esteettömyysasioihin suhtaudutaan varsinkin nykyään todella myönteisesti. Se on kuitenkin myös paljon kiinni siitä, miten asiat esitetään.
– Muutoksia on usein totuttu vaatimaan, ja vaatimalla harvoin saa mitään. Korostan aina, että toimenpide-ehdotukseni ovat suosituksia, eivät velvoitteita. Tarjoudun myös auttamaan asiakasta sopivien ratkaisujen löytämisessä.

Teksti Eemeli Sarka
Kuvat Maria Ottela

Kommentoi

Pakolliset kentät on merkitty tähdellä (*).